Ultra Bra -yhtyeen kappaleessa Kahdeksanvuotiaana 1970-luvulla syntynyt sanoittaja Anni Sinnemäki kuvaa lasta, joka tietää maailman tuhoutuvan suurvaltojen kaksintaistelussa. Meistä 1990- tai 2000-luvulla syntyneistä eli aktiivisimmassa asevelvollisuudesta kieltäytymisiässä olevista harva lienee pelännyt lapsuudessaan ydinsotaa. Sen sijaan opimme ala-asteella, että on olemassa kasvihuoneilmiö ja että sen kiihtyminen uhkaa koko ihmiskunnan olemassaoloa. Orastava ilmastoahdistus alkoi itkuna, kun pettymys lumettomasta joulusta yhdistyi mielessämme koulussa esiteltyyn pelottavaan ilmiöön.
Sinnemäen nuoruuden aikoihin ydinaseiden vastainen toiminta oli merkittävä teema rauhanliikkeessä. Valitettavasti aihe on edelleen ajankohtainen, kuten Yhdysvaltain tänä syksynä tekemä päätös vetäytyä ydinaseita rajoittavasta INF-sopimuksesta osoittaa. Ilmastonmuutos ei ole ratkaistavissa pelkästään aseistakieltäytymisellä ja rauhantyöllä. Antimilitarismi ja ilmastonmuutos kuitenkin liittyvät toisiinsa, kuten tästä lehdestä saamme lukea.
Kahdeksanvuotiaan peloista huolimatta maailma ei ole vielä tuhoutunut suurvaltojen kaksintaistelussa, mikä herättää toivoa. Ehkäpä se ei kaadu ilmastonmuutokseenkaan. Toivottavasti 2030-luvulla syntyvien mielessä ilmastokatastrofi tuntuisi yhtä etäiseltä uhkalta kuin ydinsota nykylasten mielissä.
Sinnemäen sanoituksen lopussa kahdeksanvuotias etsii kartalta kaukaista paikkaa, joka välttäisi ydinsodan laskeuman. Maailmankartalta ei kuitenkaan löydy paikkaa, johon voisi paeta koko planeettaa koskevaa ilmastonmuutosta. Lienee siis parasta pysytellä paikallaan ja yrittää tehdä asialle jotain.
AKU KERVINEN
paatoimittaja@antimilitaristi.fi
Kuva: Samuli Metsäranta
