Heinäkuun alkupuolella noin 12 000 nuorta suomalaista astui suorittamaan asevelvollisuuttaan ”armeijan harmaisiin” – tai nykyaikana ehkä oikeammin ”armeijan vihreisiin”.
Uuden saapumiserän palvelukseen astuminen näkyy aina myös internetin keskustelupalstoilla, joilla varusmiespalveluksesta käydään monenlaista keskustelua. Varusmiespalvelukseen astuminen jännittää ja ahdistaa monia, joten foorumeilta etsitään vertaistukea.
Toisaalta monet haluavat myös tietää, kuinka varusmiesajan selviäisi mahdollisimman vähällä vaivalla. Monilla foorumeilla vaihdetaankin vinkkejä siitä, miten palveluksesta selviäisi mahdollisimman helpolla ja miten voisi luistaa tehtävistä mahdollisimman paljon.
Esimerkiksi aamuisin on hyvä aina silloin tällöin ilmoittautua ”veksiin” eli varuskuntasairaalaan jonkin epämääräisen pikkuvaivan vuoksi. Jonottaessa on syytä olla herrasmies ja asettua suosiolla jonon hännille – eihän tässä ole kiire minnekään.
Näin parhaassa tapauksessa koko aamupäivän harjoitukset jäävät välistä. Kenties veksistä pääsee suoraan varuskunnan ruokalaan syömään. Ties vaikka lounaan kruunaisi muutamaksi päiväksi saatu VMTL eli vapautus marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta.
Kokonaan oma lukunsa on palvelusajan pituuden minimointi. Moni varusmies haluaa selvitä puolella vuodella, mutta kuinka tässä voi varmimmin onnistua? Keskustelupalstoilla koulukuntia on kaksi: Ensimmäiset ovat sitä mieltä, että aktiivinen alisuoriutuminen olisi paras keino. Kun on tarpeeksi huono, niin selviää varmasti puolella vuodella.
Toiset taas muistuttavat, että liiallinen alisuoriutuminen saattaa johtaa silmätikuksi joutumiseen ja sitä kautta työläämpään palvelukseen. Olisi siis oltava keskinkertainen ja näkymätön, jotta selviäisi kaikkein vähimmällä – puolella vuodella ilman silmätikuksi joutumista.
Vastaavia esimerkkejä ja pohdintoja löytyy runsaasti. Mutta kuulostavatko nämä toimintamallit hirveän fiksuilta tai aikuisilta? Harva täysi-ikäinen menisi esimerkiksi kouluun tai töihin vain luistaakseen vastuusta mahdollisuuksien mukaan.
Ongelman taustalla on asevelvollisuus. Kun armeijaan on ikään kuin pakko mennä, niin sinne pakostakin menee myös heikosti motivoituneita ihmisiä. Huonosti motivoituneet varusmiehet heikentävät samalla koko organisaation toimintaa ja luovat tarpeetonta tehottomuutta.
Asiaan olisi helppo ratkaisu: Menkööt armeijaan ne, jotka sinne aidosti haluavat mennä. Asevelvollisuuden voisi rajata kutsuntoihin, kun taas varsinaisesta varusmiespalveluksesta pitäisi tehdä vapaaehtoisuuteen perustuva.
Ajatus voi kuulostaa radikaalilta, mutta pidemmällä tähtäimellä se voisi silti olla myös puolustusvoimien intresseissä. Nykyistä paremmin motivoitunut sotilasaines saisi varusmiespalveluksesta enemmän irti ja lopputuloksena olisi laadullisesti parempi reservi. Samalla myös aseistakieltäytyjien oikeudet toteutuisivat nykyistä paremmin.
TEKSTI: JUUSO KOPONEN
KUVA: AKU KERVINEN
- Kirjaudu sisään lähettääksesi kommentteja
