Venäjän laajan hyökkäyksen alettua Ukrainassa helmikuussa 2022 uutisissa vilahteli kertomuksia mielenosoituksista miehitetyissä kaupungeissa ja siviileistä asettumassa esteeksi venäläisten tankkien reitille. Tätä väkivallatonta siviilivastarintaa sodan ensimmäisten neljän kuukauden ajalta esitellään ja analysoidaan katalonialaisen tutkijan Felip Dazan tutkimusraportissa Ukrainian Nonviolent Civil Resistance in the Face of War (2022).
Kahden Barcelonassa päämajaansa pitävän rauhantutkimukseen ja väkivallattomuuteen keskittyneen instituutin julkaiseman raportin aineistona on ollut kaikkien 235 todennettua väkivallatonta aktiota. Tietoa näistä on koottu Ukrainassa tehdyllä kenttätutkimuksella ja paikallisten toimijoiden haastatteluilla 2.-18.4.2022 sekä etäyhteyksin toteutuilla haastatteluilla tämän jälkeen.
Tutkimuksessa käytetty väkivallattoman toiminnan määritelmä ja luokittelu eri tyyppeihin perustuu Gene Sharpin (1928-2018) tuotantoon täydennettynä joidenkin uudempien tutkijoiden ajatuksilla. Sharpia seuraten ajatuksena on, että hierarkkinen järjestelmä, esimerkiksi hallitus tai miehittäjä, ei voi säilyttää valtaansa, jos väestö järjestelmällisesti kieltäytyy tottelemasta sitä ja uhmaa sen käskyjä. Toisin kuin väkivaltaisessa toiminnassa, väkivallattomuudessa tarkoituksena on ilman väkivallan uhkaa tai käyttöä vaikuttaa vastustajan toimintaan sekä moraaliseen ja psyykkiseen tilaan ja saada se laskemaan aseensa.
Dazan raportti on vapaasti luettavissa Katalonian kansainvälisen rauhaninstituutin (ICIP) verkkosivuilla. Sivuilta löytyy myös interaktiivinen kartta, jolla voi seurata raportissa esiteltyjen väkivallattomuusaktioiden ajallista etenemistä.
Väkivallaton vastarinta osaltaan auttoi pysäyttämään hyökkäyksen Ukrainan pohjoisosassa alkukeväästä 2022 ja esti miehityshallinnon vakiintumista vallatuilla alueilla.
Ukrainalaiset anarkistisena kansankuntana?
Väkivallattomuuden teorian ohella toinen viitepiste tutkimuksessa on väkivallattoman toiminnan linkittäminen ukrainalaisen tottelemattomuuden ja omaehtoisen järjestäytymisen historiaan. Keskeinen huomio on, että Ukrainan alue on ollut vuosisatojen ajan etnisesti ja kielellisesti monimuotoinen ja sen väestö on suhtautunut penseästi vaihtuviin vallanpitäjiin. Siteeratun kiovalaisen professorin maassa käydään debattia siitä, onko jonkinlainen anarkistisuus ukrainalaisia kansana luonnehtiva ominaisuus.
Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa suurinta osaa Ukrainasta pitikin hallussaan anarkistinen talonpoikaishallinto, kunnes bolsevikit kukistivat sen vuonna 1921. Neuvostovallan aikana ukrainalaiset pyrkivät pitämään valtiolliset instituutiot mahdollisimman heikkona ja tehottomina ja turvautuivat mieluiten epäviralliseen asioiden hoitamiseen virallisten reittien ohi. Erään tutkijan väitteen mukaan Ukrainassa oli suurempi määrä toisinajattelijoita suhteessa väkilukuun kuin missään muussa entisessä Neuvostoliiton osassa.
Neuvostovallan purkautumista edelsivät ja seurasivat laajat joukkoliikkeet, kuten opiskelijoiden mielenosoitukset suurissa kaupungeissa vuonna 1990. Raportin mukaan totalitaarisen hallinnon purkautuminen jätti jälkeensä traumatisoituneen yhteiskunnan, mutta myös resilienttejä paikallisyhteisöjä.
Myös itsenäistymisen jälkeen Ukrainassa on ollut laajoja, hallinnon vastaisia kansannousuja, kuten Oranssi vallankumous 2004-2005 ja Euromaidan 2014. Erityisesti jälkimmäinen oli raportin mukaan merkittävä yhteiskunnallisen vapautumisen, demokratisoitumisen ja monimuotoisuuden kannalta. Toisaalta Venäjän hallinto näki kumouksen uhkaavan vaikutusvaltaansa Ukrainassa, mikä johti vuonna 2014 Krimin miehittämiseen ja Venäjän tukemien separatistiryhmien valtaannousuun Ukrainan itäisissä maakunnissa.
