Pääkirjoitus

Syksy on vuodenaika, jolloin loma on ohi ja koulu alkaa. Tämä mielikuva istuu syvässä, vaikkei koulun tai minkään oppilaitoksen penkkiä olisikaan enää moneen vuoteen kuluttanut, sen verran monta vuotta koulunkäynti ahmaisee ainakin Suomessa asuvan lapsen ja nuoren elämässä. Syksy on myös vuodenaika, jolloin Antimilitaristi-lehteä jaetaan toisen asteen oppilaitoksiin ympäri Suomen. Siksi tuntuu luontevalta, että tämän syyskuisen Antimilitaristin numeron teemana on koulutus.

Rauhantyöstä tulee usein mieleen erilaisten konfliktien ratkominen sotia lopettavista rauhanneuvotteluista arkisten nahinoiden sovittelemiseen. Konfliktin määritelmä on laaja, Tieteen termipankin mukaan konfliktilla tarkoitetaan ristiriitaa kahden tai useamman osapuolen välillä. Mutta voiko kaikkia ristiriitoja poistaa yhteiskunnasta, ja olisiko se edes toivottavaa? Ovatko kaikki konfliktit aseistakieltäytyjien näkökulmasta pahasta? Antimilitarismin ja militarismin välillä vallitsee ristiriita, ja aseistakieltäytyminen on konfliktiin asettumista asevelvollisuusjärjestelmän kanssa.

Ultra Bra -yhtyeen kappaleessa Kahdeksanvuotiaana 1970-luvulla syntynyt sanoittaja Anni Sinnemäki kuvaa lasta, joka tietää maailman tuhoutuvan suurvaltojen kaksintaistelussa. Meistä 1990- tai 2000-luvulla syntyneistä eli aktiivisimmassa asevelvollisuudesta kieltäytymisiässä olevista harva lienee pelännyt lapsuudessaan ydinsotaa. Sen sijaan opimme ala-asteella, että on olemassa kasvihuoneilmiö ja että sen kiihtyminen uhkaa koko ihmiskunnan olemassaoloa.

Joskus tuntuu siltä, että kaikki nuoret Suomessa käyvät armeijan, tavalla tai toisella. Vaikka kuuluisikin siihen runsaslukuiseenjoukkoon, jonka ei tarvitse armeijaan mennä määritellyn sukupuolensa, terveydentilansa tai vakaumuksensa tähden, ei uskoakseni kukaan nuori pääse välttymään ikätoverien inttitarinoilta.