Rauhasta voi tehdä itselleen opintosuunnan, tai vaikka ammatin. Antimilitaristi
haastatteli rauhantutkimusta Tampereen yliopistossa maisteriohjelmassa opiskellutta
Asepalvelus 2020 -kampanjan koordinaattoria Milja Suihkoa sekä Uppsalan
yliopistossa samaa alaa kandidaattiohjelmassa opiskelevaa Elsa Bjursénia.
Kuka olet?
M: Olen Milja Suihko, 25-vuotias tuore yhteiskuntatieteiden maisteri Helsingistä.
E: Nimeni on Elsa Bjursén, olen 21-vuotias ja kotoisin Karlstadista. Toimin puheenjohtajana Uppsala Peace and
Development Students' Association -opiskelijajärjestössä, josta käytetään myös lyhennettä UPaD.
Missä olet opiskellut rauhantutkimusta ja kuinka kauan?
M: Opiskelin Tampereen yliopistossa englanninkielisessä rauhan- ja konfliktintutkimuksen maisteriohjelmassa yhteensä kolme vuotta. Opintoja hidastivat puolen vuoden harjoittelu Suomen suurlähetystössä Marokossa sekä viiden kuukauden harjoittelu Suomen kehitysyhteistyön järjestöjen kattojärjestö Fingo ry:ssä (entinen Kepa).
E: Opiskelen rauhan- ja kehityksentutkimuksen kandidaattiohjelmassa Uppsalan yliopistossa. Aloitan pian kolmannen ja viimeisen vuoteni.
Kuinka päädyit opiskelemaan alaa?
M: Tein kanditutkinnon samassa yliopistossa kansainvälisen politiikan opintosuunnasta, mistä heräsi halu kehittää asiantuntemustani erityisesti rauhan- ja konfliktintutkimuksen tematiikan parissa. Kansainvälisen politiikan opintojen pariin työnsi alunperin halu käsitellä suuria kysymyksiä ja hahmottaa maailmaa globaalina kokonaisuutena sekä saada selville, mikä ajaa ihmisiä vastakkainasetteluun ja sotiin.
E: Olin ensin aikeissa opiskella juristiksi, mutta osallistuttuani etäyhteydellä järjestetylleyleiskatsaus juridiikkaan -kurssille ymmärsin, ettei se sopinutkaan minulle. Niinpä kävin vielä läpi kiinnostavalta vaikuttavia koulutuksia ja päädyin nykyiseen koulutukseeni Uppsalassa. Se vaikutti olevan suorempi reitti siihen, mitä halusin tehdä myöhemmin työkseni.
Oppilaitoksen tiedotussivuilla oli myös entisen opiskelijan haastattelu, josta sain käsityksen, että alan opiskelijat ovat todella mukavia ihmisiä, joilla on hauskaa keskenään. Kävi ilmi, että tämä piti täysin paikkansa!
Oliko opiskelemaan helppo päästä?
M: Tampereelle rauhan- ja konfliktintutkimusta pääsee opiskelemaan erilaisista taustoista, meitä opiskelijoita oli aina journalismin opiskelijoista historioitsijoihin. Olin jo aikaisemmin suuntautunut rauhan- ja konfliktintutkimukseen opinnoissani, mikä varmasti helpotti sisäänpääsyäni ensi yrittämällä.
E: Rauhan- ja kehityksentutkimuksen kandidaattiohjelma Uppsalassa on yksi koko Ruotsin vaikeimmista koulutusohjelmista päästä sisään, joten ei se kovin helppoa ollut.
Mikä oli opinnoissasi parasta?
M: Kansainvälisessä ohjelmassa opiskeleminen muista maista tulleiden asiantuntijoiden kanssa – on eri asia keskustella Iranin tilanteesta, kun luentohuoneessa on iranilaistaustainen toimittaja kertomassa omasta näkökulmastaan maansa tilanteeseen ja tapahtumiin.
E: Parasta opinnoissani on ollut se, että täällä oppii niin uskomattoman paljon - sekä niitä taitoja joita täällä opiskellaan, että myös uusia asioita itsestään. Täällä kehittyy koko ajan. Vaikka ajoittain työtä on paljon ja asiat ovat vaikeita, niin kyllä tämä on kuitenkin valtavan kivaa.
Osaatko sanoa jonkin keskeisen asian, joka valkeni sinulle opintojen myötä?
M: Opin, kuinka monisyisiä konfliktien synty ja ratkaisu ovat. Vaikka päällepäin näyttäisi, että pääsyy konfliktiin on selvä, usein pinnan alla on monia muita ulottuvuuksia. Väkivaltaisuuksiin eskaloituneiden konfliktien syyt löytyvät
turvallisuuden tunteen, identiteetin, uskonnon, talouden ja politiikan monisyisestä sopasta.
E: Kaikki rauhan- ja kehityksentutkimukseen liittyvä on uskomattoman monimutkaista, mutta jos kovasti yrittää niin kaiken saa kyllä tehtyä.
Yllättikö jokin opinnoissa?
M: Ehkä sen ymmärtäminen, miten moni yhteiskunnallinen taho saattaa hyötyä olemassa olevasta konfliktista ja täten pyrkiä vaikeuttamaan rauhanprosessia. Vakaat ja rauhalliset yhteiskunnat eivät ole aina kaikkien toimijoiden intresseissä.
E: Opinnot olivat paljon teoreettisempia kuin olin odottanut, mutta totta kai teoria pitää ensin hallita, että sitä voi sitten soveltaa käytäntöön.
Millaisiin töihin rauhantutkimuksen opiskelijat päätyvät? Onko tutkinnosta hyötyä työelämässä?
M: Rauhantutkimuksen opiskelijat päätyvät töihin julkiselle puolelle tai järjestöihin asiantuntijoiksi. Osa jatkaa tutkijan uralla väitöskirjan kirjoittajaksi ja siitä eteenpäin. Työelämää koskeva kysymys kannattaa esittää minulle uudestaan muutaman vuoden päästä kun nähdään, olenko päässyt oman alani töihin.
E: Opintojen jälkeen mahdollisuuksia on monia, esimerkiksi voi jatkaa työtä akateemisella kentällä, alkaa lukea tohtoriksi ja tehdä tutkimusta, mutta myös monia muita työllistymismahdollisuuksia on niin julkisella sektorilla, yksityisellä sektorilla kuin kansalaisjärjestöissäkin. Koulutusohjelmallamme Uppsalan yliopistossa on hyvä maine ja sen koetaan opettavan mielekkäitä taitoja.
Voitko suositella opintoja muille?
M: Voin ehdottomasti suositella. Rauhan- ja konfliktintutkimuksen opiskelu avaa yhteiskuntien ja inhimillisen toiminnan kerroksellisuutta ainutlaatuisella tavalla. Teorioiden lisäksi opimme paljon maailman historiasta ja tällä hetkellä käynnissä olevista konflikteista, mikä tekee opinnoista monipuolisia.
E: Voin ehdottomasti suositella kandidaattiohjelmaamme Uppsalassa! Paitsi siksi että opinnot ovat valtavan kiinnostavia, myös siksi että kaupan päälle tulee todella monipuolinen opiskelijaelämä, joka tekee opiskeluajasta miellyttävän.
TEKSTI JA JÄLKIMMÄISEN HAASTATTELUN KÄÄNNÖS RUOTSISTA:
AKU KERVINEN
Kuvassa Elsa Bjursén
