Arto "Otra" Jehkinen
Nykyinen duuni: Muusikko, perheenisä
Siviilipalveluspaikka: Fysioterapeuttinen osasto, Imatra sekä Honkalampi-keskus, kehitysvammaisten hoitotyö
Miten päädyit valitsemaan sivarin? Mitä oli menossa elämässäsi noina aikoina?
Jos autoritäärisen systeemin vastustaminen ja rauhantyö on samassa paketissa, katson sen velvollisuudekseni ja teen sen mielelläni. Kutsunnoissa ei vielä rohkeus riittänyt kieltäytyä, koska en ollut ajatellut asiaa toiminta-asteelle asti.
Keväällä kuitenkin alkoi järki pakottaa päätä ja parin kaverini, muiden muassa Hassisen Koneesta tutun Heiskasen Reijon, avustamana teimme hakemuksen siviilipalvelusta varten. Ensin oli käynti sotilaspiirin esikunnassa, jossa käydyn huutokeskustelun jälkeen mentiin Helsinkiin muistaakseni Pääskylänrinteelle, missä vasta hakemus hyväksyttiin lopullisesti. Prosessi oli sattumanvarainen sen osalta, kuka hylättiin ja kuka hyväksyttiin. Perustelunani olivat eettiset syyt. Ihan luontevaa oli -77 vuosimallin punkkarille vastustaa autoritääristä systeemiä menemällä siviilipalvelukseen. Prosessi oli hankala silloisen lain aikaan. Kansalaisvelvollisuuden hoitamisessa katsoin hyödyllisemmäksi yrittää auttaa ihmisiä kuin paukutella veronmaksajien rahoja taivaan tuuliin.
Ovatko jotkin tietyt asiat vaikuttaneet siihen, että käsityksesi armeijaan menemisestä on kielteisempi kuin aiemmin?
Iän – ja toivottavasti älyn – lisääntyessä olen havainnut Suomen armeijan tilanteen olevan suhteellisen siedettävä. Tarkoitan tällä sitä, että armeija väkivaltakoneistona ei ole valtio valtiossa niin pahasti kuin nuorempana oletin. Mutta tämähän koskee vain Suomea. Tosin Lapissa oli vähän aikaa sitten kyseenalaiset sotaharjoitukset. Virkaihmiset työskentelevät kuitenkin eduskunnassa säädettyjen lakien puitteissa.
Sota on aina katastrofi, jonka sotilaat toteuttavat. Sota ei ole mikään luonnonilmiö. Armeijan koulutuksessa perusidea on, että teet mitä käsketään, pidit siitä tai et. Valojakin vannotaan ynnä muuta skeidaa. Aivopesua pahimmillaan.
Mikä oli palveluspaikkasi ja työtehtäväsi siellä?
Olin ensin Imatralla noin kaksi kuukautta fysioterapeuttisella osastolla. Kirjoittelin saneluraportteja puhtaaksi, eli tein konttoritöitä. Kahden kuukauden jälkeen palvelukseen tuli keskeytys, ja loppuajan olin Honkalammella hoitotyössä kehitysvammaisten parissa.
Onko sivarista ollut hyötyä myöhemmin esim. opiskelussa, töissä, elämässä?
Sain työtodistuksen Honkalammelta palveluajastani, ja se edesauttoi saamaan kehitysvammaisten hoitotöitä esimerkiksi Sofianlehdossa Helsingissä.
Millaista oli sivarin koulutusjaksolla?
Tehtäviini ei kuulunut erillistä koulutusjaksoa.
Mitä teet nyt?
Odottelen eläkettä ja elelen perheenisänä.
Jos sinut kutsuttaisiin uudelleen, mitä tekisit?
Suorittaisin ylpeänä omasta vakaumuksestani siviilipalveluksen.
Mitä sanoisit kutsuntaiässä oleville nuorille?
Ehdottomasti sivariin. Hallitse elämänkatsomustasi.
Paras muisto sivarista?
Siviilipalveluskaverit sekä "valaistuminen" Honkalammella, kun syvällisesti oivalsin, että nyt teen jotain todella tärkeää ja hyödyllistä, mikä auttaa ihmisiä.
Jotain muuta mitä haluaisit sanoa?
Militarismi ei ole luonnonlaki eikä mikään ominaisuus ihmisessä – se perustuu ihmisten alistamiseen, ja ihmiset (me ei-sotahullut) tämän vallan väärinkäytön lopettavatkin. Sota ei yhtä miestä kaipaa, sanotaan, mutta mielestäni sota ei kaipaa yhtään mitään – ei miestä, ei naista, lasta, koiraa, kissaa tai elollista olentoa. Aseteollisuus on vitsaus, josta on päästävä eroon, varsinkin juuri nyt kun tarvittaisiin resursseja esimerkiksi ilmastokatastrofista selviämiseen.
KIKKA RYTKÖNEN