Katso eläintä on teos, joka vie lukijan tilanteeseen, jossa eläintä ei voi enää ohittaa. Hanna Kukon sarjakuva pakottaa katsomaan väkivaltaa, joka arjessa on muuttunut niin tutuksi, että se näkyy meille enää vain pakkauksina, ei olentoina.
Teksti: Juhis Ranta
Max Barryn Jennifer Valtiovalta vie lukijan maailmaan, jossa verottomuus ja äärimmilleen viety elinkeinovapaus ovat korvanneet yhteiskunnan, ja yritysten väkivalta on arkea. Tänä päivänä vuonna 2003 kirjoitettu romaani tuntuu vähemmän scifiltä ja enemmän vaihtoehtotodellisuudelta.
Teksti: Jussi Koiranen
Teksti ja kuvitus: Janne Niemelä
Metsässä Sinisen vuoren takana kuulin ohikulkijalta: “Jos olet väsynyt, tule luoksemme,
meillä on sinulle leposija!”
En ollut kai väsynyt, mutta ohikulkijalla oli ystävälliset pyöreät kasvot, ja hymyilin
hänelle. Tartuin hänen lämpimään käteensä.
“Kylämme on tuolla.” Valtaisan hiekka-aukion keskellä seisoi piirissä kivitaloja.
Teksti: Jussi Koiranen
Isaac Asimovin klassikko vuodelta 1951 on yhä hämmästyttävän ajankohtainen. Se näyttää, miten imperiumit rapautuvat, mutta kestävä voima löytyy älystä, kulttuurista ja yhteistyöstä – ei aseista.
Pahimmankin militaristin täytyy myöntää militarismin sisältävän moraalisesti vääriä asioita.
Tätä kirjoittaessani kuuntelin välillä radio-ohjelman Älysota. Maanpuolustuksen apulaisprofessorin tarinat keinoälyn “auttamasta” sotateknologiasta tuntuivat totaalitiivistymältä ihmisen luonnosta vieraantumisesta. Varhaisen buddhalaisuuden paalikaanonin ensimmäinen sääntö on “pidättäytyminen elävien olentojen tappamisesta”, tulkittu myös niin, ettei heitä saa vahingoittaa. Helsingin taivas ja ilma yhtyvät Ukrainan taivaisiin. Sotapäästöjä ei oteta huomioon nykyisissä raportointikehyksissä.
Teksti: Sami Vahterus
Luin ranskalaisen toimittajan Valentin Gendrotin kirjan, Kyttä, yhdessä yössä. Nopealukuinen kirja kertoo rehellisesti, millainen meininki on Ranskan poliisissa.
Teksti: Juho Juutilainen
Tämänkertaisen, allekirjoittaneen toisen levyarvostelun kohteena on Luutarhatonttujen Oman onnen seppä -julkaisu. Kuten edellisen Antimilitaristin numeron Pelko-arvion kohdalla, myöskin tämä bändi on minulle ennestään tuntematon. Spotifyn artistisivua mukaillen kyseessä on yhtye, joka edustaa “räväkkää ja melodista suomipunkkia, jota on terästetty rockilla ja metallilla.”
Dyyni: Osa kaksi (Dune: Part Two) palkittiin 2025 kahdella Oscarilla parhaasta äänityksestä ja erikoistehosteista, kolmella ehdokkuudella kuvauksesta, lavastuksesta sekä parhaana elokuvana. Minut leffa jätti ristiriitaisiin tunnelmiin lunastamatta ykkösosan odotuksia. Leffa ilmestyi lopulta 2024 helmikuussa, mutta olisi hyötynyt pidemmästä hiomisesta ja teemojensa syvällisemmästä käsittelystä.
Teksti: Jussi Koiranen
Kuvitus: Noora Karstila
