Rauhantyöstä tulee usein mieleen erilaisten konfliktien ratkominen sotia lopettavista rauhanneuvotteluista arkisten nahinoiden sovittelemiseen. Konfliktin määritelmä on laaja, Tieteen termipankin mukaan konfliktilla tarkoitetaan ristiriitaa kahden tai useamman osapuolen välillä. Mutta voiko kaikkia ristiriitoja poistaa yhteiskunnasta, ja olisiko se edes toivottavaa? Ovatko kaikki konfliktit aseistakieltäytyjien näkökulmasta pahasta? Antimilitarismin ja militarismin välillä vallitsee ristiriita, ja aseistakieltäytyminen on konfliktiin asettumista asevelvollisuusjärjestelmän kanssa. Antimilitaristi saattaa myös päätyä eriasteisiin ristiriitatilanteisiin muiden osapuolien kanssa esimerkiksi jakaessaan tietoa asepalveluksen vaihtoehdoista kutsuntapaikkojen edessä tai vaikkapa keskustellessaan tiukkasävyisesti hävittäjähankinnoista uimahallin saunassa. Tällaisiin konflikteihin päätyminen tai jopa niiden tietoinenåtuottaminen voi olla hyvinkin hyödyllistä.
Kun konflikteihin päädytään, olennaista on ettei niitä ratkota väkivaltaisesti tai varsinkaan aseellisesti. Antimilitaristien kohdalla tämä on selvää, mutta konfliktin kärjistyessä moni muu taho on valmis väkivaltaan. Siksi konfliktien ratkominen on tärkeää rauhantyötä. Sitä paitsi yleensäkin ihmiset elävät mieluummin rauhassa ja sopusoinnussa kuin konfliktissa muiden ihmisten kanssa. Sananlaskun mukaan laihakin sopu on parempi kuin lihava riita.
Tässä Antimilitaristin numerossa keskitytään pääasiassa konfliktien ratkaisemiseen - aseettomaan rauhanturvaamiseen, eri ryhmien väliseen veljeilyyn, dialogiin sekä rauhantyöhön Etiopiassa ja Eritreassa. Hyödyllisten konfliktien tuottaminen jää tämän lehden sisällössä vähemmälle huomiolle. Pidetään kuitenkin konfliktit tarpeen mukaan antimilitaristin omassa työkalupakissa, samalla kun yleensä ratkotaan niitä aina tilaisuuden tullen.
AKU KERVINEN
paatoimittaja@antimilitaristi.fi
Kuva: Elizaveta Savolainen
