Tampereella rauhan- ja konfliktintutkimusta opiskeleva Myungjin Moon aloitti syyskuussa kolmen kuukauden mittaisen harjoittelun Aseistakieltäytyjäliitossa. Pitkän linjan antimilitaristisen aktivistin näkökulmasta suomalainen militarismi on huomaamatonta ja valtavirtainen miehen malli pehmeämpi verrattuna eteläkorealaiseen. Äkkiväärä Nato-päätös pistää kuitenkin silmään.
Viime kirjoituksessani käsittelin sotilaskoulutuksen sisältämiä psykologisia vaikutusmenetelmiä pitkälti henkilökohtaisesta näkökulmasta. (Antimilitaristi 2/23) Yhteiskunnallisesti yksilön kokemus ei kuitenkaan ole ainoa tärkeä näkökulma, vaan asiaa täytyy katsella laajemmin. Esitän nimittäin, että pakottavalla asevelvollisuudella ja vielä laajemmin asepalvelusinstituution edustaman kulttuurin kokonaisvaltaisella omaksumisella on suurta merkitystä yhtä lailla demokratian kuin heteronormatiivisen vallan akselilla.
Tampereen YK-yhdistys TAYK ry järjesti kansainvälisenä rauhanpäivänä 21. syyskuuta 2023 seminaarin Tampereen yliopiston keskustakampuksen tiloissa. Tämän vuoden teema oli “Ilmastonmuutoksen vaikutus rauhaan ja turvallisuuteen”. Puhujina olivat Marja Helena Sivonen Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE), Tarja Väyrynen Tampere Peace Research Institutesta (TAPRI) ja Annika Kettunen Tampereen kaupungin Ilmasto- ja ympäristöpolitiikan yksiköstä.
Totaalikieltäytyminen on aktivismin muoto, jossa asepalvelukseen kutsuttu kansalainen kieltäytyy luovuttamasta ruumiillista autonomiaansa tai työpanostaan valtiolle, vaan päättää säilyttää oman vakaumuksensa ja itsekunnioituksensa rangaistuksen uhalla. Tämän lisäksi, totaalikieltäytyminen on myös rikos, jossa valtiolliset tahot viis veisaavat kansainvälisistä ihmisoikeusopimuksista, ja päättävät rangaista kansalaisiaan väkivaltaa ja väkivaltakoneistoa vastustavista mielipiteistä – Joita Suomessa tunnetusti saa olla, mutta niiden mukaan toimiessaan joutuu vangituksi.
Alistuminen voi tapahtua huomaamatta. Vieraassa tilanteissa ihminen mukautuu ympäristöönsä ja omaksuu melko nopeasti sieltä piirteitä. Psykologisia vaikutusmenetelmiä voi kuitenkin myös tehostaa. Ehdollistamisen, vieraan ympäristön, fyysisen rasituksen ja systemaattisen informaatiovaikuttamisen kautta prosessista voi tulla hyvin tehokas ja nopea. Erityisen eettisesti ongelmallinen prosessista tulee, kun siihen osallistuvia painostetaan, heillä ei ole riittäviä tiedollisia edellytyksiä antaa prosessiin suostumusta, kieltäytymiseen liittyy sosiaalisia stigmoja tai se on jopa laitonta.
Kansainvälistä toimintapäivää 15.5. vietettiin tällä kertaa Tampereella viime vuosia suuremmin menoin. Ohjelmaan kuului Sorin aukion kupeessa kokoontunut mielenosoitus, marssi Laikunlavalle ja puistokeikka.
Naš Dom (Meidän kotimme) on aktiivinen valkovenäläinen ihmisoikeusverkosto, joka ajaa myös aseistakieltäytyjien asiaa. Järjestön Vilnassa asuva toiminnanjohtaja Olga Karatš osallistui huhtikuun loppupuolella yhdessä suomalaisten, venäläisten ja kreikkalaisten aseistakieltäytyjien kanssa Object War Gathering -tapahtumaan Ateenassa.
Miten autoritaarisessa maassa asuvasta ihmisestä kasvaa hallinnon vastainen toisinajattelija? Synnytäänkö sellaiseksi, vai vaatiiko se jonkin elämää muuttavan avainkokemuksen?
Antimilitaristi sai haastateltavakseen yliopistotutkija Noora Kotilaisen, joka tutkii yhdessä Susanna Hastin kanssa suomalaisen yhteiskunnan militarisoitumista ja sotilaallista valtaa Suomessa. Kotilainen puhuu haastatelussa mielen militarisaatiosta, kehoittaa meitä kaikkia tarkastelemaan itseämme ja omia ajatuksiamme kriittisesti, ja muistuttaa, että valtion turvallisuus on hyvin kapea turvallisuuden määritelmä.
Tässä artikkelissa esitellään kaksi kuvitteellista uutista. Ensimmäinen uutinen on koostettu viimeisten 15 vuoden aikana Ylen nettisivuilla julkaistujen uutisten pohjalta. Toinen uutinen on uudelleenmuotoilu ensimmäisestä uutisesta. Artikkelin tarkoituksena on nostaa esille, miten tiedotusvälineet eivät nosta esille Suomen nykyiseen asevelvollisuusjärjestelmään liittyviä yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeusongelmia.
PUOLUSTUSVOIMAT JA SUOMEN EDUSKUNTA PYRKIVÄT LISÄÄMÄÄN ASEPALVELUKSEN HOUKUTTELEVUUTTA
Välillä aseistakieltäytyjä joutuu puolustuskannalle, kun hänen peliharrastustaan väkivaltaisten räiskintä- tai sotapelien parissa ihmetellään. Pelaaja saattaa esimerkiksi kuulla: ”Eikö tuo riko vakaumustasi” tai ”luulin etteivät pasifistit tykkää sodasta?” Tällaiseen kritiikkiin on kuitenkin melko helppo vastata kertomalla, että ajatteleva ihminen pystyy erottamaan fiktiivisen ja todellisen. Kulttuurituotteiden merkittävimpänä erona vastaaviin tosimaailman tekoihin onkin varmasti se, että niiden kuluttaminen ei tuota vahinkoa eläville olennoille.