Baltic Glory -18 -rauhanharjoituksissa Loviisan Kuggomissa oli mukana monia kiinnostavia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Antimilitaristi haastatteli joitakin heistä.
Kuka olet?
Olen Andrej Kalikh, kotoisin Venäjältä. En työskentele missään antimilitaristisessa organisaatiossa, mutta työskentelin pitkään vuodesta 1995 alkaen aseistakieltäytymisen parissa. Suuren kansalaisjärjestöjen koalition kanssa ajoimme läpi siviilipalveluksen Venäjälle. Siviilipalveluslain tultua voimaan 2004 työskentelin jonkin aikaa asepalvelusta suorittavien oikeuksien parissa. Vuodesta 2008 olen keskittynyt korruptioon, koska korruptio on suurin ihmisoikeusloukkausten syy Venäjällä. Kuulun kansainväliseen toimittajaryhmään, joka pyrkii paljastamaan venäläistä rahanpesua ulkomailla. Olen myös journalisti ja kirjoitan toisinaan venäläiseen ja kansainväliseen mediaan. Ukrainan sodan alettua 2014 olen työskennellut eräissä humanitaarisissa projekteissa ukrainalaisten yhteistyökumppanien kanssa auttaakseni heidän maataan.
Miksi päätit osallistua Baltic Gloryyn?
Huolimatta siitä etten ole pitkään aikaan ollut mukana antimilitaristisessa liikkeessä, olen edelleen seurannut pasifistista ja sodanvastaista toimintaa Venäjällä. Ajattelen, että Putinin Venäjä ei ole uhka vain itselleen, vaan se on globaali uhka. Mielestäni Nato ei ole yhtä suuri uhka. Putinin Venäjä käy informaatiosotaa läntisiä maita vastaan ja yrittää ostaa lojaalisuutta lännestä. Se on vaarallista, ja todella toivon että te länsimaiden antimilitaristit näkisitte sen. Venäjä miehittää osia kolmesta valtiosta (Ukrainasta, Moldovasta ja Georgiasta), mutta se ei näytä olevan ongelma antimilitaristiselle liikkeelle.
Olen täällä myös tapaamassa venäläisiä antimilitaristisia ryhmiä ja selvittämässä, onko niiden yhteistyö niiden välillä mahdollista.
Mikä on ollut parasta Baltic Gloryssa?
On kiinnostavaa tavata eri maista tulevia ihmisiä, jotka ovat todella, todella erilaisia, mutta haluavat työskennellä yhdessä ja oppia toisiltaan. Täällä pääsen näkemään venäläisiä osana kansainvälistä antimilitaristista liikettä. He osallistuvat paljon keskusteluihin täällä. En usko että tällaista voisi edes järjestää Venäjällä. Osallistuin myös rauhanharjoitukseen. Osa sen väittämistä oli kiistanalaisia, mutta minun on hyvä nähdä tätä liikettä toisesta näkökulmasta.
Millaiset terveiset haluaisit lähettää Antimilitaristin lukijoille?
Olen puolellanne työssänne militarismia vastaan. Mutta mielestäni olisi tärkeää valita oikein toiminnan painopis-
teet. Toivoisin, että antimilitaristiset ryhmät osallistuisivat enemmän keskusteluun esimerkiksi Venäjästä ja Ukrainan sodasta. Antimilitaristeilla olisi tärkeää sanottavaa meitä tulevaisuudessa kohtaavista yhteisistä uhkista. Keskusteluun olisi tärkeää saada mukaan myös Keski- ja Itä-Euroopan aseistakieltäytyjiä.
Kuka olet?
Olen Aleksander Medinsky, entiseltä ammatiltani sotilas. Työskentelin aiemmin Ukrainan sotilastiedustelussa, mutta kolme vuotta sitten jätin työni siellä. Avasin oman uutistoimiston, jonka kautta pyrin antamaan tietoa Donbassista ja Ukrainan tilanteesta. Journalistinen työni on aiheuttanut minulle monia ongelmia. Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU on aloittanut toimistani rikostutkinnan, ja uusnatsijärjestö C14 kidnappasi ja kidutti minua. Erittäin suositulla Youtube-kanavallani olen käsitellyt myös sosiaalisia ja ekologisia ongelmia.
Miksi päätit osallistua Baltic Gloryyn?
Koska tunnen vastuuta Euroopan kansojen suhteista - Venäjän, Ukrainan, Suomen, Ruotsin ja muidenkin maiden. Tällä hetkellä Ukrainassa puhutaan vihan kieltä. Mediatyöntekijänä tunnen vastuuni ja haluan jakaa kokemukseni muiden osallistujien kanssa. Se tuntuu todella hyödylliseltä.
Mikä on ollut parasta Baltic Gloryssa?
