antimilitarismi

Yhteiskuntamme lähtökohta on, että on olemassa väkivaltainen järjestelmä, jota tuetaan valtiollisesti, ja jolla on valta velvoittaa mielivaltaisesti rajattu ihmisryhmä palvelukseen, jonka tavoitteena on harjoittaa ihmisiä tappamaan kansallismielisen ideologian vuoksi. Tämän järjestelmän alaiset toimijat ulottavat valtansa myös sotilaallisten instituutioiden ulkopuolelle markkinoiden ja normalisoiden toimintaansa jopa lapsille.

Kristittynä, teologian opiskelijana ja ennen kaikkea antimilitaristina päätäni vaivaa valtavasti kirkon ja puolustusvoimien välinen romanssi. Niin kauan kuin Suomen maaperällä on toiminut sotalaitos, sen toiminnan on siunannut kirkko. Puolustusvoimien ja kirkon yhteistyön kruununjalokivenä toimivat sotilaspapit ja kenttäpiispa. Erityisen röyhkeää yhteistyöstä tekee se, miten kirkko oikeuttaa puolustusvoimien toiminnan ja olemassaolon kristillisin perustein. Haluankin nyt huutaa täältä kosteasta kryptastani, että sotalaitoksen ja kirkon välinen humppa on välittömästi päätettävä! 

Vilhelm Junnila oli Suomen elinkeinoministeri. Minä, Kalevi Kapinainen, en ole lainkaan kiinnostunut elimistä tai keinoista.

Orpon hallituksen elinkeinoministereiden pallit ovat heiluneet epäluottamuksen viileissä tuulissa. Olen miettinyt kuumeisesti, kuka mahtaisi haluta kavuta näille lahonneille, kiikkerille tikapuille Rydmanin jälkeen? Kenelle nakki natsahtaa?

On olemassa kolme vaihtoehtoa.

Tampereella rauhan- ja konfliktintutkimusta opiskeleva Myungjin Moon aloitti syyskuussa kolmen kuukauden mittaisen harjoittelun Aseistakieltäytyjäliitossa. Pitkän linjan antimilitaristisen aktivistin näkökulmasta suomalainen militarismi on huomaamatonta ja valtavirtainen miehen malli pehmeämpi verrattuna eteläkorealaiseen. Äkkiväärä Nato-päätös pistää kuitenkin silmään.

Viime kirjoituksessani käsittelin sotilaskoulutuksen sisältämiä psykologisia vaikutusmenetelmiä pitkälti henkilökohtaisesta näkökulmasta. (Antimilitaristi 2/23) Yhteiskunnallisesti yksilön kokemus ei kuitenkaan ole ainoa tärkeä näkökulma, vaan asiaa täytyy katsella laajemmin. Esitän nimittäin, että pakottavalla asevelvollisuudella ja vielä laajemmin asepalvelusinstituution edustaman kulttuurin kokonaisvaltaisella omaksumisella on suurta merkitystä yhtä lailla demokratian kuin heteronormatiivisen vallan akselilla.

(My TH OS)  -todellisuuden jälkeinen kertomus siitä, kuinka kuljimme tulevaisuuden raunioilla. 

Keskiviikko

Kello 4.45 juna viheltää itään pitkin kehärataa. Ikkunasta vilisevät aseman paljaassa valossa kylpevät työmatkalaiset, asemille eksyneet laitapuolenkulkijat, makeisia, aitoa avioliittoa sananvapauden varjolla tyrkyttävät ja pikaruokaa kirkuvat mainokset. 

Maailman myrskytuulet puhaltavat tapansa mukaan läpi Euroopan, ja oikeastaan läpi koko maailman. Ne sotkevat aiempien sukupolvien säntillisesti kasaan haravoimat lehtikasat, joiden alta paljastuu lapsuuden jo unohdettuja hirviöitä, joiden hampaat kiiltävät pistiminä ja silmät kiiluvat lasertähtäiminä. Osa ihmisistä katselee haltioituneena, kun merellisesti kuvioitu ydinasesateenvarjo rieppuu tuulessa. Se leijailee hetken puolitangossa märkänä retkottavan suomenlipun korkeudella, arpoen laskeutuisiko se kotipihan kamaralle.

Helmikuussa 2023 Yhdysvaltojen ilmavoimat ampuivat alas tuntemattoman esineen. Pohjois-Amerikan jalo taivas ei saanut rauhaa, sillä pian ammuttiin alas jo toinen entistä mystisempi esine. Kanadassakin saatiin hävittäjien pyssyt ojoon, hekin onnistuivat pudottamaan tunnistamattoman esineen. Juuri saanen tietoni mukaan jo neljäs tunnistamaton esine ammuttiin alas Yhdysvaltojen suuresta ja mahtavasta ilmatilasta. Ken tietää mikä militarismin suurvaltaa koettelee seuraavaksi?

Alistuminen voi tapahtua huomaamatta. Vieraassa tilanteissa ihminen mukautuu ympäristöönsä ja omaksuu melko nopeasti sieltä piirteitä. Psykologisia vaikutusmenetelmiä voi kuitenkin myös tehostaa. Ehdollistamisen, vieraan ympäristön, fyysisen rasituksen ja systemaattisen informaatiovaikuttamisen kautta prosessista voi tulla hyvin tehokas ja nopea. Erityisen eettisesti ongelmallinen prosessista tulee, kun siihen osallistuvia painostetaan, heillä ei ole riittäviä tiedollisia edellytyksiä antaa prosessiin suostumusta, kieltäytymiseen liittyy sosiaalisia stigmoja tai se on jopa laitonta.

3 + 1 poimintaa Euroviisuista

Euroopan yleisradiounioni, eli EBU on linjannut hyvinkin tiukasti Euroviisujen ei-poliittisesta luonteesta, mutta käytännössä kisoissa on nähty paljonkin poliittisia kannanottoja ja politiikan erottaminen Viisuista kokonaan on mahdotonta. Erityisesti muutamana viime vuotena politiikka on ollut erityisen tapetilla Venäjän aloitettua laajamittaisen hyökkäyssodan Ukrainaan. Lehden teemaan osuvasti, myöskään tänä vuonna ei epäpoliittisuuteen ole alistuttu vaan suoranaisesti sodanvastaisia lauluja nähtiin useampia.