Taustana vuoden 2022 siviilivastarintaan Dazan raportti esittelee häkellyttäviä tuloksia ukrainalaisten suhtautumisesta sotilaalliseen ja siviilivastarintaan vuonna 2015, jolloin Ukrainan sodan ensimmäinen vaihe oli jo alkanut maan itäosissa. Tuolloisen kyselytutkimuksen mukaan 29 % ukrainalaisista vastaajista olisi suosinut nimenomaan väkivallatonta vastarintaa maahan kohdistunutta sotilaallista hyökkäystä vastaan, kun taas 24 % kannatti sotilaallista vastarintaa. Tilanteessa jossa maa olisi joutunut miehitetyksi, 26 % kannatti siviilivastarintaa ja 25 % sotilaallista. Tätä voi pitää vahvana taustana myöhempään väkivallattomaan toimintaan, vaikka sotilaallinen vastaus Venäjän hyökkäykseen onkin lopulta näyttäytynyt ensisijaisena.
Vastarinnan menetelmät
Dazan raportissa käsitellyt 235 Ukrainan sodan väkivallattomuusaktiota tapahtuivat Venäjän suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen helmi-kesäkuussa vuonna 2022. Käytetyn luokittelun mukaan niistä 148 oli väkivallattomia protesteja, 51 väkivallattomia väliintuloja ja 36 yhteistyöstä kieltäytymisiä. Tämän lisäksi aktioita on ryhmitelty sen mukaan, tähtäävätkö ne vastakkainasetteluun vai yhteistyön mahdollisuuksien rakentamiseen vastapuolen kanssa.
Väkivallattomien protestien kategoriaan kuuluvat esimerkiksi mielenosoitukset ja spontaanit joukkokokoontumiset, joita aivan sodan ensimmäisten viikkojen järjestettiin runsaasti miehitetyissä kaupungeissa. Hersonissa julkisia mielenosoituksia hyökkääjää vastaan pidettiin maaliskuussa lähes päivittäin.
“Ei siellä ollut johtajia tai toimintaohjeita, mutta ihmiset tiesivät mitä tehdä.” - Slavutytšin kaupunginvaltuutettu Denys Masliy
Paikallisten asukkaiden kannalta hyvin konkreettisia onnistumisia mielenosoituksilla saavutettiin esimerkiksi Slavutytšin kaupungissa lähellä Valko-Venäjän rajaa. Venäjän joukot miehittivät kaupungin 26.3., mutta asukkaat kokoontuivat suurina joukkoina spontaanisti sen keskusaukiolle. Mielenosoittajat lauloivat Ukrainan kansallislaulua ja etenivät kohti miehittäjän sotilasyksiköitä. Slavutytšin kaupunginvaltuutettu Denys Masliy kuvaili tapahtumia: “Ei siellä ollut johtajia tai toimintaohjeita, mutta ihmiset tiesivät mitä tehdä.” Paikallisen taidekeskuksen johtajan mukaan aseistamattomien mielenosoittajien hymy oli shokki vastapuolen sotilaille.
Kesken mielenosoituksen miehittäjä taipui neuvotteluihin kaupunkilaisten kanssa, ja vapautti näiden vaatimuksesta kaupungin pormestarin. Toisaalta kaupunkilaiset sallivat miehitysarmeijan tarkastaa, ettei näillä ollut kaupungissa piilotettuja aseita. Kaksi päivää myöhemmin Venäjän joukot vetäytyivät Slavutitšista.
Mediassa näyttävä vastarinnan muoto ovat olleet myös väkivallattomat väliintulot, kuten tilanteet joissa aseettomat ukrainalaiset siviilit ovat saartaneet Venäjän armeijan sotilasajoneuvoja ja rakentaneet barrikadeja estämään näiden kulkua. Näiden toimien on arvioitu haitanneen suoraan Venäjän sotilastoimintaa. Aseistamattomat siviilit blokkasivat sodan ensi päivinä onnistuneesti omilla kehoillaan panssarivaunujen kulkua ainakin Bah'matšin, Grodnon ja Korjukivkan kaupungeissa pakottaen sotilassaattueet uusille reiteille.
Miehitysvallan raakojen tukahduttamistoimien vuoksi huhtikuusta lähtien julkiset mielenosoitukset vähenivät. Esimerkiksi Hersonissa Venäjä alkoi hyödyntää mielenosoittajien kohtaamisessa joukkojenhallintaan erikoistuneita poliisivoimia sotilaiden sijaan, ja mielivaltaiset pidätykset ja kidnappaukset yleistyivät. Ne mielenosoitukset joita vielä järjestettiin, olivat pienempiä ja syrjäisemmillä paikoilla kuin sodan aiemmassa vaiheessa. Protestin muotoina toimivat myös miehityksen vastaiset graffitit, julisteet ja lentolehtiset.