Eri maista tulleet erilaiset ihmiset, jotka haluavat rauhaa ja lopettaa ihmisten tappamisen. Meidän on hyvä tutustua ja keskustella keskenämme. Ja erityisesti tässä tapahtumassa hienoa on ollut yhteisen kommunikaatiokanavan luominen Telegram-pikaviestipalveluun. Nyt voimme pitää yhteyttä toisiimme.
Millaiset terveiset haluaisit lähettää Antimilitaristin lukijoille?
Make love, not war! Meidän kaikkien pitää saada elää, eikä kenenkään pitäisi kuolla sodan vuoksi. Pyydän myös kaikkia Antimilitaristin lukijoita seuraamaan Donbassin (Itä-Ukrainan) tilannetta mutta olemaan luottamatta sodan osapuolten välittämään tietoon.
Kuka olet?
Olen Karmapriya Muschött. Pidän itseäni ennen kaikkea ympäristöaktivistina mutta myös ihmisoikeusaktivistina. Haluan nostaa esille ympäristökysymyksiä. Mielestäni on käsittämätöntä, että koko ekosysteemi on vaarassa tuhoutua ja se voi tapahtua täysin laillisesti.
Miksi päätit osallistua Baltic Gloryyn?
Tulin tänne, koska mielestäni ihmisoikeudet, luonnonsuojelu ja rauhan asia kuuluvat yhteen. Halusin myös tavata samalla tavalla ajattelevia eri maista ja nähdä, mitä saamme yhdessä aikaan.
Mikä on ollut parasta Baltic Gloryssa?
Tapaamiset muiden ihmisten kanssa, joita en ehkä olisi muuten tavannut.
Millaiset terveiset haluaisit lähettää Antimilitaristinlukijoille?
Pitäkää yhtä ja toivoa yllä!
Kuka olet?
Olen Eeva-Helena Inomaa. Tulin aikoinaan taiteilijoiden rauhanjärjestö Pandiin tekemään rauhantyötä origamikurkien myötä. Olen eronnut kahden lapsen äiti ja neljän lapsen isoäiti. Asun Espoossa, mutta vietän suurimman osan ajasta kesämökilläni Hattulassa. En ollut hippi enkä rauhanliikkeessä mukana vielä 60- tai 70-luvulla, mutta eron jälkeen aloin olla yhä enemmän hippi. Nykyään allekirjoitan hippien arvot, kunhan jätetään pois päihteet ja turha vouhotus. Olen toiminut Pandin hallituksessa ja myös kolmen vuoden ajan puheenjohtajana.
Miksi päätit osallistua Baltic Gloryyn?
Pandin edustajana olen päässyt osallistumaan kansainvälisiin rauhankonferensseihin esimerkiksi Japanissa, Berliinissä ja Tukholmassa. Se antaa voimia, kun näkee, että on paljon muitakin ihmisiä, jotka toimivat samojen asioiden puolesta. Suomessa harvat jaksavat sitoutua toimintaan.
Mikä on ollut parasta Baltic Gloryssa?
Se, että näkee saman fiiliksen muiden maiden ihmisissä ja saa heiltä ideoita. Jos itse on myöhemmin järjestämässä jotakin, voi täällä kohtaamiaan ihmisiä ehkä pyytää avuksi. Yhteistyö ja yhteishenki on ollut hienoa.
Millaiset terveiset haluaisit lähettää Antimilitaristin lukijoille?
Äitinä ja isoäitinä tekisi mieli sanoa, että ajatelkaa välillä mummojakin. Monet ovat huolissaan maailman saastumisesta, mutta sanovat samalla että Puolustusvoimiin pitää satsata ja Natoon liittyä, vaikka ne ovat suuria ympäristön tuhoajia. Isäni oli aikoinaan sodassa, ja ymmärrän sotasankaruuden käsitteen, mutta kyllä tulevat sukupolvet voisivat keksiä parempia keinoja selvitä tästä maailman sekamelskasta kuin sodat.
Kuka olet?
Olen Josh Nadeau, kotoisin Kanadasta mutta asun Venäjällä. Olen freelance-kirjoittaja ja kääntäjä. Ohjaan dialogiryhmää Pietarissa.
Miksi päätit osallistua Baltic Gloryyn?
Olen kiinnostunut konfliktiteoriasta ja dialogista konfliktinratkaisun työkaluna. Kiinnostuin myös tapahtuman ohjelmasta ja halusin nähdä sen ja antaa siihen mahdollisesti oman panokseni.
Mikä on ollut parasta Baltic Gloryssa?
Tavata ihmisiä, jotka toteuttavat kiinnostavia projekteja, ja löytää tuttavia, joiden kanssa työskennellä. On hienoa myös saada käytännönläheisiä vinkkejä omaan toimintaan.
