Suomesta tuli sotilasliitto Naton jäsen 4.4.2023. Tämän lehden mennessä painoon olemme olleet osa sotilasliittoumaa yli vuoden ajan. Venäjän aloitettua laajan hyökkäyksen Ukrainaan helmikuussa 2022, varsin Nato-kriittinen kansa muutti mieltään lähes yhdessä yössä. Yhtäkkiä sotilaallinen liittoutumattomuus ei ollutkaan enää hyvä idea, ainakaan eri medioiden teettämien mielipidemittausten mukaan. Kansahan ei päässyt tästä liittoutumisesta äänestämään.

The photo of Mitja, an editor in chief, smiling at the camera

Elämme tulehtuneiden konfliktien aikakautta. Pitkään jatkunut näennäisen rauhan aika on lopulta johtanut useiden kytevien konfliktien leimahtamiseen ja tuhansien ihmishenkien menetykseen. Olemme samalla kadonneet tilanneanalyysin suohon, asetoimituksien määriä ja sisältöjä ihmetellään, rintamalinjoja piirretään ja sotilasasiantuntijoita haastatellaan siitä, miten taistelut etenevät ja minkälaista sodankäyntiä kannattaisi harjoittaa. Tuntuu kuitenkin siltä, että kukaan ei katso nyt käytävien konfliktien jälkeiseen aikaan.

The photo of Mitja, an editor in chief, smiling at the camera

Jo antropologian ja sosiologian alkuhämärissä yksi ihmisryhmien toimintaa selittävä käsitteellinen jako on ollut eronteko pyhän ja profaanin välillä. Tabujen, erilaisten initiaatioiden ja rajoitteiden avulla arkipäiväisestä maailmasta ontologisesti eriytetty pyhä on perinteisesti nähty yhteisön toimintahierarkiaa jäsentelevänä tekijänä - ainoastaan oikeilla rituaaleilla pyhitetty uskonnollinen johtaja saa käsitellä pyhäinjäännöksiä tai esimerkiksi vihkiä avioon. Pyhäksi määritellyt asiat rajoittavat arkipäiväisiä asioita ja jäsentävät puhetta.

The photo of Mitja, an editor in chief, smiling at the camera

Maailman myrskytuulet puhaltavat tapansa mukaan läpi Euroopan, ja oikeastaan läpi koko maailman. Ne sotkevat aiempien sukupolvien säntillisesti kasaan haravoimat lehtikasat, joiden alta paljastuu lapsuuden jo unohdettuja hirviöitä, joiden hampaat kiiltävät pistiminä ja silmät kiiluvat lasertähtäiminä. Osa ihmisistä katselee haltioituneena, kun merellisesti kuvioitu ydinasesateenvarjo rieppuu tuulessa. Se leijailee hetken puolitangossa märkänä retkottavan suomenlipun korkeudella, arpoen laskeutuisiko se kotipihan kamaralle.

Antimilitaristin 1/2023 kansi. Miscellaneous items with grey background.

Vuosi Venäjän suurhyökkäystä ja sitä myöten sotaa Ukrainassa on tätä kirjoitettaessa tullut hiljattain täyteen. Konflikti on kuitenkin ollut käynnissä enemmän tai vähemmän vuodesta 2014 alkaen eli noin yhdeksän vuotta. Mitä on tapahtunut tähän mennessä?

Antimilitaristin 4/2022 kansi. Polkkatukkainen lapsihahmo istuu maapallon päälle katsellen kaukaisuuteen.

Harrastin teini-ikäisenä lyhyen tovin verran jujutsua. Minulla ei ollut erityistä taipumusta kamppailulajeihin, ja lopetinkin harrastuksen suhteellisen pian. Ehdin kuitenkin oppia muutamia erittäin hyödyllisiksi osoittautuneita huomioita opettajaltani. Kriisitilanteessa, kuten uppoavaan laivaan jouduttaessa, merkittävä stressin määrä saa näkökentän kaventumaan. Ympäristön havainnointi ja asioiden syysuhteiden arviointi vaikeutuu. Tästä syystä jotkut harjoittelevat etukäteen kääntelemään päätään konkreettisesti vasemmalle ja oikealle.

Vieraileva päätoimittaja Mitja Jakonen katsoo katsojaa pipo päässään.

Sodan synkät pilvet varjostavat jälleen tulevaisuutta ja vaikuttaa siltä, että jokseenkin rauhanomaiselta vaikuttanut maailmanmeno oli vain hetkellinen ja paikallinen uni, johon tietyissä varakkaissa länsimaissa pystyttiin tuuduttautumaan. Vähättelemättä pallomme eri kolkissa viime vuosikymmeninä riehuneita sotia ja konflikteja, Venäjän Euroopassa realisoima kriisi paljasti sen, että yhteiskuntamme rauhanomaisuus oli korttitalo, joka oli rakennettu globaalin markkinatalouden ja fossiilikapitalismin varaan.

Antimilitaristin numeron 2/2022 kansi: kaksi miestä halaa toisiaan

Ylivoimainen enemmistö ihmisistä, jotka tappavat aseellisessa konfliktissa toisen ihmisen, on miehiä. Samoin konflikteissa kuolevista sotilaista merkittävä enemmistö on miehiä. Myös siviilihenkilöihin kohdistuu maailmassa väkivaltaa. Tilastot kertovat, että kaikista yleisimmän väkivallan muodon kohteeksi joutuvat naiset, tytöt ja ei-binääriset, joihin kohdistuu sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa sekä rauhan että sodan aikana. Tämänkin väkivallan tekijät ovat pääasiassa miehiä. Miksi näin on?

Kansikuva: Kasvoton ihminen, jonka yllä musta pilvi ja lieskoja, kädessään kynä

Viha on suhteellisen vaikeasti määriteltävissä oleva psykologinen tunne. Aion kuitenkin tässä pääkirjoituksessa yrittää tarkastella ainakin joitakin sen osatekijöitä. Otavan ensyklopedian mukaan viha liittyy aina yksilön kokemaan epäoikeudenmukaisuuden tunteeseen. Olemme saaneet tätä kirjoitettaessa vastikään kuulla, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. Venäjän valtion ja sen armeijan nähdään olevan pitkälti presidentti Vladimir Putinin henkilökohtaisessa ohjauksessa.

Antimilitaristin 4/2021 kansikuva: sininen vesipyörre

Työskenneltäessä rauhan edistämiseksi maailmassa huomio kiinnittyy melkein väistämättä välittömään havaintoon siitä, että maailmassa ei vallitse rauha, vaan sota, konflikti, nälkä, kidutus, alati kasvava asevarustelu, hyvin epäreilut kauppasuhteet ja tahdonvastainen siirtolaisuus – muutamia mainitakseni. Rauha kuitenkin tarkoittaa ainakin allekirjoittaneen mielessä aivan toisenlaista olosuhdetta. Oslon rauhantutkimusinstituutin perustaja Johan Galtung määrittelee erikseen negatiivisen ja positiivisen rauhan käsitteet.

Sivut