Antimilitaristi kävi Ruotsin Göteborgissa Pohjoismaiden ja Baltian kulttuurilehtikonferenssissa, jossa puhuttiin demokratian haurastumisesta, hiljennetyistä palestiinalaisista äänistä ja kulttuurilehtien jatkuvasta aliresursoinnista. Seminaari piirsi ajankuvan, jossa pienet lehdet kamppailevat elintilastaan, mutta myös osoitti, miksi juuri nyt niiden ääntä tarvitaan.
Teksti ja kuvat: Juhis Ranta
Teksti ja kuvitus: Janne Niemelä
Metsässä Sinisen vuoren takana kuulin ohikulkijalta: “Jos olet väsynyt, tule luoksemme,
meillä on sinulle leposija!”
En ollut kai väsynyt, mutta ohikulkijalla oli ystävälliset pyöreät kasvot, ja hymyilin
hänelle. Tartuin hänen lämpimään käteensä.
“Kylämme on tuolla.” Valtaisan hiekka-aukion keskellä seisoi piirissä kivitaloja.
Teksti: Juho Juutilainen
Tämänkertaisen, allekirjoittaneen toisen levyarvostelun kohteena on Luutarhatonttujen Oman onnen seppä -julkaisu. Kuten edellisen Antimilitaristin numeron Pelko-arvion kohdalla, myöskin tämä bändi on minulle ennestään tuntematon. Spotifyn artistisivua mukaillen kyseessä on yhtye, joka edustaa “räväkkää ja melodista suomipunkkia, jota on terästetty rockilla ja metallilla.”
Dyyni: Osa kaksi (Dune: Part Two) palkittiin 2025 kahdella Oscarilla parhaasta äänityksestä ja erikoistehosteista, kolmella ehdokkuudella kuvauksesta, lavastuksesta sekä parhaana elokuvana. Minut leffa jätti ristiriitaisiin tunnelmiin lunastamatta ykkösosan odotuksia. Leffa ilmestyi lopulta 2024 helmikuussa, mutta olisi hyötynyt pidemmästä hiomisesta ja teemojensa syvällisemmästä käsittelystä.
Teksti: Jussi Koiranen
Kuvitus: Noora Karstila
Teksti: Juho Juutilainen
Tartuin mielenkiintoiseen tehtävään; levyarvostelu Antimilitaristiin, aiheena Pelko-nimisen yhtyeen uusin Punainen kirja-pitkäsoitto. Minulle ei kerrottu ennakkotietona muuta kuin että “helsinkiläinen post-punk-yhtye, jonka uusimman levyn lyriikat ovat vahvasti kytkeytyneenä ympäristötuhoon ja luontosuhteeseen.” Bändi itse markkinoi itseään “bad dream-poppina”, “dark-Abbana” ja indie-rockina.
Antimilitaristin arviossa Stanley Kubrickin ydinsodasta kertova klassikkoelokuva, joka onnistuu olemaan huvittava synkästä aiheestaan huolimatta.
(My TH OS) -todellisuuden jälkeinen kertomus siitä, kuinka kuljimme tulevaisuuden raunioilla.
Keskiviikko
Kello 4.45 juna viheltää itään pitkin kehärataa. Ikkunasta vilisevät aseman paljaassa valossa kylpevät työmatkalaiset, asemille eksyneet laitapuolenkulkijat, makeisia, aitoa avioliittoa sananvapauden varjolla tyrkyttävät ja pikaruokaa kirkuvat mainokset.
Helmikuussa 2023 Yhdysvaltojen ilmavoimat ampuivat alas tuntemattoman esineen. Pohjois-Amerikan jalo taivas ei saanut rauhaa, sillä pian ammuttiin alas jo toinen entistä mystisempi esine. Kanadassakin saatiin hävittäjien pyssyt ojoon, hekin onnistuivat pudottamaan tunnistamattoman esineen. Juuri saanen tietoni mukaan jo neljäs tunnistamaton esine ammuttiin alas Yhdysvaltojen suuresta ja mahtavasta ilmatilasta. Ken tietää mikä militarismin suurvaltaa koettelee seuraavaksi?
Euroopan yleisradiounioni, eli EBU on linjannut hyvinkin tiukasti Euroviisujen ei-poliittisesta luonteesta, mutta käytännössä kisoissa on nähty paljonkin poliittisia kannanottoja ja politiikan erottaminen Viisuista kokonaan on mahdotonta. Erityisesti muutamana viime vuotena politiikka on ollut erityisen tapetilla Venäjän aloitettua laajamittaisen hyökkäyssodan Ukrainaan. Lehden teemaan osuvasti, myöskään tänä vuonna ei epäpoliittisuuteen ole alistuttu vaan suoranaisesti sodanvastaisia lauluja nähtiin useampia.
