Tulppia ja suppiloita kutsuntapaikkojen ovilla, eli se, miten rakastumme kurinpitovälineisiin eduskunnan toisen porrastasanteen takana.
Jo antropologian ja sosiologian alkuhämärissä yksi ihmisryhmien toimintaa selittävä käsitteellinen jako on ollut eronteko pyhän ja profaanin välillä. Tabujen, erilaisten initiaatioiden ja rajoitteiden avulla arkipäiväisestä maailmasta ontologisesti eriytetty pyhä on perinteisesti nähty yhteisön toimintahierarkiaa jäsentelevänä tekijänä - ainoastaan oikeilla rituaaleilla pyhitetty uskonnollinen johtaja saa käsitellä pyhäinjäännöksiä tai esimerkiksi vihkiä avioon. Pyhäksi määritellyt asiat rajoittavat arkipäiväisiä asioita ja jäsentävät puhetta.