Suomi ja Ruotsi jättivät yhdessä Nato -jäsenhakemukset tänä keväänä reaktiona Venäjän aloittamaan hyökkäyssotaan Ukrainassa. Vielä vuosi sitten tämä olisi tuntunut mahdottomalta, vähintäänkin kaukaiselta.
Nopeasti tehtyä päätöstä perusteltiin tarpeella lisätä turvallisuuden tuntua epävakaassa tilanteessa. Myös monet Natoa vastustaneet muuttivat äkkiseltään kantaansa yllättäen pelottavassa globaalissa ilmapiirissä.
Jyrkimmät kannanmuutokset oli havaittavissa monien vasemmistolaisten keskuudessa; niin Vasemmistoliiton, Vasemmistonuorten kuin myös itsenäistenkin toimijoiden piireissä. Aikaisemmin sotilasliittoja rauhanaatteen vuoksi tiukasti vastustaneet aktiivit puolustelivat kannan muutosta nyt sillä, että vallitsevassa tilanteessa Nato on tarpeellinen ja pienempi paha. Että sisältä päin voimme myös edistää rauhaa ja siirtää Natoa rauhanomaisempaan suuntaan.
Kun Nato -päätös ajettiin läpi kiireisellä aikataululla ilman kansanäänestystä tai tuoreita eduskuntavaaleja tuomassa legitimiteettiä päätökselle, pelkkien median tuottamien gallupkyselyjen pohjalta, pääsimme taas kerran todistamaan parlamentarismin puutteita.
Edustuksellinen demokratia yksistään ei voi taata demokraattista päätöksentekoa. Päättäjät ajattelevat viimekädessä aina vain omaa, puolueensa tai muun edustamansa tahon etua. Tällöin rauhantyö on aina kansan ja ulkoparlamentarististen toimijoiden käsissä. Kun siis aikaisemmin rauhantyötäkin tehneet vasemmistoaktiivit nyt siirtyivät kannattamaan Natoa ja perustelemaan päätöstään kaikenmoisten kognitiivisten dissonanssien saattelemana, tekivät he sen vain sisällöttämästä parlamentarismin palvomisesta.
Jos voisimme saavuttaa todellista ja kestävää rauhaa parlamentaristisin keinoin, pienten päättäjien joukolla, ei meidän olisi tarvinnut väkisin vääntää Nato -päätöstä läpi epädemokraattisesti ja sen jälkeen perustella päätöstä hiuksen ohuilla argumenteilla.
Aito ja kestävä maailmanrauha on mahdollinen. Toivottavasti myös aivan nurkan takana. Tarvitsemme kuitenkin kansan vahvaa yhteistä ääntä ja voimaa, jotta voimme saavuttaa sen. Päättäjien eliitti ei sitä meille suo.
TEKSTI: AVA DAHLVIK
Vasemmistonuorten 2. varapuheenjohtaja
KUVA: MINERVA SKYTTÄ
