Suomi ja Ruotsi jättivät yhdessä Nato -jäsenhakemukset tänä keväänä reaktiona Venäjän aloittamaan hyökkäyssotaan Ukrainassa. Vielä vuosi sitten tämä olisi tuntunut mahdottomalta, vähintäänkin kaukaiselta.
Nopeasti tehtyä päätöstä perusteltiin tarpeella lisätä turvallisuuden tuntua epävakaassa tilanteessa. Monet myös Natoa vastustaneet muuttivat äkkiseltään
kantaansa yllättäen pelottavassa globaalissa ilmapiirissä.
Olen kuullut, ettemme enää eläisi poikkeusaikaa. Olemme yhdeksässä kuukaudessa siirtyneet epävarmuudesta, kriisistä ja kaaoksesta uuteen normaaliin. Se haisee käsidesiltä, kuulostaa mikrofonin rätinältä, näyttää junamatkalta huuruisten silmälasien läpi.
Mitä se tarkoittaa? Naureskellaanko kymmenen vuoden kuluttua ajatukselle työmatkoihin tuhlatusta ajasta ja muusta ”2010-luvun humputuksesta”, kun kaikki hoituu tehokkaasti olohuoneen nurkkaan pykätystä toimistosta?
Millaisia arvoja marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas keskellä Helsinkiä symboloi? Onko kyse vain viattoman isän-maallisesta kunnioituksesta erästä suomalaista suurmiestä kohtaan? Vai onko kyse sittenkin salakavalasta ja tyystin tarpeettomasta militaristisesta ja oikeistolaisesta julkisen tilan haltuunotosta?
Marsalkka Mannerheim on mahdollisesti Suomen historian yliarvostetuin henkilö. Suurimmaksi suomalaiseksi Yleisradion toimesta vuonna 2004 äänestetty Mannerheim on hahmona kasvanut suhteettomiin ja jopa myyttisiin mittoihin.
Suomi on useimmista muista Euroopan maista poiketen pitänyt toistaiseksi kiinni yleisestä asevelvollisuudesta. Yleistä asevelvollisuutta perustellaan sillä, että Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa ammattiarmeijan ylläpito tulisi tarpeettoman kalliiksi.
Ylen Perjantai-ohjelman yhteydessä nähtiin syyskuussa 2017 Kalasnikovin lapset -niminen dokumenttielokuva, jossa 11- ja 13-vuotiaat venäläislapset harjoittelivat sotilastaitoja. Vakavailmeisinä he kertoivat olevansa valmiita puolustamaan kotimaataan mahdollisessa sodassa.
Opiskelijoiden heikko asema on Suomessa toistuvasti julkisen keskustelun aiheena. Vaalien alla monet poliitikot ovat opiskelijoiden asemasta huolissaan, mutta vaalien jälkeen lupaukset tuntuvat monesti unohtuvan.
Juha Sipilän hallituksen toimeenpanemien leikkausten myötä opiskelijoiden asema heikentyi merkittävästi. Erityisesti korkeakouluopiskelijoiden saamien etuuksien tasoa heikennettiin ja opintotuki muutettiin aiempaa lainapainotteisemmaksi. Samaan aikaan myös oppilaitosten rahoitusta leikattiin.