Euroopan unionin johtajat sopivat heinäkuussa 2020 yhteensä yli 1800 miljardin euron käytöstä kun niin sanotun koronatukipaketin lisäksi käsiteltävänä oli unionin pitkän aikavälin budjetti vuosille 2021-2027. Osansa budjetin rahoista saivat sotavoimat ja sotilaalliset kehityskohteet. Antimilitaristi tutustui EU:n armeijoille myöntämien tukien rahalliseen suuruuteen ja käyttökohteisiin.
Euroopan unionin monivuotisesta rahoituskehyksestä (1) käy ilmi, että “turvallisuus ja puolustus” -osion alle on säädetty reilut 13 miljardia euroa seuraaville kuudelle vuodelle. Tästä yli 7 miljardia kohdistuu Euroopan puolustusrahastoon (EDF). Loput summasta jakaantuvat EU:n sisäisen turvallisuuden rahastolle (ISF), ydinlaitosten käytöstä poistamiseen, Europolille sekä sotilaskuljetusten liikkuvuuden edistämiseen (2).
Euroopan unionin monivuotinen rahoituskehys ei ole varsinaisesti sidoksissa koronaviruspandemian vuoksi myönnettyihin tukipaketteihin, vaan kyse on tietyin väliajoin joka tapauksessa laadittavasta budjetista.
Merkittävintä rahoituskehyksessä on, että asevoimille ja -varusteluun myönnetty rahallinen tuki on moninkertaisesti suurempi kuin koskaan ennen EU:n historiassa.
Euroopan unionin johtajat sopivat heinäkuussa 2020 yhteensä yli 1800 miljardin euron käytöstä kun niin sanotun koronatukipaketin lisäksi käsiteltävänä oli unionin pitkän aikavälin budjetti vuosille 2021-2027. Osansa budjetin rahoista saivat sotavoimat ja sotilaalliset kehityskohteet. Antimilitaristi tutustui EU:n armeijoille myöntämien tukien rahalliseen suuruuteen ja käyttökohteisiin.
EDF, ISF JA EDIDP − RAHASTOT JA OHJELMAT MUUTTAMASSA EU:N SUUNTAA
Euroopan puolustusrahaston tarkoituksena on tukea EU:n jäsenvaltioissa tapahtuvaa sotilastuotteiden ja -teknologioiden tutkimus- ja kehitystyötä sekä sitouttaa jäsenvaltiota yhteisiin hankintoihin. Euroopan komission muotoilun mukaan tarkoitus on vahvistaa
Euroopan strategista itsehallintoa kansalaistensa turvallisuuden takaamiseksi. EDF:sta on komission mukaan unionin jäsenvaltioille muun muassa taloudellista etua puolustusmenojen jakautuessa valtioiden kesken (3).
Rauhanjärjestöt ovat kritisoineet puolustusrahastoa mm. sen asevarustelua lisäävästä vaikutuksesta ja aseteollisuuden lobbauskoneiston suuresta roolistasiinä. Tuen saajat tulevatkin olemaan pääasiassa aseteollisuuden yrityksiä ja kehitysryhmiä.
Kehitystyöhön käytettäväksi komissio on kaavaillut noin kahta kolmasosaa rahastosta, ja tutkimukseen noin kolmasosaa. Komitea painottaa suuresti jäsen-
valtioiden keskinäisen yhteistyön merkitystä tuotteiden kehittämisen kannalta ja rahaston avulla tuetaankin vain sellaista tutkimusta tai kehitystä, jonka lopputuotteen ostamiseen vähintään kaksi jäsenvaltiota ovat valmiita sitoutumaan. EDF:lle myönnetty tuki ei kuitenkaan kata hankintoja vaan ne jäävät siihen sitoutuneiden jäsenvaltioiden maksettavaksi.
Sisäisen turvallisuuden rahaston ISF:n avulla pyritään puolestaan muun muassa ennaltaehkäisemään radikalisoitumista, rikollisuutta sekä lisäämään rajaturvallisuutta.
On kuitenkin huomioitava, että EDF:n rahoitus on merkittävästi ISF:a suurempi. Toisin sanoen jäsenvaltioiden sisäisen turvallisuuden sekä rikosten ennalta-
ehkäisyn rahallinen tukeminen on toissijaista asevoimien kehittämisen ja asevarustelun rahalliseen tukemiseen suhteutettuna.
EDF:n ja ISF:n lisäksi Euroopan puolustusteollisuuden kehittämisohjelma (EDIDP) vastaanotti jo aiemmin Euroopan unionilta 500 miljoonan euron suuruisen tukipaketin vuosille 2019-2020 (4). EDIDP:n tarkoituksena on tukea aseteknologian kehitystä. Suurimmat rahoituksen käyttökohteet ovat ilmasodankäynti, merivoimat sekä avaruustoiminnan valvonta.
Teemu Mölsä