Protestien järjestämisen vaikeutuessa siviilivastarinta keskittyi yhä enemmän tottelemattomuuteen ja yhteistyöstä kieltäytymiseen. Miehitetyillä alueilla monet Ukrainan hallinnon virkahenkilöt ovat kieltäytyneet toimimasta miehityshallinnon alaisuudessa. Jotkut ovat poistuneet fyysisiltä työpaikoiltaan, mutta jatkaneet joidenkin paikallisyhteisölle hyödyllisten tehtäviensä hoitamista omaehtoisesti, ilman yhteydenpitoa miehittäjään. Tottelemattomuuden ilmauksena jotkut miehitettyjen alueiden asukkaat ovat jopa kieltäytyneet miehittäjän tarjoamasta humanitaarisesta avusta ja palveluista.
Taloudellisen yhteistyöstä kieltäytymisen muotona ovat olleet boikottikampanjat vastapuolen kanssa taloudellista yhteistyötä tekeviä yrityksiä, kuten Renaultia ja Nestleä vastaan. Tähän liittyvää toimintaa on järjestetty myös Ukrainan länsiosissa kaukana rintamalinjojen takana.
Taloudellisen yhteistyöstä kieltäytymisen muotona ovat olleet boikottikampanjat vastapuolen kanssa taloudellista yhteistyötä tekeviä yrityksiä, kuten Renaultia ja Nestleä vastaan.
Vastarinnan saavutukset ja jatko
Felip Dazan tutkimuksen mukaan väkivallaton vastarinta osaltaan auttoi pysäyttämään hyökkäyksen Ukrainan pohjoisosassa alkukeväästä 2022 ja esti miehityshallinnon vakiintumista vallatuilla alueilla. Tämän lisäksi väkivallaton toiminta loi olosuhteet ja keinot sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja yhteisön sietokyvyn ylläpitämiseksi hyökkäyksen aiheuttaman pelon ja epävarmuuden edessä. Siviilien omaehtoinen järjestäytyminen on ollut keskeistä pakolaisten evakuoinnissa sota-alueilta ja tapahtuneiden sotarikosten esiintuomisessa.
Siviilivastarintaan osallistuvat ottivat toistuvasti valtavia henkilökohtaisia riskejä oman elämänsä ja terveytensä kustannuksella. Esimerkiksi siviileihin kohdistuvista riskeistä käyvät Butšassa ja Irpinissä paljastuneet siviileihin kohdistuneet joukkosurmat ja kidutus, joita sen enempää Ukrainan sotilaallinen kuin siviilivastarinta eivät pystyneet estämään. Raportti ehdottaa, että esimerkiksi Slavutitšin asukkaiden siviilivastarinnan häkellyttävässä onnistumisessa heitä saattoi auttaa kielimuurin ja kulttuurierojen vähäisyys suhteessa hyökkääjään. Läntisemmissä ja ukrainankielisemmissä osissa maata vastapuoleen vaikuttaminen ja sen toimintaa muokkaava “veljeily” on saattanut vaatia enemmän ponnistuksia.
Ukrainan siviilivastarinta on tapahtunut suurelta osin rinnakkain ja myös yhteistyössä sotilaallisen vastarinnan kanssa. Sotilaallisen vastarinnan tekeminen on myös ollut se pääasiallinen keino, jolla Ukrainan valtio on varautunut sotilaalliseen kriisiin, siinä missä väkivallaton vastarinta on ollut lähes täysin harjoittelematonta, korkemammalla tasolla koordinoimatonta ja spontaania. Ukrainan armeijan legitimiteetti kansan parissa on epätoivoisessa tilanteessa ymmärrettävästi todella korkealla. Myös Dazan tutkimukseen osallistuneiden väkivallattomaan toimintaan osallistuneiden haastateltavien enemmistö näki yhteistyön Ukrainan armeijan kanssa ongelmattomana. Väkivallattomuuden tutkimuksessa taas on yleensä oletettu väkivallattoman vastarinnan toimivan tehokkaimmin silloin kun liikkeellä ei ole sotilaallista siipeä. Erica Chenoweth ja Maria Stephan katsoivat kuuluisassa teoksessaan Why Civil Resistance Works (2011) löytäneensä tästä tilastollistakin näyttöä.
Tutkimuksen aikajänne rajoittuu kesäkuuhun 2022, eikä tämän jälkeen aiheesta ole ilmeisesti tehty vastaavaa kokonaisesitystä. Siksi vastarinnan jatkumisesta ja suunnista on vaikea sanoa mitään varmaa. Jo tarkastellun jakson aikana väkivallattoman toiminnan suunta oli laajoista ja näkyvistä protesteista kohti huomaamattomampia protestin ja tottelemattomuuden muotoja, joten median kautta tilannetta etäältä seuraamalla aiheesta saattaa olla vaikeampaa löytää tietoja.
Siviilivastarinnan jatkoedellytysten turvaamiseksi raportti sisältää kymmenen suositusta hallituksille ja kansalaisyhteiskunnalle Ukrainassa ja kansainvälisesti, mukaan lukien materiaalinen ja taloudellinen tuki vastarintatoimille, aktivisteille tarkoitettujen suojeluohjelmien luominen ja sotarikosten tutkiminen.
TEKSTI: AKU KERVINEN
