TONI KETTINEN
NYKYINEN DUUNI: kirjastonhoitaja
SIVARIPAIKKA: Espoon kaupunginkirjasto
Milloin ja missä iässä suoritit siviilipalveluksen?
Suoritin siviilipalveluksen vuosien 2005 ja 2006 aikana Espoon kaupunginkirjastossa, tarkemmin ottaen Soukassa. Olin noihin aikoihin noin 25-vuotias.
Miksi valitsit sivarin?
Suomen puolustusvoimien kutsunnoissa ilmoittauduin armeijan palvelukseen. Muistaakseni syynä oli se, että olin kuullut lykkäyksen olevan sillä tavoin helpompaa. Hain ja sain lykkäystä muutamia kertoja ainakin opiskeluihin ja kerran jopa johonkin kesälomamatkaan vedoten. Lopulta hakeuduin alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti si-
viilipalvelukseen. Ainoa motiivini armeijaan menemiselle olisi ollut suhteellisen lyhyt palvelusaika, mutta eihän minulla mikään kiirekään ollut. Lopulta siviilipalveluspaikka oli kaikin puolin niin hyvä, että olisin voinut olla siellä pidempäänkin. Totaalikieltäytyminen ei myöskään tainnut olla realistinen vaihtoehto, vaikka olinkin tietoinen mahdollisuudesta ja olin esimerkiksi ollut vierailemassa Suomenlinnan vankilassa tuomiotaan kärsineen ystäväni luona. Tuntui kuitenkin itselleni mukavammalta, hyödyllisemmältä ja soveliaammalta suorittaa siviilipalvelus.
Mikä oli palveluspaikkasi ja tehtäväsi sivarin aikana? Millaista työ oli? Kuinka paljon pystyit itse vaikuttamaan työnkuvaasi?
Kirjastomaailma on muuttunut palveluajoistani paljon. Tuohon aikaan työtehtäviin, jotka olivat melko tavallista kirjastovirkailijan työtä, kuului lähinnä kirjojen lainausta ja palautusta sekä asiakaspalvelua. Maailma oli hyvin kokoelmakeskeinen, eikä mistään tapahtumista, nuortentyöstä, pajapalveluista tai vastaavista uusista trendeistä ollut puhettakaan. Palautusautomaatti taisi juuri tehdä tuloaan, jos nyt oikein muistan. Tänä päivänähän sivarillakin on ihan erilaiset edellytykset muokata työtään ja toteuttaa itseään kirjastossa. Työ oli kuitenkin tuolloinkin erittäin mielekästä ja kirjasto käyttäjineen ja henkilökuntineen teki ison ja myönteisen vaikutuksen.
Mikä oli palvelusta suorittaessasi mukavinta? Entä stressaavinta?
Muistoissani palvelus jakautuu kahteen erilliseen osaan: lyhyehköön koulutusjaksoon Lapinjärvellä ja varsinaiseen palvelukseen kirjastossa. Koulutusjakso oli varsin löyhä ja kivenkovat rutiinit sisälsivät lähinnä syömistä. Ilmeisesti myös käpykaarti marssii mahallaan, koska neljä kertaa päivässä taisi ohjelmanumerona olla ruokailu. Lisäksi oli aamuisin ihan mielenkiintoisia luentoja. Niitä olisi voinut olla enemmänkin, koska mitään varsinaista tekemistä ei Lapinjärvellä ollut. Muistan miettineeni tuolloin, että kyllä valtion ehkä kannattaisi näitä
toimintojaan vähän tarkastella. Kyllähän tuo varmaan jonkun lentokoneen tai tykin verran maksaa vuosittain, jos ei nyt mihinkään terveydenhuoltoon voida siirtää.
Koin työni tärkeäksi ja siinä mielessä kunniakkaaksi, että kirjasto instituutiona nauttii Suomessa laajaa kannatusta läpi monenlaisten rajojen. Koin itseni arvostetuksi työyhteisön jäseneksi ja nautin siitä mitä tein ja edustin. Tuohon aikaan kirjasto ei tainnut ainakaan Espoossa työllistää työkokeilijoita ja palkkatuellisia. Tuntityöntekijöitäkään ei tainnut juuri olla. Työsuhteet olivat siis pääosin vakituisia ja niitä oli niukasti tarjolla, joten en voinut jatkaa työpaikassani. Tänä päivänähän elämme aivan erilaisessa työkulttuurissa, jossa vakinaista henkilökuntaa kirjastossa työskentelevistä on pieni osa. Suurin stressinaiheeni palveluksen aikana oli se, minkälaisen virallisen yhteiskunnallisen aseman saan osakseni sen päätyttyä.
Mitä kaikkea olet tehnyt työksesi ja harrastanut sivarin jälkeen?
Sivarin jälkeen, kuten sitä ennen ja sen aikanakin, olen tehnyt musiikkia. Lisäksi olen opiskellut ja työskennellyt sivutoimisesti ennen päätymistäni takaisin Espoon kaupunginkirjaston palvelukseen. Tällä hetkellä minua voi käydä tervehtimässä Ison Omenan kirjastossa Matinkylässä.
Onko sivarista ollut sinulle jotain hyötyä? Esimerkiksi mitä?
Siviilipalvelusvuodellani on ilman muuta hyötyä tämän hetken työssäni. Esimerkiksi viidentoista vuoden takaisen kirjastokulttuurin näkeminen ja kokeminen on näkökulmia laajentava arvo. Vaihtoehtona varusmiespalvelukselle se varmasti oli minulle hyödyllinen, mutta on vaikea arvailla olisiko vuosi elämässäni ollut "hyödyllisempi" yhteiskunnassa, jossa valtio ei tämänkaltaisiin palveluksiin ihmisiä määräisi. Tätähän emme koskaan saa tietää!
Kerro vapaamuotoisesti vakaumuksestasi ja siitä, miten se on kehittynyt elämän mittaan.
On tietysti aina vaarallista puhua "normaaliudesta", mutta vakaumuksellisuudella on korvissani jotenkin marginalisoiva sävy. Armeijoista ja aseista kaukana pysyttely on ihan tällaista tavallista tolkun ihmisen hommaa siinä missä vegaanisen lähiruoan syöminen tai mukavien ihmisten seuraan hakeutuminen. Vakaumuksiaan voivat vaikka perustella ne, jotka toimivat toisin.
Millaisen valinnan tekisit nyt, jos voisit päättää?
Jälkiviisaana on helppo sanoa, että tekisin kaiken samalla tavalla.
Mainitse joku hauska tapahtuma tai sattuma, joka osui kohdallesi sivarin aikana.
En kyllä muista mitään erikoista, tuohon aikaan ei kirjastossa vielä sattunut eikä tapahtunut kauhean paljon. Ainakin kerran joku lapsi heitti jotain kirjaston katolle ja menin sitä sieltä hakemaan. Oli muuten huikeat näkymät! Ja olihan se mukava ja hauska asia kymmenen vuoden jälkeen palata töihin vanhaan sivaripaikkaan!
Terveisiä jollekin?
Terveisiä vain kaikille entisille ja nykyisille kollegoille. Ai niin! Erityisterveiset ihanalle Maijalle, jolle toivotan iloisia eläkepäiviä!
MAARET NAAKKA
KUVA: TONI KETTINEN
