Joko taas? Antimilitaristin 1/2021 teemana on Feminismi. Vastahan reilu neljä vuotta sitten julkaistun numeron teemana oli Sukupuoli. Kylläpä me jaksamme jauhaa.
Totta puhuen luultavasti kovin moni vannoutunutkaan Antimilitaristi-lehden lukija muistaa edes viime vuoden numeroiden teemoja, mutta tätä numeroa päätoimittaessani kaivoin kuitenkin esiin numeron 4/2016 tarkistaakseni, ettemme julkaise nyt täysin päällekkäistä sisältöä sen kanssa, ja toisaalta katsoakseni nouseeko sitä lukiessa jotain hyödyllisiä havaintoja seuraavaa lehteä ajatellen.
Ja nousihan sieltä. Hassua kyllä, vain muutama vuosi sitten julkaistu lehti tuntuu joiltain osin hurjan optimistiselta. Heti pääkirjoituksessa Sivarit on homoja päätoimittaja Jussi Hermaja ennakoi käsitteen sivari häviämistä historiaan yleisen asevelvollisuusjärjestelmän mukana. Artikkelissa Asevelvollisuus ja sukupuoli taas Tuuli Vuori ironisoi: “Jos ihmiset oppivat yhteisöllisyyttä enää armeijassa, mitä tapahtuu naisille? Eikö naisten tarvitse oppia yhteisöllisyyttä, vai osaavatko he sen jo jotenkin luonnostaan? Samaa voidaan kysyä niistä miehistä, jotka syystä tai toisesta jäävät varusmiespalveluksen ulkopuolelle.”
Takaisin tähän päivään. Asevelvollisuutta ja maanpuolustustahtoa kehittämään on asetettu parlamentaarinen komitea, jonka tehtävänantoon on naulittu yleisen asevelvollisuuden säilyttäminen. Siinä poliitikot ja virkailijat pohtivat vakavissaan Antimilitaristissa aikoinaan kieli poskessa heräteltyjä kysymyksiä: Pitäisikö naisille olla jonkinlainen pakollinen, maanpuolustusaiheinen palvelus? Pitäisikö perustaa uusia palvelusluokkia, jotta nyt terveydellisin syin vapautettavat ryhmät saataisiin palveluksen piiriin? Ja komitean tehtävänantoineen on asettanut hallitus, jonka kokoonpanon helposti kuvittelisi olevan edistyksellisin mahdollinen.
Ajat muuttuvat siis vauhdilla, eikä asioiden eteneminen vaikkapa antimilitarismin tai feminismin näkökulmasta suotuisaan suuntaan todellakaan ole itsestäänselvyys. Koska emme voi vain odottaa edistyksen hedelmien putoilemista kypsinä avoimiin koreihimme, meidän pitää nähdä vaivaa niihin kurottamiseksi.
P.S. Tätä pääkirjoitusta kirjoittaessani on auki haku Antimilitaristin seuraavaksi päätoimittajaksi. Kun lehti on ilmestynyt, haku on jo ohi ja uuden päätoimittajan valintaprosessi jo toivottavasti hyvässä vaiheessa. Tämä jää siis näillä näkymin viimeiseksi pääkirjoituksekseni Antimilitaristissa.
Kauas en ole kuitenkaan menossa, vaan tulen jatkossakin varmasti kirjoittamaan lehteen ja olemaan muutenkin sen kanssa tekemisissä Aseistakieltäytyjäliiton järjestökoordinaattorin roolissa.
Tässä vaiheessa kuitenkin pohjaton kiitokseni kaikille lehden lukijoille, tukijoille ja tekijöille viimeisten kolmen ja puolen vuoden ajalta, yhtään nimeä mainitsematta, mutta useita ajatellen!
Teksti: Aku Kervinen
