Miten päädyit valitsemaan sivarin?
Harkitsin ensin aseetonta palvelusta ja tämän jälkeen varusmiessoittokuntaa, koska musiikki kiinnostaa, mutta huomasin pian että taso oli aika korkea. Tällöin olin jo pohtinut siviilipalvelusta. Kaverini oli vakiintunut totaali ja toinen kaveri jo päättänyt mennä sivariin. Pohtiessani omia suunnitelmia pidemmälle, sivari sopi niiden kanssa yhteen; ei tarvitsisi olla puolta vuotta missään armeijassa tyhjän panttina ja lisäksi vuosi kaverien kanssa kotipaikkakunnalla ennen opiskelemista olisi mukavaa. Toki ajan kanssa asian periaatteellinen puoli vahvistui. Ensin ajattelin käytännöllisyyttä, kun en ollut omaksunut kovin voimakkaita poliittisia tai vakaumuksellisia ajatuksia. Kun vähän kasvoin ihmisenä, aloin miettimään, että en halua armeijaan.
Ovatko jotkut tietyt asiat vaikuttaneet siihen, että käsityksesi armeijaan menemisestä on kielteisempi kuin aiemmin?
Kutsunnoissa ajatusprosessi oli vähän kesken, mietin omaa paikkaani. Epävarmuuden myötä kutsunnoissa oleminen oli aika kova paikka. Onhan sivarin käyminen muodollista systeemin vastustamista. Se ei ole rikos, mutta kutsunnoissa voidaan olla tuomitsevia. Jälkeenpäin olen ollut kasvavissa määrin sitä mieltä, että tein mikä oli oikein ja myös yleisen hyvän puolesta. Nykyisin menisin sivariin muutenkin kuin käytännön takia.
Mitkä olivat työtehtäväsi palveluksen aikana?
Olin pitkälti asiakaspalvelussa ja varastohommissa. Siinä oppi kaikenlaista; puhumaan ihmisille ja yleistä työrutiinia.
Onko sivarista ollut hyötyä myöhemmin, esim. opiskelussa?
No toki se oli taloudellisesti hyvä; sain kerättyä rahaa opintoihin. En ole vertaillut, mutta kuvittelisin että sivari kannattaa, koska se kestää lyhintä asepalvelusta pidempään ja rahamäärä nousee loppua kohden. Muuten en osaa sanoa hyödystä jälkikäteen, koska ala, jolla olen, on pitkälti eri kuin palveluspaikkani. Työelämä tulee todennäköisesti olemaan enemmän luovaa työskentelyä. Kirjasto oli kuitenkin hyvä paikka.
Mitä teet nyt?
Menin suoraan opiskelemaan tietojenkäsittely- ja pelialaa. Näiden parissa olen ollut vuoden. Sivari oli hyvä tähän alkuun, sillä sain lukioaikana haettua Kajaaniin pelialan opintoihin. Halusin juuri sinne, joten sivarin käyminen mahdollisti sen, että ei tarvinnut hakea muualle tyhjän välivuoden pelossa, jos en vaikka olisi päässyt Kajaaniin ensi yrittämältä. Olisin menettänyt ensikertalaispisteitä, jos minut olisi hyväksytty jonnekin, minne en oikeasti halunnut. Silloin olisi ollut vaikeampaa päästä myöhemmin Kajaaniin.
Jos sinut kutsuttaisiin uudelleen, miten toimisit?
Menisin varmaan uudestaan sivariin tai sitten totaaliksi. En osaa sanoa. Varsinkin nyt kun tuomioiden poistaminen on noussut uudestaan keskustelunaiheeksi ja oikeudelliseen käsittelyyn, niin voisi ajatella että nyt jos joskus on oikea aika. Aatteen puolesta se olisikin osuvaa. Toisaalta, kun nyt kävin sivarin, on vaikea ajatella miten olisi käynyt jos olisin totaalikieltäytynyt. Se, että kävin sivarin, on johtanut todella moneen hyvään asiaan. Tunnen hyviä kavereita omasta erästä. Vastaavasti voisin tuntea hyviä tyyppejä, jos olisin ollut totaali. Silti ne seuraukset, joita sivarista tuli, ovat vakiinnuttaneet ajatusta siitä, että se oli oikea vaihtoehto. Eli joko sivari tai totaali.
Eli tapasit Lapinjärvellä ja palveluksessa hyviä kontakteja?
Niin ilmeistä kun se onkin, että on alistamisen seurausta joutua Lapinjärvelle tekemään pakollisia hommia, niin on siinä myös sosiaalisia elämyksiä. Lapinjärvellä on ihmisiä, jotka ovat niin sanotusti samassa veneessä. Viihdyin myös töissä Keravalla. Vaikka periaatteellisesti on ikävää, että pakotetaan työskentelemään puoli-ilmaiseksi, niin siitä seurasi niin paljon hyviä asioita, että en osaa vihata sivarivaihtoehtoa.
Millaista oli koulutusjaksolla?
Koulutusjakso oli erinomainen. Kaikki eivät viihdy keskuksella erinäisistä syistä - se saattaa tuntua pakkopullalta. Itse viihdyin, ja opetus oli mielenkiintoista. Ryhmähenki oli hyvä. Siellä oli myös yllättävän iso keskittymä ihmisiä, jotka pelasivat Magic the Gathering -korttipeliä. Vielä yllättävämpää oli niiden määrä, jotka eivät pelanneet mutta joita se alkoi kiinnostaa. Pelistä tuli yhdistävä tekijä.
Mitä sanoisit kutsuntaiässä oleville nuorille?
Miettikää oikeasti ne vaihtoehdot lävitse. Valtio ja puolustusvoimat eivät ehkä halua myöntää, että siviilipalvelus tai totaalikieltäytyminen ovat vaihtoehtoja. Suurinta osaa meistä ei ehkä kuitenkaan kiinnosta sota. Riippuu tilanteesta mihin kukin pystyy ja menee. Kaikkien olisi hyvä muistaa, että armeija ei ole ainoa vaihtoehto vain koska siellä on eri tehtäviä. En luonteeni perusteella haluaisi sanoa kellekkään, että tee näin tai mene tuonne, mutta koska vaihtoehtoja ei loppujen lopuksi ole niin montaa, niiden perusidean voi selvittää nopeasti. Pari kaveria ajatteli armeijan olevan ok vaihtoehto, mutta heillä on siitä tosi huonoja kokemuksia. En halua sitä kenellekään. Toinen kävi lopulta sivarin, mikä varmasti oli parempi vaihtoehto.
Paras muisto sivarista?
Koulutusjaksolla tapahtui enemmän kuin itse palveluspaikalla. Lempimuistoni on se, kun eräs tyyppi koulutuksessa manaili omaavansa ylimääräisen lipun Tampereen roolipeli- ja animetapahtuma Traconiin, joten lähdin hänen mukanaan viikonloppureissulle. Yövyimme erään kolmannen sivarin luona. Oli siistiä spontaanisti lähteä viettämään aikaa yhdessä koulutuksen ulkopuolella. Pikkutunneilla oli hauskaa Kangasalalla ja päivisin Traconissa.
TEKSTI JA KUVA: MEENA LINDROOS
