MARKUS HIETAKANGAS
NYKYINEN DUUNI: eläkeläinen
SIVIILIPALVELUSPAIKKA: Sysmän suojatyökeskus
Milloin ja missä iässä suoritit siviilipalveluksen?
Suoritin palvelukseni opiskelujeni päätyttyä 24-vuotiaana Sysmän suojatyökeskuksessa.
Miksi valitsit sivarin?
Minulle siviilipalvelus oli luonnollinen ja ainut vaihtoehto. Olen syntynyt ns. uskovaan perheeseen. Äitini ja isäni olivat jo ennen syntymääni löytäneet elämäänsä toivon ja sisällön Jeesuksessa eli he palvelivat Raamatun Jumalaa. Myös minä kasvoin tuossa ilmapiirissä koko lapsuuteni ja vaikka usko Jumalaan ei siirry äidinmaidossa, halusin minäkin harharetkieni jälkeen lähteä seuraamaan Jeesusta. Halusin noudattaa myös käskyä: Älä Tapa.
Millainen asenneilmapiiri tuolloin vallitsi yleisesti siviilipalvelusta ja sen suorittajia kohtaan?
Kutsunnoissa asenne oli jyrkkä, eikä ”vakaviin omantunnonsyihin perustuvaa uskonnollista vakaumustani” otettu riittävän tosissaan. Niinpä sain silloisen oikeusministerin, Kristian Gestrinin, sinetillä ja allekirjoituksella varustetun päätöksen: ”Määrätään aseettomaan palvelukseen puolustusvoimissa. Valitusoikeutta ei ole.” Asia otettiin kuitenkin uudelleen käsittelyyn, kun vetosin Suomen lain takaamaan mahdollisuuteen suorittaa kansalaisvelvollisuus siviilipalveluksena. Tällä kertaa päätös oli heti myönteinen.
Mikä oli palveluspaikkasi ja tehtäväsi sivarin aikana?
Suoritin siviilipalveluksen Sysmän suojatyökeskuksessa vammaisten puutyöosaston ohjaajana. Kesällä toimin kuukauden ajan Ronnin keskuslaitoksessa alihankintaosastolla ohjaajana.
Mikä asia oli palvelusta suorittaessasi erityisen mieluisa? Onko tuolta ajalta säilynyt ystävyyssuhteita?
Asuin suojatyökeskuksen yläkerrassa yksin. Kihlattuni Helena asui tuolloin Seinäjoella ja sinne matkustin tuntikausia bussilla ja junalla aina kun siihen tilaisuus tarjoutui. Keskuksen johtaja ja ohjaajatoverit olivat mukavia, erityisesti muistan Heikin hoidokeillemme tekemät lähes päivittäiset pienet harmittomat kepposet.
Mitä kaikkea elämääsi on kuulunut sivarin jälkeen?
Heti siviilipalvelusaikani päätyttyä vietimme Helenan kanssa häitä. Olemme saaneet myös neljä ihanaa lasta, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Nyt jo nuorinkin lapsista on lähtenyt opiskelemaan ja muuttanut pois kotoa. Vanhempi poikani asuu lähellä meitä ja niinpä saamme nauttia kolmen lapsenlapsemme seurasta lähes viikoittain.
80-luvulla elimme kiireistä aikaa, meillä oli kaksi pientä lasta ja talokin täytyi tietysti rakentaa. Ensimmäisen työurani tein erikoiskalusteteollisuudessa toimien useissa yrityksissä myynti- ja tuotantotehtävissä useammalla eri paikkakunnalla päätyen lopulta Etelä-Suomeen. 90-luvun lama lopetti tuon teollisuuden haaran lähes kokonaan ja niinpä minäkin jäin työttömäksi yli vuoden ajaksi. Opiskelin kuitenkin vielä nelikymppisenä uuden ammatin tietotekniikan parissa. Siitä alkoi sitten toinen työurani, nyt Nokian palveluksessa. Työsuhde kesti noin 15 vuotta, kunnes - ties kuinka mones - yt-neuvottelu koski lopulta myös minua ja niin jäin taas työttömäksi. Nyt olen jo eläkkeellä ja voin kaikista kohtaamistamme vaikeuksista huolimatta katsella elämää kiitollisena taaksepäin ja luottavaisena eteenpäin.
Onko sivarista ollut sinulle jotain hyötyä? Jos on, niin millaista?
Sivariaika opetti minulle uuden suhtautumisen vammaisiin. Ensimmäiset pari viikkoa ohjasin vammaisia, sen jälkeen Eskoa, Paulia, Perttiä ja Juhaa ym. Jokainen ihminen on yhtä arvokas ja ansaitsee tulla kohdatuksi omana itsenään. Kaikki me olemme kuitenkin jollain tavalla vammaisia, jotkut vaan näkyvämmin kuin toiset.
Kerro vapaamuotoisesti vakaumuksestasi ja siitä, miten se on kehittynyt elämän mittaan.
Nuorena näin asiat hyvin mustavalkoisina, mutta vuosien mittaan olen oppinut näkemään monissa asioissa enemmän sävyjä. Lähtökohta on kuitenkin se, että kenelläkään ei ole oikeutta toiselta ihmiseltä elämää ottaa. Sodat eivät lopu sotimalla, eikä pysyvää rauhaa saada koskaan aikaiseksi ihmisten toimilla ja sopimuksella. Todellinen rauhan aika koittaa vasta sitten, kun jokainen ihminen on saanut rauhan sydämeensä ja lopettanut kapinoinnin Jumalaa vastaan. Tässä mielessä tulevaisuus ei näytä valoisalta.
Mitä sanoisit kutsuntaikäiselle nuorelle itsellesi, jos valinta ja palvelus olisivat vielä edessäpäin?
Pidä kiinni vakaumuksestasi, minkä olet omaksunut ikuisesta totuudesta, eli Jumalan sanasta. Säilytä hyvä omatunto ja elä sovussa luojasi kanssa, silloin sinulla on rauha – kuolemankin edessä - olkoonpa maailmantilanne mikä tahansa. Palvele maatasi ja auta kanssaihmisiä niin hyvin kuin voit, sillä vain niin voit elää onnellisen elämän.
Kerro jostain huvittavasta tai muuten vaan mieleenpainuvasta tapahtumasta sivariajaltasi!
Ehkä mieluiten muistelen sitä, kun silloinen morsiameni, nykyinen vaimoni, tuli sivaripaikkaani vierailulle viikonlopun ajaksi ja saimme olla hetken ihan kahden. Suunniteltiin häitä, oli kesä, kukkia ja aurinkoa.
MAARET NAAKKA
Kuva: Maaret Naakka