Millaiset terveiset haluaisit lähettää Antimilitaristin lukijoille?
Jokaisella ihmisellä konfliktin toisella puolella on oma tarinansa, vaikka hän olisikin konfliktin väärällä puolella.
Kuka olet?
Olen Jyrki Käkönen. Olen eläkkeellä oleva professori. Olen tehnyt tutkimusta Tampereen sekä Tallinnan yliopistoissa. Olen tutkinut kansainvälisiä suhteita ja Eurooppaa. Työskentelen Kone-säätiön rahoittamassa tutkimuksessa, joka tarkastelee maailman muuttumista ja sen seurauksia seuraamalla kansainvälisiä sopimuksia. Olen opettanut rauhasta ja globalisaatiosta ja haluan hajottaa perinteisen Eurooppa-keskeisen käsityksemme maailmasta. Haluan tuoda työssäni esiin muiden kulttuurien näkökulmia ja maailmankuvaa.
Miksi päätit osallistua Baltic Gloryyn?
Minua pyydettiin mukaan ja päätin osallistua, sillä tällaisia tapahtumia ei ole hetkeen tullut vastaan. Mielestäni rauhantyö on hävinnyt näköpiiristä ja politiikasta, vaikka sille vielä olisi tarvetta. Kylmän sodan jälkeen rauhantutkimuslaitos aiottiin liittää ulkoministeriöön ja minä olin vastustamassa tätä ideaa. Rauhantutkimuslaitos sai paikan Tampereen yliopistolta.
Mitä mieltä olet ollut Baltic Glorysta?
On harmillista, että rauhanliike joutuu vain vastaamaan konflikteihin, vaikka rauhan rakentamisen kuuluisi olla arkipäivän työtä eli kaiken tasa-arvon toteuttamista. Tämä estäisi monien konfliktien syntymisen ylipäätään. Rauhanliikkeen olisikin hyvä tulevaisuudessa miettiä, mitä proaktiivisia keinoja se voisi käyttää rauhan säilyttämiseksi. Rauhanharjoitus voisikin tulevaisuudessa tuoda yhteen rauhanliikkeen ja ympäristöliik-
keen, sillä näiden liikkeiden agendat kohtaavat toisensa, kun esimerkiksi tarkastellaan sodan aiheuttamia ympäristövahinkoja sekä kaikkia resursseja, jotka uppoavat asevarusteluihin planeetan pelastamisen sijaan.
Kuka olet?
Olen Mica Lisitschkin. Asun Uppsalassa ja työskentelen kuraattorina musiikkilukiossa Tukholmassa.
Miksi päätit osallistua Baltic Gloryyn?
Sain tietää rauhanharjoituksesta ystävieni Pellen ja Lisan kautta, jotka olivat järjestämässä leiriä. Olen aiemmin tehnyt kahdeksan vuoden ajan paljon suoraa toimintaa, muun muassa Ruotsi suurimman antimilitaristisen verkoston, Ofogin, kanssa, jossa myös tutustuin Pelleen ja Lisaan. Kävin aikoinaan työn kautta väkivallan vastaisessa koulutuksessa, jossa opin paljon sodankäynnistä. Tämä järkytti minua ja avasi silmäni, joten halusin tehdä enemmän suoraa toimintaa. Olen muun muassa tehnyt siviilinä tarkastuskäyntejä asetehtaan alueelle Ruotsissa sekä ollut mukana ydinasetehtaalle johtavan tien sulussa Englannissa. Olen myös maalannut pinkkejä perhosia ja sydämiä armeija-alueen tykkeihin Ruotsissa. Olen käynyt erittäin mielenkiintoisia keskusteluja poliisin kanssa, kun olen kertonut heille olevani rauhanaktivisti, joka ei aio turvautua väkivaltaan. Yleensä he ovat jakaneet kanssani samat arvot. Huumori on usein toiminut aseenani militaristista propagandaa vastaan.
Mitä mieltä olit Baltic Glorysta?
Parasta oli se, kun pääsin tapaamaan myös venäläisiä aktivisteja ja oppimaan lisää Venäjän tilanteesta, sillä en ole ennen tehnyt yhteistyötä heidän kanssaan. Osallistuisin uudestaan rauhanleirille, jos harjoitukset käsittelisivät enemmän rauhanluomista ja säilyttämistä, eivätkä vain pitkälle vietyjen konfliktien ratkaisemista. Konfliktit ovat oireita suuremmista ongelmista ja eriarvoisuudesta. Olisi tärkeää oppia, kuinka voi estää sodan, ja sitä pitäisi myös opettaa koulussa. Synnymme militaristiseen kulttuuriin, jossa emme tällä hetkellä osaa luoda pysyvää rauhaa.
AKU KERVINEN JA MEENA LINDROOS
KUVA: Mica Lisitschkin
