Rauhanjärjestöissä ja ympäristöjärjestöissä ilmasto- ja ympräistökriisi nähdään myös turvallisuusuhkana. Ilmastotutkijoidenkin mukaan ilmastonmuutos tulee lisäämään ja kärjistämään konflikteja. Onko ympäristöaktivismi ja rauhanaktivismi samaa työtä? Kysyimme kahdelta aktivistilta, jotka toimivat sekä rauhanliikkeessä että ympäristöliikkeessä, mitä he asiasta ajattelevat.
Teksti: Juhis Ranta
Kuva: Marianna Heinonen
- Atte Ahokas
- ilmasto- ja opiskelija-aktivisti
- Ikä: 21
- Kotipaikka: Helsinki
Minkälaista aktivismia teet?
Olin viime vuonna mukana Helsingin yliopiston valtauksissa, toimin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Sitoutumattomassa vasemmistossa eli Sitvasissa. Olin pitkään mukana Suomen Fridays for Future – ilmastolakkoliikkeessä, mutta nyt olen osallistumassa Elokapinan myrskyvaroitusmielenosoituksiin. Lisäksi istun Aseistakieltäytyjäliiton hallituksessa.
Miksi haluat tehdä aktivismia?
Haluni tehdä aktivismia kumpuaa sellaisesta universaalista empatiasta. Maailmassa on paljon asioita, jotka ovat vastoin omaa oikeudentuntoani. Koen yleisinhimilliseksi velvollisuudekseni yrittää muuttaa maailmaa vähemmän huonoksi paikaksi.
Milloin olet ensimmäisen kerran kokenut olevasi aktivisti?
Ilmastoahdistuin tosi pahasti 15-vuotiaana. Aloitin silloin ilmastoaktivismin ja näiden Fridays for Future -koululakkojen järjestämisen. Koin, että tarvitsen toimijuutta päästäkseni valtavasta ahdistuksesta eroon. Se oli todella voimaannuttavaa. Sain sellaisen tunteen, että pääsen vaikuttamaan asioihin ja auttamaan. Aktivismi imaisi nopeasti mukaansa. Ei kulunut montaa kuukautta, kun aloin puhumaan itsestäni aktivistina.
Milloin rauhantyö ja antimilitaristinen työ tullut mukaan?
Minulla on aina ollut antimilitaristinen mielenmaisema ja rauhanaate on ollut teinistä asti jollain lailla mukana. Omat kutsuntani herätti enemmän miettimään, että mitä minä itse teen ja mikä on suhteeni tähän Suomen väkivaltakoneistoon ja armeijaan. Omien kutsuntojen ajankohtaisuus syvensi ajatustani sellaisesta pintatason ”sota ja väkivalta ei ole kivaa” -ajatuksesta järjestäytyneemmäksi antimilitaristiseksi aatteeksi.
Aseistakieltäytyjäliiton kautta olen lähtenyt mukaan konkreettisempaan toimintaan. Muutoin sitten olen käynyt sosiaalisessa mediassa keskusteluja myös armeijasta ja antimilitarismista.
Mitä yhteistä on antimilitaristisella rauhantyöllä ja ympäristö- ja ilmastoaktivismilla?
Henkilökohtaisesti nämä molemmat kumpuavat siitä samasta ajatuksesta, että kaikilla ihmisillä on oikeus hyvään elämään. Sekä ilmastokriisi ja se että kotisi päälle pudotetaan pommi, molemmat tuhoavat hyvän elämän edellytykset.
On myös muita intersektioita näiden välillä. Tiedämme esimerkiksi, että aseteollisuus käyttää hirvittävän määrän luonnonvaroja ja sen päästöt ovat aivan valtavat. Kukaan ei tarvitse elääkseen aseita, mutta asevarustelun ylläpitämiseen käytetään aivan valtavasti energiaa ja luonnonvaroja.
Mitkä ovat ympäristöaktivismin ja rauhanaktivismin olennaisimmat erot?
Ympäristöaktivismi on perinteisesti ollut sellaista, että keskitytään luontoon, eläimiin ja jäävuoriin. Rauhanaktivismi taas on selkeästi kiinnittynyt ihmisiin ja yhteiskuntaan. Tämä kahtiajako on mielestäni kaventunut, kun ilmastoliikkeestä on aatteellisesti intersktionaalisempi. Olennainen seikka on se, miten on havaittu ilmastonmuutoksen vaikutukset yhteiskuntiin. Ympäristöaktivismin kysymykset ovat laajentuneet niistä pandoista ja jääkarhuista laajemmin yhteiskuntaan ja siihen, miten ihmiset pystyvät ylipäänsä elämään.
Eli ilmastonmuutoksen turvallisuusuhkien konkretisoituminen on lähentänyt ympäristöliikettä rauhanliikkeen suuntaan?
Aina on ollut olemassa näitä linkkejä, kuten kylmän sodan aikana ydinaseiden vastustaminen. Mutta viime vuosina on lähennytty entisestään ja yhdistävät tekijät ovat tulleet paljon konkreettisemmiksi.
Minkälaista yhteistyötä ympäristöliike ja rauhanliike voisivat tehdä?
Kaikki pohjoismaat ovat nyt Natossa ja globaali asevarustelu tulee näkymään pohjolassa ihan uudella tavalla. Samalla tiedämme, että tämä on maailman nopeimmin lämpeneviä alueita ja meillä on täällä uniikkeja, herkkiä lajeja. On myös alkuperäiskansa saamelaiset, joiden perinteiset elinkeinot ovat uhattuina ilmastokriisin vuoksi; samalla myös esimerkiksi DCA-sopimukset vaikuttavat vaikkapa asevoimien maankäyttöoikeuksien kautta.
