Arndt Pekurisen vankeuden ja vainon vuodet

Uusi sarjakuvakirja kertoo, miten Arndt Pekurisesta tuli maan tunnetuin aseistakieltäytyjä.

"Mitä pahaa on siinä, että vastustaa sotaa ja pyrkii tekemään maailmasta paremman paikan kaikille?", kysyy Arndt Pekurinen häntä tutkivilta lääkäreiltä Jarkko Räihän sarjakuvakirjassa Pekurinen.

Teos kertoo aseistakieltäytyjä Arndt Pekurisen (1905-1941) kohtalosta 1920-luvun lopun ja 1930-luvun alun Suomessa. Kirjan 172 sivua kattavat Pekurisen vaiheet pidätyksestä marraskuussa 1929 siihen, kun hän lopulta pääsi vankilakierteestä tammikuussa 1932.

Näinä vuosina Pekurinen edesauttoi johdonmukaisella pasifismillaan ensimmäisen siviilipalveluslain, Lex Pekurisen, säätämistä Suomeen huhtikuussa 1931.

Pekurisen elämänvaiheet ovat nykyään hyvin tunnetut, monen vuoden unohduksen jälkeen. Ansio tästä lankeaa kirjailija Erno Paasilinnalle, jonka kirjoittama elämäkerta Rohkeus - Arndt Pekurisen elämä ja teloitus ilmestyi 1998.

Vuodesta 2006 Pekurisella on nimikkopuisto Helsingin Pasilassa ja Ville Suhonen ohjasi hänestä 2021 dokumenttielokuvan Ikuiseen rauhaan.

Paasilinnan tarkasti dokumentoitu kirja pohjautuu haastatteluihin ja jäljelle jääneisiin asiakirjoihin. Sen vahvuus on Paasilinnan tavassa kirjoittaa juuri se, mitä tiedetään. Hän ei lähtenyt arvailemaan Pekurisen ajatuksia. Jarkko Räihä (s. 1984) tekee sarjakuvansa eri pohjalta. Sen tarina pohjautuu tosiasioihin, mutta Räihä pyrkii luomaan Pekurisesta luonnekuvan, luotaamaan hänen ajatuksiaan ja tuntojaan.

Pekurinen istuu sellissään

Arndt Pekurinen on Suomen tunnetuin aseistakieltäytyjä. Hän eli itsenäisen Suomen historian pimeinä vuosina ja joutui jatkuviin vaikeuksiin johdonmukaisen pasifisminsa vuoksi.

Köyhässä perheessä Juvalla varttunut Pekurinen jätti kutsunnat käymättä vuonna 1924. Vakaumus oli jo selkiytynyt nuoren miehen omassa mielessä, lähinnä omaehtoisen lukemisen ja miettimisen vuoksi.

Työt veivät Pekurisen Helsinkiin, jossa hän alkoi osallistua Suomen Rauhanliiton ja Suomen Antimilitaristisen Liiton kokouksiin. Valtiokirkon tuki militarismille sai hänet eroamaan kirkosta vuonna 1929, vaikka hän oli ilmeisen syvästi uskonnollinen.

Etsivä Keskuspoliisi seurasi kaikkea vaarallista, kuten rauhanliikettä. Poliisilla oli oma vasikka rauhanliikkeessä. Pekurisen osallistuminen antimilitaristiseen toimintaan toi miehen näkyville ja hänet pidätettiin 15. marraskuuta 1929.

Tästä Räihä aloittaa sarjakuvansa. Pekurinen istuu sellissään, odottaa kuulustelua ja muistelee lapsuuden kokemuksiaan sisällissotamme ajalta.

Sarjakuva kertoo Etsivän Keskuspoliisin näkemykset. Kuulustelija sanoo, että he ovat tarkkailleet Pekurista jo jonkin aikaa, mutta puolustuslaitoksen kärsivällisyydelläkin on rajansa. Rauhantyö on kommunismia ja muun väittäminen on saivartelua.

Pekurinen raahataan kutsuntatoimistoon ja pakkopuetaan armeijan vaatteisiin. Hän kieltäytyy, mutta hänet viedään Santahaminan varuskuntaan aseettomaan palvelukseen. Samana iltana hän jakaa siellä jo antimilitaristisia lentolehtisiä.

Muiluttajien maassa

Räihän sarjakuva kirjaa, kuinka kieltäytyminen palveluksesta vie Pekurisen mielisairaalavisiitille. Lopulta lääkärit eivät voi kuin todeta miehen olevan järjissään. Armeijan mielestä mies taas on seinähullu.

Seuraa passitus Suomenlinnan kurikomppaniaan, kieltäytyminen armeijan vaatteista ja nälkälakko. Tästä kulkee jo tieto ulkomaailmaankin ja vasemmistolehdistö alkaa kirjoittaa tilanteesta. Suomessa ei ole siviilipalvelusmahdollisuutta, jota lehdet nyt vaativat.

Alkaa vankilakierre, jota pasifistitoveri Aarne Selinheimon organisoimat vetoomukset puolustusministeri Niukkaselle sekä ulkomailta saapuvat merkkihenkilöiden vaatimukset pyrkivät katkaisemaan.

Vankeustuomio säilyy ja Pekurinen lähetetään mustimmille lapualaisseuduille Ilmajoen varavankilaan. Lapualaismuiluttajat kaappasivatkin hänet vankikuljetuksesta, pahoinpitelivät ja nöyryyttivät. Oikeus ei määrännyt muiluttajia vankilaan, Pekurisen vankeustuomiot sen sijaan jatkuivat.

Siviilipalveluslain hyväksymisen jälkeen Pekurinen käveli ulos vankilasta tammikuussa 1932. Hän sai elää rauhassa aina talvisotaan asti. Silloin hänet tuomittiin vankeuteen, mutta tuomion loputtua ei päästettykään vapaaksi vaan kuljetettiin suoraan kasarmille.

Lopulta armeija sai kostonsa: päivääkään sotilaskoulutusta saamaton mies vietiin rintamalle ja ammuttiin kylmästi marraskuussa 1941.

Selkeää peruskerrontaa

Visuaalisesti Jarkko Räihän sarjakuva on selkeää peruskerrontaa. Kuvalla ei briljeerata, se kertoo tyynesti tarinaa. Hahmot ovat kevyesti karrikoituja. Kerronta keskittyy ihmisiin, he ovat lähes joka kuvan pääosassa.

Kerronta etenee kronologisesti, vain muistelmajaksojen katkaisemana. Räihä kirjaa mukaan paljon Pekurisen puheita ja ajatuksia, jotka pohjautuvat pitkälti säilyneisiin dokumentteihin.

Tarinan suuri linja on selkeä ja välittyy kirjan sivuilta: Arndt Pekurisen vakaa, syvästi pohdittu sekä koettu antimilitarismi. •

Jarkko Räihä: Pekurinen. Suuri Kurpitsa 2021.

TEKSTI: Heikki Jokinen
KUVA: Jarkko Räihä