konfliktien ratkaiseminen

Rauhantyöstä tulee usein mieleen erilaisten konfliktien ratkominen sotia lopettavista rauhanneuvotteluista arkisten nahinoiden sovittelemiseen. Konfliktin määritelmä on laaja, Tieteen termipankin mukaan konfliktilla tarkoitetaan ristiriitaa kahden tai useamman osapuolen välillä. Mutta voiko kaikkia ristiriitoja poistaa yhteiskunnasta, ja olisiko se edes toivottavaa? Ovatko kaikki konfliktit aseistakieltäytyjien näkökulmasta pahasta? Antimilitarismin ja militarismin välillä vallitsee ristiriita, ja aseistakieltäytyminen on konfliktiin asettumista asevelvollisuusjärjestelmän kanssa.

Samana päivänä kun Suomessa juhlittiin viime kesänä juhannusta, kokoontui Etiopian pääkaupunki Addis Abeban pääaukiolle paikallisen lehdistön arvion mukaan kolmesta neljään miljoonaa ihmistä. Myös Antimilitaristi oli paikan päällä.

Joukko nuoria yli kahdestatoista maasta tapasi Lillehammerissa tavoitteenaan siltojen rakentaminen ja yhteisen sävelen löytäminen. “Monet meistä tulevat konfliktien repimiltä alueilta ja toistemme kuunteleminen on vähintä mitä voimme tehdä” sanoo Josh Nadeau, joka osallistui viimevuotiseen Nansen Dialogue Summer Schooliin.

“En ikinä pitänyt anteeksiantamista tärkeänä.”

“En usko nollatoleranssiin argumentaatiossa, vaikka itsellänikin on nollatoleranssi joissakin asioissa.”

Vuonna 2002 perustettiin väkivallatonta rauhanturvaamista tekevä Nonviolent Peaceforce -järjestö, joka on siitä lähtien kasvattanut toimintaansa tasaisesti. Parhaillaan järjestöllä on käynnissä projekteja viidessä maassa: Filippiineillä (vuodesta 2007 alkaen), Etelä-Sudanissa (2010-), Myanmarissa (2012-), Bangladeshissa (2017-) ja Irakissa (2017-). Väkivallaton rauhanturvaaminen on niin tehokasta ja yksinkertaista, ettei sitä aina uskota todeksi. Antimilitaristi haastatteli Outi Arajärveä, joka toimi järjestön johtokunnassa vuosina 2008-2016.