Tämän Antimilitaristin teemana ovat sodan syyt. Tieteellisesti ajateltuna syyt ovat kausaalisia tekijöitä, jotka ajallisesti edeltävät niiden vaikutusta. Monesti käytännön tasolla joudumme katsomaan maailmaa, joka on jo ajautunut sotaan – tällöin konfliktien liennytys tulee tarpeeseen. Pidemmällä tähtäimellä meidän on kuitenkin välttämätöntä tarkastella sotien syitä: jos juurisyitä ei poisteta, aina uusia sotia ilmenee.
Joko taas? Antimilitaristin 1/2021 teemana on Feminismi. Vastahan reilu neljä vuotta sitten julkaistun numeron teemana oli Sukupuoli. Kylläpä me jaksamme jauhaa.
Totta puhuen luultavasti kovin moni vannoutunutkaan Antimilitaristi-lehden lukija muistaa edes viime vuoden numeroiden teemoja, mutta tätä numeroa päätoimittaessani kaivoin kuitenkin esiin numeron 4/2016 tarkistaakseni, ettemme julkaise nyt täysin päällekkäistä sisältöä sen kanssa, ja toisaalta katsoakseni nouseeko sitä lukiessa jotain hyödyllisiä havaintoja seuraavaa lehteä ajatellen.
Tämän vuoden aikana suomalaisten luotto auktoriteetteihin on kärsinyt. Esimerkiksi eri tahojen antamat ristiriitaiset maskisuositukset, poliisin päätös käyttää paprikasumutetta rauhanomaisiin mielenosoittajiin ja kymmenientuhansien ihmisten arkaluontoisten tietojen vuoto internetiin ovat aiheuttaneet huolta. Kehen enää uskaltaa luottaa?
Oikeus kieltäytyä aseista perustuu YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa mainittuun ajatuksen, omatunnon ja uskonnon vapauteen. Viimeksi mainittu, uskonnon vapaus on Suomessakin aiemmin ollut sekä hyvin yleinen että ehkä yleisesti muita arvostetumpi syy aseistakieltäytymiseen. Jo Suomen itsenäisyyden ajan ensimmäisessä asevelvollisuuslaissa vuodelta 1919 mahdollistettiin aseeton palvelus armeijassa uskonnollisin perustein.
Ensi kosketukseni Antimilitaristi-lehteen, silloin vielä nimeltään Sivari & Totaali, oli Aseistakieltäytyjäliiton esittelytilaisuudessa Siviilipalveluskeskuksessa Lapinjärvellä keväällä 2013. Esittelijällä oli mukanaan nippu lehden tuoreimpia numeroita, joita sai selailla esittelypuheen aikana. Yksi oman koulutuseräni sivaritoveri selaili erästä numeroa nurja ilme kasvoillaan. Kun tuli kysymysten aika, hän avasi lehden näyttäen artikkelia nimeltä Homotkin tappaa (nro 4/2012).
Helmikuussa oli taas valtakunnan julkisuudessa aika pienelle paniikille. Sotalaitoksen johtoa puolustusministeriä ja komentajaa myöten marssitettiin kommentoimaan sitä, että kolmannes asevelvollisista jättää intin suorittamatta. Täydennystä armeijan harveneviin riveihin haettiin keskustelussa taas naisista, joita kaivattiin vapaaehtoiseen asepalvelukseen entistä sankemmin joukoin.
Vaikka itse ilmiö on vanhempi, Yhdysvaltain presidentti Dwight Eisenhower lienee ollut ensimmäinen, joka käytti termiä sotateollinen kompleksi. Foliohattuisten pohdiskelijoiden puheessa salaliittomaisiakin piirteitä saanut käsite merkitsee yksinkertaisesti ajatusta siitä, että sotilaallinen, poliittinen ja taloudellinen valta ovat vahvasti kietoutuneet toisiinsa ja muodostavat yhdessä uhkan rauhalle ja demokratialle.
Helposti voisi päätyä suhtautumaan sotilasmenoihin kuin kansallismieliset oikeistopopulistit maahanmuuttoon: mihin tahansa asiaan löytyy lisää rahaa siitä leikkaamalla. Vanhusten hoidossa ongelmia? Karsitaan varustelumenoja. Teitä pitäisi kunnostaa? Varuskuntia joutaa lakkauttaa. Rahat, jotka ollaan käyttämässä hävittäjähankintoihin, olen varmaan itsekin kuluvan kevään aikana käyttänyt puheissani vaikka kuinka moneen parempaan tarkoitukseen.
Syksy on vuodenaika, jolloin loma on ohi ja koulu alkaa. Tämä mielikuva istuu syvässä, vaikkei koulun tai minkään oppilaitoksen penkkiä olisikaan enää moneen vuoteen kuluttanut, sen verran monta vuotta koulunkäynti ahmaisee ainakin Suomessa asuvan lapsen ja nuoren elämässä. Syksy on myös vuodenaika, jolloin Antimilitaristi-lehteä jaetaan toisen asteen oppilaitoksiin ympäri Suomen. Siksi tuntuu luontevalta, että tämän syyskuisen Antimilitaristin numeron teemana on koulutus.
Rauhantyöstä tulee usein mieleen erilaisten konfliktien ratkominen sotia lopettavista rauhanneuvotteluista arkisten nahinoiden sovittelemiseen. Konfliktin määritelmä on laaja, Tieteen termipankin mukaan konfliktilla tarkoitetaan ristiriitaa kahden tai useamman osapuolen välillä. Mutta voiko kaikkia ristiriitoja poistaa yhteiskunnasta, ja olisiko se edes toivottavaa? Ovatko kaikki konfliktit aseistakieltäytyjien näkökulmasta pahasta? Antimilitarismin ja militarismin välillä vallitsee ristiriita, ja aseistakieltäytyminen on konfliktiin asettumista asevelvollisuusjärjestelmän kanssa.