militarismi

Syksy on vuodenaika, jolloin loma on ohi ja koulu alkaa. Tämä mielikuva istuu syvässä, vaikkei koulun tai minkään oppilaitoksen penkkiä olisikaan enää moneen vuoteen kuluttanut, sen verran monta vuotta koulunkäynti ahmaisee ainakin Suomessa asuvan lapsen ja nuoren elämässä. Syksy on myös vuodenaika, jolloin Antimilitaristi-lehteä jaetaan toisen asteen oppilaitoksiin ympäri Suomen. Siksi tuntuu luontevalta, että tämän syyskuisen Antimilitaristin numeron teemana on koulutus.

Sota on kiinteä osa ihmiskunnan historiaa.  Kuitenkaan sota ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys, vaan vallanpitäjien, johtajien ja väkivallan lietsojien on vuosituhannesta toiseen täytynyt tavalla tai toisella hankkia hallittujen suostumus sodankäynnille. Kuinka tässä on onnistuttu ja, mikä tärkeintä, epäonnistuttu?

Tietyt asiat ne vain pysyvät ja tulevat joka vuosi uudestaan. Sain valitettavasti tänäkin syksynä säännöllisesti lukea Pohjois-Karjalankin paikallislehdistä juttuja kutsunnoista, mikä oli tylsää saman ja vanhan toistoa.

Juuassa ilmestyvän Vaarojen Sanomien mukaan näyttivät siellä aluksi Veteraanien perintö -nimisen elokuvan, jonka Combat Cameraksi kutsuttu armeijan propagandaporukka on ulospusertanut. Kunnioittaisivat veteraanien uhrausta edes sen verran, että jättäisivät heidät jo lopultakin rauhaan. Vanhat miehet!

Suomessa nuorten militarisointi näkyy asevelvollisuusjärjestelmään kuuluvissa kutsuntatilaisuuksissa, joissa noin 17-vuotiaille miesoletetuille armeija esitetään hyvässä valossa. Maissa, joissa asepalvelus on vapaaehtoista, on löydetty muita keinoja saada nuoria liittymään armeijaan tai suhtautumaan myötämielisesti sitä kohtaan. On käytetty esimerkiksi runsasta mainostamista tai vaikutettu koulujen kautta.

Militarismin aiheuttamista ympäristötuhoista vaietaan.  Siksi ympäristöliikkeen ja rauhanliikkeen välillä tarvitaan liittolaisuutta.

Termi militarismi voi viitata monenlaisiin asioihin. Suoran sodankäynnin ohella militarismia on myös aseellinen toimeliaisuus rauhan aikana. Myöskään militarismin aiheuttamissa ympäristötuhoissa ei ole kysymys vain varsinaisen sodankäynnin aiheuttamista ympäristötuhoista,vaan jatkuvasta, suuren mittaluokan ympäristön turmelemisesta.

Dosentti Ilkka Taipaleen toimittama teos Miksi ydinsota todella voi syttyä? tarjoaa lukijalle mielenkiintoisen kokoelman rauhantyötä tavalla tai toisella sivuavia tekstejä lukuisilta eri kirjoittajilta ja vuosikymmeniltä. Mukana on niin Albert Einsteinin ja Sigmund Freudin kirjeenvaihtoa 1930-luvun alusta kuin Stanley Milgramin kuuluisaa tottelevaisuuskoetta koskeva raportti 60-luvulta.