Tätä artikkelia luonnostellessani puolustusvoimilla on käynnissä ohimarssi täällä synnyinkaupungissani Loimaalla. Marssi tapahtuu Puistokadulla, jonka varrella sijaitsee entinen yläasteeni ja lukioni. En kuitenkaan vaivaudu menemään vajaan kahden kilometrin päässä olevalle tapahtumapaikalle, jossa olisi ainakin sotilasvalatilaisuus ja kalustonäyttely – militarismin normalisoiminen tuskin on ilmiö, jonka näkeminen piristäisi opiskeluasioista stressaavaa mieltäni. Täytyy siis vain täältä etäältä toivoa, että sotilaat todella marssivat koulun ohi eivätkä sinne sisään.
Rauhasta voi tehdä itselleen opintosuunnan, tai vaikka ammatin. Antimilitaristi
haastatteli rauhantutkimusta Tampereen yliopistossa maisteriohjelmassa opiskellutta
Asepalvelus 2020 -kampanjan koordinaattoria Milja Suihkoa sekä Uppsalan
yliopistossa samaa alaa kandidaattiohjelmassa opiskelevaa Elsa Bjursénia.
Rauhankasvatusta edistämään on Suomessa perustettu Rauhankasvatusinstituutti. Mutta mitä on rauhankasvatus, kuinka sitä käytännössä toteutetaan ja mitä tekemistä sillä on antimilitarismin ja aseistakieltäytymisen kanssa?
Aki päätti jättää menemättä armeijaan. Antimilitaristi haastatteli Akia hänen kokemuksistaan.
Lauantaiaamuna 4. elokuuta 2018, Aki heräsi krapulassa ovikellon soittoon. Nähdessään oven takana seisovat kaksi poliisia, hän tiesi heti mistä oli kyse. Aki oli määrätty aloittamaan varusmiespalvelus 4. kesäkuuta, mutta hän oli päättänyt jättää menemättä. Akin henkilöllisyyden todettuaan poliisit lähtivät viemään häntä kohti Santahaminan kasarmia.
Miksi et mennyt armeijaan palvelukseenastumispäivänä?
Marraskuussa 2018 Aseistakieltäytyjäliitto pyysi lahjoituksia turkkilaiselle sisarjärjestölleen VR-DER:lle, joka on ollut rahoitusvaikeuksissa Turkin hallituksen määräämien tukileikkausten ja maata vaivaavan talouskriisin takia. Turkulainen Maailmanparannusyhdistys Maailmanpyörä Koroinen lahjoitti keräykseen 1000 euroa. Kävi ilmi, että kyseessä on pyöräkirppis, joka kunnostaa pyöriä ja lahjoittaa kertyneitä voittoja hyviin tarkoituksiin. Pyöräkirppiksen väki vastaili kysymyksiimme.
Samana päivänä kun Suomessa juhlittiin viime kesänä juhannusta, kokoontui Etiopian pääkaupunki Addis Abeban pääaukiolle paikallisen lehdistön arvion mukaan kolmesta neljään miljoonaa ihmistä. Myös Antimilitaristi oli paikan päällä.
Joukko nuoria yli kahdestatoista maasta tapasi Lillehammerissa tavoitteenaan siltojen rakentaminen ja yhteisen sävelen löytäminen. “Monet meistä tulevat konfliktien repimiltä alueilta ja toistemme kuunteleminen on vähintä mitä voimme tehdä” sanoo Josh Nadeau, joka osallistui viimevuotiseen Nansen Dialogue Summer Schooliin.
“En ikinä pitänyt anteeksiantamista tärkeänä.”
“En usko nollatoleranssiin argumentaatiossa, vaikka itsellänikin on nollatoleranssi joissakin asioissa.”
Veljeily on tehokas keino luoda positiivisia siteitä ihmisten välille. Väkivallattoman kamppailun klassikkoteoreetikko Gene Sharp määrittelee teoksessaan 198 Methods of Nonviolent Action veljeilyn tarkoittavan – ehkä hieman tautologisesti – ihmisten käännyttämistä veljiksi tai olemaan ikään kuin he olisivat veljiä. Myöhemmin teoksessa hän raottaa määritelmää hieman enemmän kuvailemalla veljeilyä metodiksi, joka voi "auttaa tuomaan ihmisiä joilla on samanlaisia ideaaleja tai uskomuksia yhteen sitein, joita on lähes mahdoton saavuttaa muilla keinoin".
Vuonna 2002 perustettiin väkivallatonta rauhanturvaamista tekevä Nonviolent Peaceforce -järjestö, joka on siitä lähtien kasvattanut toimintaansa tasaisesti. Parhaillaan järjestöllä on käynnissä projekteja viidessä maassa: Filippiineillä (vuodesta 2007 alkaen), Etelä-Sudanissa (2010-), Myanmarissa (2012-), Bangladeshissa (2017-) ja Irakissa (2017-). Väkivallaton rauhanturvaaminen on niin tehokasta ja yksinkertaista, ettei sitä aina uskota todeksi. Antimilitaristi haastatteli Outi Arajärveä, joka toimi järjestön johtokunnassa vuosina 2008-2016.
AKL:n vuodesta 2017 toimineessa Siviilien puolustus -opintopiirissä vieraili 14.11. puhumassa Juha Penttilä. Hän oli lokakuussa 2018 mukana saksalaisen Ende Gelände -toimintaryhmän aktiossa Reininmaan Nordhein Westfalenin Saksan toiseksi suurimman voimayhtiön RWE:n hiililouhinta-alueella. 5 000–6 000 aktivistia pysäytti alueelle kulkevan junaliikenteen 22–24 tunniksi.