Oskari Pokela
s.1997
Milloin ja missä iässä suoritit siviilipalveluksen?
Suoritin sivarin Fida International Ry:llä Helsingissä. Aloitin vuonna 2017 ollessani 19-vuotias.
Miksi valitsit sivarin?
Valinta ei oikeastaan ollut miettimisen paikka sillä koin, etten sovellu toimimaan organisaatiossa, joka opettaa väkivaltaan. Armeijavaihtoehdossa koin epämiellyttävänä itsemääräämisoikeuden menettämisen ja alistumisen käskytettäväksi. Ajattelin hyödyttäväni yhteiskuntaa enemmän siviilipuolen tehtävissä kuin asehommissa.
Miten läheisesi suhtautuivat valintaasi?
Kutsuntojen aikaan olin taidelukiossa, ja käytännössä kaikki miespuoliset ystäväni valitsivat sivarin. Ympärilläni antimilitaristinen ajattelu oli tavallista ja inttiin meneminen oli ennemminkin poikkeus. Perheeni suhtautui valintaani pääosin neutraalisti, joskin isäni olisi varmaan ilahtunut toisenlaisesta päätöksestä.
Mikä oli palveluspaikkasi ja tehtäväsi sivarin aikana?
Olin palveluksessa Fida International Ry:llä, joka on Suomen helluntaiseurakuntien omistama lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö. Toimin Fidan noutopalvelussa, jossa kuljetimme lahjoituksia ihmisten kodeista ketjun kirpputoreille. Toimimme pareissa ja keräsimme pakettiautolla tavaraa pääkaupunkiseudulta.
Mikä asia oli palvelusta suorittaessasi erityisen mieluisa? Entä stressaava?
Eniten stressiä loivat kiireiset päivät sekä vastuun tunne siitä, että ajoin isoa pakettiautoa ja menimme ihmisten koteihin. Kannoimme raskaitakin esineitä, joten oli varottava vahingoittamasta paikkoja. Koin itseni tervetulleeksi, sillä työyhteisö oli miellyttävä ja tukeva sekä työkaverit huippuja. Liikkuminen vaihtelevissa paikoissa ja erilaisten kotien näkeminen oli kiinnostavaa.
Mitä kaikkea elämääsi on kuulunut sivarin jälkeen?
Sivarin jälkeen matkustin Jamaikalle miettimään tulevaisuutta. Pitkäaikainen unelmani oli ollut luomun ja permakulttuurin parissa työskentely, joten päädyin työkokeiluun Vihreän Oksan Werstaalle, jossa kasvatetaan luomukasviksia. Siellä sain ajatuksen hakeutua puutarhuriksi ja nyt opiskelenkin alaa Lepaalla Hattulassa. Vapaa-ajalla teen kavereideni kanssa musiikkia ja soitan levyjä Salamari Sound Systems -kokoonpanossa. Lisäksi soitan jonkin verran koskettimia, bassoa, perkussioita sekä laulan.
Onko sivarista ollut sinulle jotain hyötyä? Jos on, niin millaista?
Ymmärsin, että mikäli tulevaisuudessa teen kahdeksantuntista työpäivää, niin minun on koettava alaa kohtaan intohimoa ja todellista kiinnostusta. Lisäksi sain varmuutta tekemiseeni ja itseluottamusta.
Kerro vapaamuotoisesti vakaumuksestasi ja siitä, miten se on kehittynyt elämän mittaan.
Lapinjärvellä oli innoittava puhuja, joka kertoi väkivallattomuudesta ja rauhantyöstä. Tuolloin ymmärsin kunnolla, kuinka oikea päätös sivari on minulle sen valossa, että haluan pysyä uskollisena itselleni ja maailmankuvalleni, jossa väkivallalla ei ole sijaa. Aikaisemmin en ollut valintani syitä sen kummemmin analysoinut.
Mitä sanoisit kutsuntaikäiselle nuorelle itsellesi, jos valinta ja palvelus olisivat vielä edessäpäin?
Koulutusjaksolla ymmärsin, että olisin mahdollisesti voinut totaalikieltäytyä, mikäli olisin aiemmin perehtynyt asevelvollisuusjärjestelmän epäkohtiin. Neuvoisin itselleni: “Tutustu enemmän siihen järjestelmään ja tee päätöksesi akselilla intti-sivari-totaali vasta syvällisemmin perehdyttyäsi sen luonteeseen”.
Kerro jostain mieleenpainuvasta tapahtumasta sivariajaltasi?
Peruutin pakettiautolla toisen auton kylkeen, mikä oli noloimpia hetkiäni.
KUVA JA TEKSTI: SAMUEL METSÄNEN