Keppihevosilla kohti lempeämpää miehuutta

Ylivoimainen enemmistö ihmisistä, jotka tappavat aseellisessa konfliktissa toisen ihmisen, on miehiä. Samoin konflikteissa kuolevista sotilaista merkittävä enemmistö on miehiä. Myös siviilihenkilöihin kohdistuu maailmassa väkivaltaa. Tilastot kertovat, että kaikista yleisimmän väkivallan muodon kohteeksi joutuvat naiset, tytöt ja ei-binääriset, joihin kohdistuu sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa sekä rauhan että sodan aikana. Tämänkin väkivallan tekijät ovat pääasiassa miehiä. Miksi näin on?

Tähän kysymykseen pyrkii vastaamaan käsilläsi oleva Antimilitaristin vuoden toinen, Miehet-teemainen numero.

Uppsalan yliopiston tutkimuksessa on todettu, että miehet, jotka identifioituvat ajatuksiin miehisestä kovuudesta, ja jotka uskovat, että miehen täytyy vastata uhkauksiin ja väkivaltaan samoin keinoin säilyttääkseen asemansa yhteiskunnassa, ovat muita miehiä alttiimpia poliittiseen väkivaltaan. Tällaiset kovan ja väkivaltaisenkin miehisyyden ajatukset kuuluvat patriarkaalisiin arvoihin sekä niin sanottuun kunnian kulttuuriin. Kaikki miehet eivät yhtä paljon jaa näitä arvoja. Siksi saattaa olla hyvä tarkastella biologisen sukupuolen ohella maskuliinisuuteen liitettyjä piirteitä. Tutkimuksessa maskuliiniset arvot, yhdistyessään kunnian kulttuuriin, lisäävät monenlaisen väkivallan toteuttamisen riskiä.

Mitä asialle voitaisiin tehdä? Tässä kysymyksessä lähdimme hakemaan vastauksia poikien ja miesten lukutaidon edistämisessä palkitulta Aleksis Salusjärveltä, joka haastattelussaan puhuu tunteiden sanallistamisen tärkeydestä. Suomalainen mieshän ei stereotypian mukaan puhu, mutta tämän väitteen todistavat vääräksi tässä lehdessä kuultavat erinomaiset puheenvuorot. Miehiin ja poikiin kohdistuu myös kulttuurisia odotuksia, jotka normalisoivat väkivallan käyttöä. Kulttuurin ja miehisen väkivallan kytköksestä saamme lukea Tuomas Hallamaan artikkelista Miehet, maskuliinisuus ja väkivalta.

Miesten globaalilla dominanssilla on konkreettisia seurauksia. Esimerkiksi Ukrainan ja Venäjän välisissä rauhanneuvotteluissa on nähty äärimmäisen vähän naisia. Vain kaksi Ukrainan neuvottelijaa on ollut ei-miehiä. Venäjän neuvottelijoissa ei ole ollut lainkaan naisedustajia. ETYJ:n taholta rauhanvälittäjissä on ollut niin ikään kaksi naisvälittäjää, loput miehiä. Lehtikuvassa Erdoganin järjestämistä neuvotteluista Istanbulissa 30.3.2022 voimme nähdä pöydän äärellä istumassa klassisen all-male-panelin.

Tilastot kuitenkin osoittavat, että naisten osallistuminen rauhanneuvotteluihin lisää vähintään kaksi vuotta kestävän sopimuksen syntymisen todennäköisyyttä noin 20 prosenttia, ja kasvattaa jopa 35 prosenttia vähintään 15 vuotta kestävän rauhansopimuksen todennäköisyyttä. Eivätkö miehet osaa solmia rauhansopimusta?

Aihe on lopulta hyvin laaja ja monimutkainen, ja siksi onkin hyvä, että sitä tutkii tieteellisesti kriittinen miestutkimus osana sukupuolentutkimusta. Tiedämme, että biologia ei voi yksin selittää miesten väkivaltaisuutta, koska esimerkiksi matrilineaarisissa yhteisöissä, eli yhteisöissä, joissa sukulinja määritellään äidin mukaan, miehet kohdistavat vähemmän väkivaltaa puolisoitaan kohtaan. Toisin sanoen kulttuuri vaikuttaa miesten väkivaltaisuuteen. Tätä kirjoittaessa katseeni kääntyykin kulttuurisiin odotuksiin, joita miehiin yhä kohdistetaan. Poikalapsille ei opeteta itsehillintää ja tunnetaitoja yhtä usein kuin tyttölapsille, vaan impulsiivisuudesta saatetaan jopa palkita. Lopulta viimeistään armeijakokemus sementoi monille väkivallan normalisoinnin. Lopputuloksena on miehisyys, joka ei kannusta sovitteluun vaan valloittamiseen. Rauhanneuvotteluihin miehinen kunnia näyttää soveltuvan huonosti.

Joskus miehelle voi olla vaikea huomata, mitä maskuliinisuuden vaatimus arkisessa elämässä tarkoittaa. Osallistuin itse hiljattain ensimmäistä kertaa viime vuosina suosiotaan kasvattaneisiin keppihevoskisoihin, ja havaitsin lajissa useitakin piirteitä, jotka tuntuivat olevan merkittävässä ristiriidassa perinteisten, mieheyteen kohdistuvien odotusten tai vaatimusten kanssa. Kokemukseni perusteella suosittelen kaikille miehille kepposhevoskisoihin osallistumista. Aluksi voi hävettää ja nolottaa, mutta sitten sen huomaa – mitään pahaa ei tapahdukaan, ja saattaapa alkaa naurattaakin. Lopulta koko juttu alkaa tuntua oikeastaan aika oudolta: Miksi pojat ja miehet eivät saisi leikkiä keppihevosilla?

Näitä ajatuksia pohtien toivotan kaikille erinomaista ja rentouttavaa kesää!

Kasper Kotisaari
päätoimittaja

Lähteitä:
http://uu.diva-portal.org/smash/record.jsf?pid=diva2:1092281&dswid=-2468
https://information.tv5monde.com/terriennes/negociations-entre-l-ukraine...
https://www.e-ir.info/2012/01/19/men-and-womens-support-for-war-accounti...
https://wps.unwomen.org/participation/
https://www.cfr.org/womens-participation-in-peace-processes/ukraine-4
https://www.nato.int/docu/review/articles/2011/06/01/limit-arms-exports-...
https://undocs.org/Home/Mobile?FinalSymbol=S/RES/1325(2000)
https://www.boell.de/sites/default/files/2020-11/CFFP_hbs_policybrief_in...