Suomesta tuli sotilasliitto Naton jäsen 4.4.2023. Tämän lehden mennessä painoon olemme olleet osa sotilasliittoumaa yli vuoden ajan. Venäjän aloitettua laajan hyökkäyksen Ukrainaan helmikuussa 2022, varsin Nato-kriittinen kansa muutti mieltään lähes yhdessä yössä. Yhtäkkiä sotilaallinen liittoutumattomuus ei ollutkaan enää hyvä idea, ainakaan eri medioiden teettämien mielipidemittausten mukaan. Kansahan ei päässyt tästä liittoutumisesta äänestämään.
Liittymisprosessin aikana, mutta erityisesti sen jälkeen, ulkoministeriöstä on tihkunut epävirallista viestiä siitä, että nyt kaikki on muuttunut. Suomen ulkopolitiikka on aivan erilaista kuin ennen. Näitä ei välttämättä ole sanottu julkisesti, mutta melko suoraan rauhanjärjestöjen ja ministeriöiden tapaamisissa kulissien takana. Mutta mikä todella on muuttunut? Suomea sitovat edelleen asekauppasopimukset ja ihmisoikeussopimukset. Olemme edelleen jäsenenä EU:ssa ja YK:ssa. Sotilaallinen liittoutuminen sekalaisen, pääasiassa läntisten valtioiden joukon kanssa ei ole katkaissut näitä liittolaissuhteita..
Nato-jäsenyyden ohella olemme tehneet DCA-sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. Kyseessä on puolustusyhteistyösopimus, jolla määritellään millä tavalla valtiot tekevät puolustuksellista yhteistyötä. Solmituissa sopimuksissa Suomi antaa vieraan vallan, tässä tapauksessa Yhdysvaltojen, sotavoimille toimivaltaa omalla alueellaan.
Onko liittolaisuus vihollisuuden vastakohta? Vai onko se sittenkin ulos sulkemisen tai eristäytymisen vastakohta? Tässä ajassa julkinen keskustelu on siirtynyt suurelta osin internetiin ja internetin sosiaalisen median alustoilla algoritmien saattelemana keskustelu polarisoituu. “Keskustelijat” eivät edes yritä ymmärtää toisiaan ja käyttävät epäinhimillistävää ja viholliskuvia rakentavaa kieltä. Jos tuomitset kansanmurhan, kannatat terrorismia; jos kritisoit Natoa, olet Putinisti. Rauhanliike pyrkii lähtökohtaisesti purkamaan konflikteja ja etsimään rauhanomaisia, ei sotilaallisia ratkaisuja yhteiskuntien ongelmiin. Tässä katsannossa kaikki sotaa lietsovat osapuolet ovat väärässä.
Samalla kun sosiaalinen media on lisännyt kuplautumista ja kasvattanut railoja erilaisten ryhmien välillä, kykenemme sen avulla myös osoittamaan solidaarisuutta eri puolilla maailmaa oleville vääryyksiä kokeville ihmisille. Aseistakieltäytyjäliitto auttaa etäyhteyksin venäläisiä aseistakieltäytyjiä. Gazan ja Ukrainan kauheuksista on tietoa varsin helposti jokaisen saatavilla ja lahjoituksia voi antaa muutamalla klikkauksella. Voimme osoittaa mieltä sosiaalisessa mediassa ja lähettää vetoomuskirjeitä päättäjille poistumatta kotoa.
Tarvitsemme liittolaisuutta ja yhteisöjä.
Globaalissa maailmassa kaikki liittyy kaikkeen. “Maapallo on suljettu systeemi. Auringon valoa tulee ulkopuolelta, mutta muuten meidän täytyy pärjätä niillä resursseilla, joita täältä löytyy”, sanoi dosentti Arto O. Salonen Sadankomitean järjestämässä eurovaalipaneelissa Kuopiossa. Tämä on hyvin sanottu. Kun jokin resurssi on pilattu tai menetetty, uutta ei tule. Ilmakehä ja ilmasto on meidän kaikkien yhteinen. Sotavoimia ja aseteollisuutta ei voi jättää ilmastotoimien tai luontokadon torjumisen ulkopuolelle.
Rauhanaktivismi sekä ilmasto- ja ympäristöaktivismi ovat rinnakkaisia ja toisiaan tukevia aktivismin muotoja. Sodissa eläimet, luonto ja ympäristö ovat uhreja siinä missä ihmisetkin. Maailmassa, jossa ei ole rauhaa, ei voi olla ympäristön- ja ilmastonsuojelua, eikä maailmassa, jonka ekosysteemi ei ole elinkelpoinen, voi olla rauhaa.
Antimilitaristin, kuten koko rauhanliikkeen alkuvuosi on käynnistynyt hämmentyneissä ja alakuloisissa tunnelmissa. Rauhanjärjestöiltä leikattiin iso osa avustuksista ja ensi vuoden osalta rauhanrahat on päätetty lakkauttaa kokonaan. Aseistakieltäytyjäliitolle kolaus ei ole niin suuri, mutta kumppaneillemme ja Rauhanasemalla toimiville muille järjestöille isku on valtava. Rauhanaseman järjestöjen toiminta onkin nyt epävarmalla pohjalla. Suomalainen rauhantyö tarvitsee nyt kaiken mahdollisen tuen, sillä ilman rauhaa ja ilman moniäänistä kansalaisyhteiskuntaa menetämme demokratiastamme paljon. Viimeistään nyt on aika toimia.
Antimilitaristi menetti tänä vuonna kulttuurilehtitukensa. Lehden päätoimittaja ja taittaja vaihtuivat (tukien menetyksellä ei ollut tähän vaikutusta). Tämän vuoden ensimmäinen numeroa päästiin tekemään poikkeuksellisen myöhään ja päätimme tämän tuplanumeroksi 1-2/2024. Olemme siis lehdenkin suhteen monella tapaa uuden äärellä. Antakaa siis anteeksi mahdolliset kämmit ja kömpelyydet.
Kesäterveisin,
Antimilitaristin uusi päätoimittaja, Juhis Ranta.
