Katso eläintä on teos, joka vie lukijan tilanteeseen, jossa eläintä ei voi enää ohittaa. Hanna Kukon sarjakuva pakottaa katsomaan väkivaltaa, joka arjessa on muuttunut niin tutuksi, että se näkyy meille enää vain pakkauksina, ei olentoina.
Teksti: Juhis Ranta
Teksti: Jussi Koiranen
Isaac Asimovin klassikko vuodelta 1951 on yhä hämmästyttävän ajankohtainen. Se näyttää, miten imperiumit rapautuvat, mutta kestävä voima löytyy älystä, kulttuurista ja yhteistyöstä – ei aseista.
Teksti: Vili Nurmi
Miksi ihmiset etsivät syntipukkeja, ja miksi väkivalta toistuu sukupolvesta toiseen? Ranskalaisfilosofi René Girard kehitti laajan ja provokatiivisen teorian ihmisen jäljittelevästä halusta, väkivallan noidankehästä ja uhraamisesta. Katolisena Girard löysi avaimen väkivallattomuuteen kristinuskosta. Hänen mukaansa tie rauhaan käy vasta oman väkivaltaisuutemme tunnistamisen kautta.
Ylivoimainen enemmistö ihmisistä, jotka tappavat aseellisessa konfliktissa toisen ihmisen, on miehiä. Samoin konflikteissa kuolevista sotilaista merkittävä enemmistö on miehiä. Myös siviilihenkilöihin kohdistuu maailmassa väkivaltaa. Tilastot kertovat, että kaikista yleisimmän väkivallan muodon kohteeksi joutuvat naiset, tytöt ja ei-binääriset, joihin kohdistuu sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa sekä rauhan että sodan aikana. Tämänkin väkivallan tekijät ovat pääasiassa miehiä. Miksi näin on?
Artikkelissaan sosiologi Tuomas Hallamaa avaa väkivallan ja maskuliinisuuden kulttuurista yhteenkietoutuneisuutta. Keskinäiseen tukeen perustuvien ryhmien ja verkostojen avulla miehet ovat yhteiskunnassamme ylläpitäneet hallitsevaa asemaansa ja uusintaneet kulttuuria, jossa väkivalta vähintään symbolisella tasolla nähdään normaalina ja hyväksyttävänä.
Annika Rauhalan videoteokset Jouha ja Viesti Venäjälle herättivät huomiota ja voimakkaita tunteita kaksilla edellisillä Art Fair Suomi -nykytaidefestivaaleilla. Tässä artikkelissa taiteilija esittelee teoksensa, jotka tarkasti kartoittavat vallan ja väkivallan teemoja.