Painajainen
Jokainen tähän maailmaan kasvava poika oppii ajattelemaan, että on jokin suurempi, lopullinen asia, jota kohti kaikki menee. On jokin käännepiste, jolloin kaikki saa viimeisen ja aidoimman muotonsa. Pojalle on vaikea opettaa kohteliaisuutta tai lempeyttä, koska hän tietää, että ne ovat vain väliaikaisen harhakuvamaailman tapoja, jotka tullaan kuitenkin lopulta jättämään taa. Miksi edes yrittää? Miksi koskaan nauraa, koska viimeisessä huoneessa ei onnistumista mitata naurulla? Miksi koskaan laulaa, koska lopun hetkellä ei selviytymistä mitata laululla?