Sateenvarjon alla

ydinaseet

Antimilitaristin arviossa Stanley Kubrickin ydinsodasta kertova klassikkoelokuva, joka onnistuu olemaan huvittava synkästä aiheestaan huolimatta.

Asiantuntijat arvioivat, että ydinsodan riski on nyt suurempi kuin Kuuban kriisin aikaan 1960-luvun allussa. Mikäpä olisikaan siis soveliaampi elokuva tähän maailmanaikaan katsottavaksi, kuin Stanley Kubrickin klassikko Tohtori Outolempi eli: Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia. Elokuva julkaistiin pian Kuuban kriisin jälkeen, ja sen julkaisua jouduttiin lykkäämään silloisen Yhdysvaltojen presidentin John F. Kennedyn murhan takia. Pirkanmaalainen maalaismaisema, lintujen laulu, ja ylitse lentävien Suomen valtion hävittäjälentokoneiden jylinä tarjosivat erinomaisen istuvat puitteet elokuvanautintoon heittäytymiselle.

Tohtori Outolemmessä paranoidinen yhdysvaltojen kenraali käynnistää ydinasehyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan. Presidentti hämmästyy sitä, että hyökkäys on voitu käynnistää ilman hänen lupaansa. Hänen neuvonantajansa – jonka hahmo parodioi Yhdysvaltojen ilmavoimien Kuuban kriisin aikaista komentajaa, joka halusi pommit- taa Kuuban ydinasetukikohtia – kertoo, että ratkaisu on periaatteessa laillinen, koska presidentti on hyväksynyt mahdollisuuden alemmille komentoportaille laukaista isku, mikäli ylempi porras olisi estynyt päätöksenteosta.

Selviää, että ainoastaan järkensä menettäneellä kenraalilla on salainen koodi, jolla koneet voidaan kutsua takaisin, ja hän taas on eristäytynyt tukikohtaansa. Näin ollen presidentti päätyy soittamaan nolostuneen pahoittelupuhelun Neuvostoliiton johtajalle, joka on puhelun hetkellä humalassa. “Don’t say that you are more sorry than I am, because I am capable of being just as sorry as you are!”.

Selviää, että Neuvostoliitto on salaa rakentanut tuomiopäivän koneen, joka laukaisee automaattisesti koko maailman tuhoavan pommien sarjan, mikäli maahan osuu ydin- ase, mutta he eivät ole vielä ehtineet tiedottaa uudesta koneestaan vihollisilleen. Kovan stressin vallitessa pommikoneet saadaan kutsutuksi takaisin viime hetkellä, lukuunottamatta yhtä konetta, jonka radio ei toimi...

Tohtori Outolempi kuvaa raastavalla tavalla inhimillisen virheen riskejä, jotka liittyvät valtavan tuhovoimaisten aseiden pitämiseen laukaisuvalmiina lukuisissa eri valtioissa. Vaikka kaikki tahot tekevät yhteistyötä ja haluavat välttää kollektiivisen tuhoutumisensa, automatisoitujen ratkaisujen peruminen on tehty tahallaan mahdottomaksi, täsmälleen doktriinin mukaisesti pelotevaikutuksen luomiseksi ja inhimillisen virheen poistamiseksi kuviosta.

Elokuvassa on myös hauskoja pieniä vitsejä, kuten hetki, jossa yksi seonneen kenraalin alaisista yrittää soittaa äärimmäisen tärkeää puhelua yleisestä puhelimesta, mutta hänellä ei ole kolikoita. Hän pyytää toista sotilasta ampumaan limsa-automaattia, mutta tämä ei meinaa suostua, koska automaatti on yksityistä omaisuutta. “You’re going to have to answer to the Coca-Cola Company”. Hullu kenraali taas on vakuuttunut siitä, että kommunistit mädättävät yhdysvaltalaisten kehollisia nesteitä sekoittamalla fluoria juomaveteen, millä viitataan leikillisesti äärikonservatiivi- seen John Birch Society -järjestöön. Vilkaisu järjestön nettisivuille paljastaa, että tänä päivänä he vastustavat fluorin käytön sijaan muun muassa hiilidioksidin talteenottoa Iowassa, koska yksityisomaisuuden suoja on heille tärkeämpi kuin heittomerkeissä kirjoitettu ilmastonmuutos. Trumpismin ytimessä oleva järjestö kritisoi lisäksi esimerkiksi Blackrockia, yhtä maailman suurimmista aseteollisuuden sijoitusyhtiöistä, “äärimmäisen woke-agendan puskemisesta”. Hämmästyttävä näkökulma vähintäänkin.

Tohtori Outolempi itse on nimensä vaihtanut entinen natseja palvellut tiedemies, jonka on vaikea estää toista kättään nousemasta natsitervehdykseen. Pääosaan nousevan pommikoneen pilotti taas vaihtaa sotilaskypäränsä stetsoniin ymmärtäessään olevansa matkalla pudottamaan vetypommia.

Kubrick onnistuu elokuvassaan muuttamaan ihmis- kuntaa välittömästi uhkaavan kollektiivisen tuhon puska- farssiksi, jonka äärellä on vaikea olla nauramatta. Kuitenkin jälleen yksi ylläni syöksyvä hävittäjä palauttaa minut todellisuuteen, jättäen hieman häiritsevän olon – ei kai tällaista nyt sentään oikeasti voisi tapahtua? Pääministerimme on kertonut meidän hakeutuvan ensi tilassa ydin-sateenvarjon alle. Tulevat hävittäjämme voidaan teknisten ominaisuuksiensa puitteissa tarvittaessa varustaa B61-12 -ydinpommeilla. Niin sanottua Tuomiopäivän kelloa, joka kuvastaa ydintuhon vallitsevaa riskiä, siirrettiin taaksepäin aikanaan, kun ydinaseita rajoittava START-sopimus saatiin solmittua. Tästä jatkettiin YK:n ydinaseiden kieltosopimukseen. Suomi ei ole sopimusta allekirjoittanut. Sen sijaan olemme toimillamme edistämässä päinvastaista kehitystä. Tuomiopäivän kello näyttää nyt 100 sekuntia vaille keskiyön. Siirrämmekö sen vielä askeleen lähemmäs kollektiivista tuhoa?

Stanley Kubrick: Tohtori Outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia (1964).

TEKSTI: KASPER KOTISAARI

KUVA: GEORGE R. CARON / SMITHSONIAN INSTITUTION

Lauantai, joulukuu 31, 2022