Myös esimerkiksi ydinaseiden uhka on kysymys, jossa yhdistyvät luonnon, rauhan ja alkuperäisasukkaiden oikeuksien puolustaminen.
Mitä ympäristöliike ja rauhanliike voisivat oppia toisiltaan?
Suomessa rauhanliike toimii hyvin pitkälti yhdistysten kautta. Ilmastotoiminnan puolella on viime vuosina tullut paljon erilaisia orgaanisia ja horisontaalisia massaliikkeitä kuten koululakot ja Elokapina. Rauhanasian puolesta ei ole samalla tavalla mobilisoitu ihmisiä. Siinä voisi olla jotain, mistä rauhanliike voisi oppia. Etenkin kun valtiontuet leikataan pois, niin yhteisöllisyyden vahvistaminen olisi vieläkin tärkeämpää.
Ilmastoliike taas voisi oppia rauhanliikkeeltä sellaista inhimillistä argumentaatiota. Perinteisesti ympäristöaktivisteilla on paljon lukuja ja tilastoja. Itsekin olen syyllistynyt siihen, että latelen vain lukuja ja faktoja. Niiden luetteleminen ei yksinään ole kovin tehokas tapa muuttaa ihmisten mielipiteitä. Moraalisten argumenttien tärkeys on tiedostettu, mutta siinä on varmasti vieläkin kehitettävää ympäristöliikkeellä.
Kuva: Juhis Ranta
- Pepi Niemi
- eläkeläinen, aktivisti ja kulttuurin suurkuluttaja
- Ikä: 72
- Kotipaikka: Lappeenranta
Minkälaista aktivismia teet?
Toimin Rauhan Isoäidit toimintaryhmässä sekä Elokapinassa. Olen sielultani ja hengeltäni luonnonsuojelija.
Kulttuuripuolella toimin aktiivisesti Kulttuuritila Nuijamiehen vapaaehtoisena.
Miksi haluat tehdä aktivismia?
Minulla ei ole muuta vaihtoehtoa. Olen aina ollut kiinnostunut ympäristöstämme ja rauhantyöstä. Rauhantyö on vastavoima tälle vallitsevalle sodan lietsonnalle. Sodat loppuvat sopimalla, ei sotimalla!
Jo teininä 60-luvulla kiinnostuin rauhantyöstä ja pidin muun muassa lukiossa äidinkielen tunnilla esitelmän Sadankomitean toiminnasta.
Milloin olet lähtenyt ympäristöliikkeeseen mukaan?
Olen kasvanut sellaisessa ympäristössä, missä luonto on tärkeässä roolissa. Luonnonsuojelu on kulkenut omassa toiminnassani aina mukanani. Kun näkee mitä ympärillä tapahtuu ja asiat menevät pahemmaksi, niin on tullut koko ajan tärkeämmäksi olla aktiivinen. Haluan olla mukana osoittamassa, että tämä ei käy ja ihminen ei voi toimia näin luontoa kohtaan. Ihminen ei ole luomakunnan herra, vaan meidän täytyy elää sopusoinnussa.
Mitä yhteistä näet rauhantyöllä ja ympäristöaktivismilla?
Minusta ne ovat tavallaan samaa työtä. Elokapina toimii ympäristökatastrofin estämiseksi, mutta myös rauhantyöhön sisältyy ympäristökysymykset. Tässä löydän yhteistä pintaa.
Onko kuitenkin jotain, missä ympäristö- ja rauhanaktivismi eroavat toisistaan?
Enpä ole tätä pohtinutkaan. Kyllähän esimerkiksi Elokapinan ja Rauhanliikkeen keinot vaikuttaa ovat erilaiset.
Tuntuu siltä, että poliittiset puheet eivät johda mihinkään ja on löydettävä uusia, tehokkaampia keinoja.
Minkälaista yhteistyötä ympäristöliike ja rauhanliike voisivat tehdä?
Aina kun liitytään yhteen, niin ollaan isompia kuin yksin.
Esimerkiksi EU:ssa erilaiset ihmiset ja erilaiset valtiot ovat liittyneet yhteen toimiakseen kaikkien jäsenvaltioiden kansalaisten hyväksi. Vaikka siellä on erilaisia ja eri tavalla ajattelevia kansoja ja ihmisiä, niin tavoitteet on määritelty yhdessä.
Samalla tavalla ajattelen, että jos eri liikkeet liittyvät yhteen ajamaan yhteistä tavoitetta, niin voidaan saada aikaan enemmän. Meillä Lappeenrannassa Rauhan Isoäitien mielenosoituksiin on tullut Elokapinallisia mukaan ja toisin päin. Yhteistyö on todella tärkeää.
Mitä ympäristö- ja rauhanliike voisivat oppia toisiltaan?
Onpa vaikea kysymys. Katson tätä henkilökohtaisesta näkökulmasta.
Rauhan Isoäideissä toimiessani korostuvat muun muassa yhdessä tekeminen, osallistaminen, toivon ylläpitäminen ja globaali vastuu.
Elokapinan toiminnassa minuun on vaikuttanut se tapa, miten asioita suunnitellaan ja toteutetaan. Se, miten jokaisen yksilön tilaa kunnioitetaan ja arvostetaan, on silmiinpistävää. Toiminta on rauhanomaista eikä tilanteissa provosoiduta. Toiminta perustuu mielestäni aina faktoihin tai tieteellisiin totuuksiin
