Teksti: Jussi Koiranen
Isaac Asimovin klassikko vuodelta 1951 on yhä hämmästyttävän ajankohtainen. Se näyttää, miten imperiumit rapautuvat, mutta kestävä voima löytyy älystä, kulttuurista ja yhteistyöstä – ei aseista.
Länsimaisen yleisön etsiessä tietoa islamista ja muslimeista, kohtaa se usein ryöpyn sekavaa ja usein poliittisesti värittynyttä materiaalia. Väitteet verenhimoisista muhamettilaisista dominoivat oikeiston mediatilaa. Vasemmiston parissa taas harvoin käydään tarkasti ja konkreettisesti läpi islamin pasifistisia elementtejä tai antimilitaristisia suuntauksia, ja omalta osaltaan myös usein ylläpidetään epäakateemisia tai jopa vahingollisia näkökantoja islamista, jossa pahimmillaan vähätellään islamisteja.
Uskonto ja uskonnollisuus jakavat mielipiteitä voimakkaasti. Yhtäältä uskonto voidaan nähdä voimavarana, jonka avulla ihmiset saattavat pyrkiä kohti hyvää ja aiempaa moraalisempaa elämää. Esimerkiksi teologi David Bentley Hart on argumentoinut, että kristinusko tietyssä mielessä keksi ihmisyyden: antiikin maailman julma ja raaka yhteiskunta alkoi pikkuhiljaa inhimillistyä kristinuskon nousun myötä.
Antimilitaristin suuressa uskontodebatissa vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Esa Ylikoski ja uskonnollisia konflikteja ja uskontojen yhteiskunnallisia vaikutuksia opiskellut uskontotieteen maisteri Matias Uusisilta käsittelevät toisilleen osoitetuin kirjein uskontojen roolia sodan ja rauhan kysymyksissä.
Esa Ylikoski
Hei Matias!
Toimitus pyysi minua debatoimaan kanssasi uskonnon ja sodan suhteesta. Olen uskontokriittinen rauhan ystävä. Suostuin koska uskon keskusteluun ja yhteistyöhön.
”Islam tulee sanasta salam, joka tarkoittaa rauhaa,” kertoo Amel Barhoumi. Amel on nuori musliminainen Espoosta, joka on huomannut median ajavan tietynlaista verenhimoista kuvaa hänen uskonnostaan, mikä ei Barhoumin mielestä voisi olla kauempana todellisuudesta.
MARKUS HIETAKANGAS
NYKYINEN DUUNI: eläkeläinen
SIVIILIPALVELUSPAIKKA: Sysmän suojatyökeskus
Milloin ja missä iässä suoritit siviilipalveluksen?
Suoritin palvelukseni opiskelujeni päätyttyä 24-vuotiaana Sysmän suojatyökeskuksessa.
Miksi valitsit sivarin?