Keväällä 1990 silloiseen Sivari-lehteen ei tarvinnut erikseen aiheita miettiä. “Laiton lakkoextra” (nro 2/1990) käsitteli pelkästään 23.4. alkanutta siviilipalvelusvelvollisten lakkoa. Lehti kehui sivarien aloittaneen uuden luvun kansalaistottelemattomuuden historiassa, selvensi lakon tavoitteita ja esitteli lakon muissa medioissa saamaa vastaanottoa. Lakkoextra on luettavissa kokonaisuudessaan Antimilitaristin verkkolehdestä lehtiarkistosta: https://antimilitaristi.fi/arkistolehti/sivari-21990
Eritrea ei ole ollut laajalti otsikoissa, vaikka maa tunnetaan Afrikan vastineena Pohjois-Korealle. Maa on äärimmäisen militaristinen sulkeutunut diktatuuri, joka rikkoo ihmisoikeuksia lähes kaikilla kuviteltavissa olevilla menetelmillä. Totalitaaristen valtioiden tavoin se pyrkii hallitsemaan kaikkea kansalaistensa toimintaa. Tähän se pääsee orjuuden kaltaisen kansalaispalvelusjärjestelmän avulla samalla kuitenkin uhraten valtiontalouden ja eritrealaisten tulevaisuuden.
Taloudellinen eriarvoisuus on suurimpia esteitä aidon yhdenvertaisuuden tiellä. Taloudellisten resurssien epätasainen jakautuminen on paitsi epäoikeudenmukaista, myös haitallista ja vaarallista, sillä se luo pohjaa tuleville konflikteille eri ihmisryhmien välillä.
Virallinen aseistakieltäytyjän asema on Suomessa vain siviilipalvelukseen tai täydennyspalvelukseen hyväksytyillä. Kuitenkin myös asevelvollisuudesta vapautetut ja asevelvollisuuden ulkopuolella olevat henkilöt voivat aseistakieltäytyä.
Artikkelissa tarkastellaan militarismia feministisestä näkökulmasta.
Militarismia voi analysoida usein eri tavoin, esimerkiksi luokan, rodun ja sukupuolen näkökulmista. Militarismia voi myös tarkastella yhteydessä muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen, pakolaisuuteen, syrjintään ja moneen muuhun.
Joku tiesi kertoa, ettei sukupuoli-identiteettini ole todellinen. Hymyilin vastaukseksi ja jatkoin työskentelyä. Tämä on omakohtainen kertomus vuodestani siviilipalveluksessa muunsukupuolisena.
Autonomiset asejärjestelmät tai “robottiaseet” ovat tekoälyä hyödyntäviä asejärjestelmiä, jotka pystyvät tunnistamaan kohteen ja hyökkäämään itsenäisesti ilman merkityksellistä ihmiskontrollia. Tällaisten järjestelmien käyttöönottoa kuvataan usein sodankäynnin kolmantena vallankumouksena ruudin ja ydinaseiden jälkeen.
Kiina kasvattaa vaikutusvaltaansa sekä maailmalla että myös omia kansalaisiaan kohtaan. Kontrollin välineenä toimii kaikkialle ulottuva valvonta, joka muistuttaa orwellilaista dystopiaa. Seuraavaksi esittelyssä Kiinan käyttämiä valvontateknologioita sekä pohdintaa siitä, miten niitä voi välttää.
Odottaako teknologisen kehityksen tien päässä maailmanrauha vai ekokatastrofin aiheuttamat resurssisodat? Teknologinen kehitys on aiheuttanut hyvinvoinnin sivutuotteena mittavia ongelmia, mutta onko siitä myös ratkaisemaan ne? Onko teknologiaoptimismi perusteltua, ja joutuuko pessimisti pettymään? Omia vastauksiaan kysymyksiin tarjoavat niin sanotut uudet optimistit (The New Optimists) maailmalla, tekoälytutkija Timo Honkela kirjassaan Rauhankone ja teoreettinen fyysikko Claus Montonen Antimilitaristin haastattelussa.
Ukrainassa käytetään kovia otteita asevelvollisia kohtaan. Aseistakieltäytymisoikeus ei toteudu ihmisoikeusmyönteisellä tavalla, mutta sotilaaksi jotumista vältellään omin keinoin. Pakkovärväykset ja asevelvollisuus herättävät voimakasta vastarintaa.