Siviilipalveluskeskuksen legendaarisen luennoijan, Timo Virtalan uutuuskirja Väkivallattomuuden voima – Kertomuksia rohkeudesta on innostava ja kiinnostava johdatus väkivallattomuuteen aktiivisena voimankäytön muotona, vaihtoehtona toisaalta väkivallalle ja toisaalta passiivisuudelle.
Teoksen innostavuus perustuu sen käytännöllisyydelle: väkivallattomuutta ei lähestytä teorian, vaan historiallisten esimerkkitapausten kautta. Teoria on ripoteltu toiminnan kuvauksen sekaan, mikä tuntuu toimivalta ratkaisulta. Teoria edellä meneviä ja sitä johdonmukaisemmin esitteleviä kirjoja on erikseen olemassa ehkä hieman toisenlaiseen tarpeeseen. Tällaisena kirja soveltuu helposti nieltäväksi myös aihepiiriin ensimmäisiä kertoja perehtyvälle.
Mukaan valikoitujen historiallisten esimerkkien aikajänne ulottuu Suomen vuosien 1902–1904 kutsuntalakoista vuoden 2019 koululaisten ilmastolakkoihin ja Greta Thunbergiin. Tapauksia ei kuitenkaan ole esitelty kronologisesti eikä kronikoiden, vaan ne on ryhmitelty löyhästi teemoittain. Mukana ovat monille tutut väkivallattomuuden ikonit, kuten Gandhi ja King, Antimilitaristissakin aiemmin esitellyt Arndt Pekurinen, Abdul Ghaffar Khan aseet-
tomine armeijoineen, ensimmäisen maailmansodan keskelle puhjennut joulurauha 1914, natsien väkivallattomat vastustajat ja kylmän sodan lopun enemmän tai vähemmän aseettomat vallankumoukset sekä tuoreempia, tämän vuosituhannen väkivallattomia kampanjoita.
Työtä aivonystyröille
Vaikka teoksen väite on, että väkivallattomuus yhteiskunnallisen muutoksen välineenä on yhä yleisempää ja yhä tehokkaampaa, esimerkkitapauksia ei esitetä yhtenäisenä ja katkeamattomana voittokulkuna kohti väistämättä parempaa maailmaa, vaan toimintaa ja sen tuloksia punnitaan myös kriittisesti. Teoksessa uskalletaan kysyä, saavuttiko Pekingissä tankkeja vastaan yksin seissyt mielenosoittaja vuonna 1989 mitään, miksi Ceausescun diktatuurin kaatuminen Romaniassa päättyi laajaan verenvuodatukseen toisin kuin muissa vapautuvissa itäblokin maissa, ja kuinka sitoutuneita väkivallattomuuteen olivat Nelson Mandela, Suomen kutsuntalakkoilijat ja Serbian opiskelijavallankumoukselliset vuosituhannen vaihteessa.
Innostuksen ja pohdinnan herättämisen ohella kirja onnistuu myös huvittamaan. Vaikka monet tilanteet ovat olleet kuolemanvakavia ja vaarallisia, jotkin niistä ainakin näin turvallisesti kotinojatuolista lukien naurattavat ääneen. On hykerryttävää kuvitella kuinka Neuvostoliiton miehitysjoukot talsivat päivätolkulla väärään suuntaan matkalla kukistamaan Prahan kevättä 1968, kun paikalliset ovat kääntäneet tienviitat osoittamaan minkä minnekin, tai kuinka Romanian häkeltynyt hallitsijapari ratkeaa nahistelemaan televisiokameroiden edessä, kun suosiotaan osoittanut väkijoukko äityykin yhtäkkiä buuaamaan heille.
Jokaisen esimerkkitapauksen käsittely alkaa jostakin kiinnostavasta tilanteesta tai käännekohdasta, jota sitten taustoitetaan ja asetetaan kontekstiin. Tämä toimii yksittäisiä kertomuksia lukiessa erinomaisesti, mutta uudestaan ja uudestaan toistuessaan tämä muodostaa pienen heikkouden kirjan rakenteeseen, ainakin jos kertomuksia lukee nopeassa tahdissa useita peräkkäin. Muutenkin ajassa ja paikassa edestakaisin pomppivassa teoksessa aikajanan liu'uttelu vaatii lukijalta vielä hieman ylimääräistä keskittymistä ja aivonystyröiden käyttöä, jos mielii ymmärtää missä järjestyksessä asiat tapahtuivat. Toisaalta pieni keskittymisen harjaannuttaminen ei ehkä tee nykyihmiselle pahaa.
Vieraskielisten nimien oikeinkirjoitusasussa on myös hieman vaihtelua. Ilman Googlea voi jäädä epävarmaksi, oliko serbialaisen opiskelijoiden demokratialiikkeen nimi Optor vai Otpor, ja pakistanilaisen aseettoman armeijan Khudai Khidmatgarin (?) nimi esiintyy teoksessa ainakin kolmella tavalla kirjoitettuna. Toki ehkä Antimilitaristi-lehti ei ole tässä asiassa paras taho opettamaan ketään...
Joka tapauksessa: teos on ehdottoman suositeltava. Sen voi tilata itselleen netissä esimerkiksi Aseistakieltäytyjäliiton verkkokaupasta: https://akl-web.fi/fi/kauppa
TEKSTI: AKU KERVINEN
