asevelvollisuus

Syksy on vuodenaika, jolloin loma on ohi ja koulu alkaa. Tämä mielikuva istuu syvässä, vaikkei koulun tai minkään oppilaitoksen penkkiä olisikaan enää moneen vuoteen kuluttanut, sen verran monta vuotta koulunkäynti ahmaisee ainakin Suomessa asuvan lapsen ja nuoren elämässä. Syksy on myös vuodenaika, jolloin Antimilitaristi-lehteä jaetaan toisen asteen oppilaitoksiin ympäri Suomen. Siksi tuntuu luontevalta, että tämän syyskuisen Antimilitaristin numeron teemana on koulutus.

Puolustusministeri Antti Kaikkonen väläytti kesäkuussa kansalaispalvelusjärjestelmän luomista. ”Ehkä voisimme naisten osalta selvittää, olisiko nykyistä järjestelmää täydentävä 2-3 kuukauden kansalaispalvelus jossakin muodossa hyvä”, Kaikkonen lausuu Lännen Median haastattelussa. Aseistakieltäytyjäliitto toteaa, että kansalaispalvelus on kuolleena syntynyt ajatus. Puolustusministeriön yhteydessä toimiva poikkihallinnollinen kokonaisturvallisuuselin Turvallisuuskomitea selvitti asiaa jo viime keväänä.

25.2. käynnistyi laajapohjainen Asepalvelus 2020 -kampanja. Kampanjalla on kaksi tavoitetta: asepalveluksen järjestäminen tasa-arvoisesti ja totaalikieltäytyjien rankaisemisesta luopuminen. Aseistakieltäytyjäliitto tukee kampanjaa ja toteaa, että käytännössä sen tavoitteiden toteutuminen merkitsisi vapaaehtoiseen järjestelmään siirtymistä.

Tietyt asiat ne vain pysyvät ja tulevat joka vuosi uudestaan. Sain valitettavasti tänäkin syksynä säännöllisesti lukea Pohjois-Karjalankin paikallislehdistä juttuja kutsunnoista, mikä oli tylsää saman ja vanhan toistoa.

Juuassa ilmestyvän Vaarojen Sanomien mukaan näyttivät siellä aluksi Veteraanien perintö -nimisen elokuvan, jonka Combat Cameraksi kutsuttu armeijan propagandaporukka on ulospusertanut. Kunnioittaisivat veteraanien uhrausta edes sen verran, että jättäisivät heidät jo lopultakin rauhaan. Vanhat miehet!