Nimeni on Andreas Michos. Olen agronomi, maanviljelijä ja intohimoinen luontoharrastaja. Vuoden 2022 joululomien aikaan sain kutsun pakolliseen asepalvelukseen. Päädyin kuitenkin kieltäytymään aseista, sillä perusarvoni rakentuvat suoran demokratian, antiautoritäärisyyden ja vapauden ideaalien varaan. Kyseessä oli sisäinen tarve, joka sai minut valitsemaan näin hankalan, mutta mielenkiintoisen suunnan elämässäni. Tällä hetkellä suoritan palvelustani Spártin postitoimistossa.
Kreikan kutsuntajärjestelmä on pakollinen kaikille 18-45 vuotiaille miehille, johon sisältyvät myös ne, jotka pyrkivät saamaan kreikan kansalaisuuden. Jo 17-vuotiaana on mahdollista ilmoittautua vapaaehtoisena armeijaan. Suurin osa kreikan armeijaan kutsutuista sotilaista palvelee maavoimissa, joissa palvelus kestää 12kk sisämaassa tai 9kk valtion rajoilla. Armeijan sijaan nykyään on mahdollista suorittaa vaihtoehtoinen siviilipalvelus. Kyseessä on oikeus, jonka puolesta paikallinen aseistakieltäytyjäliike on taistellut useaan otteeseen viimeisten vuosikymmenien aikana. Siviilipalvelus on kuitenkin rangaistuksenomainen: se kestää 15kk ja palveluspaikat sijoitetaan tarkoituksella kauaksi palveluksen suorittajan kodista ja synnyinkaupungista. Siviilipalvelustyövoiman korvaus pakolliselta neljänkymmenen tunnin työviikolta on 223.53€, joka hädin tuskin riittää asumisen korvaamiseen. Suhteutettuna Kreikan elintasoon, palkka on lähes elinkelvottoman matala.
Totaalikieltäytymisestä kreikassa seuraa 6000€ euron sakot, jotka toistuvat joka kerta kun kutsuttu kieltäytyy palveluksesta. Käytännössä kyseessä on siis pysyvä köyhyystuomio, koko henkilökohtaisen omaisuuden ulosmittaaminen, ja suhteellinen lainsuojattomuus, sillä totaalikieltäytyjiä pidetään rintamakarkureina myös rauhanaikana.
Matka sivariksi alkaa kirjeellä puolustusministeriölle, jossa ilmoitetaan kaikki syyt sille, miksi henkilö haluaa kieltäytyä asepalveluksesta. Piakkoin kirjeen saapumisen jälkeen puolustusministeriö tekee selvityksen, jossa tutkitaan kieltäytyjän fyysinen ja psyykkinen terveys. Seuraavaksi kieltäytyjä viedään sotilaista ja akateemikoista koostuvan asiantuntijalautakunnan eteen, jonka tehtävänä on ”arvioida” kieltäytyjän omatunnon oikeellisuus. Tarkoituksella monimutkainen ja hämyinen arviointiprosessi osoittaa sen, kuinka paljon valtioinstituutio pelkää ihmisiä, jotka eivät alistu sen vallalle peloissaan, vaan taistelevat sitä vastaan. Vaikka sivarijärjestelmä onkin epätasa-arvoinen ja siinä on useita ongelmia, se osallistuu kuitenkin yhteiskunnan positiiviseen kehitykseen toisin kuin armeija, joka kannustaa seksistiseen, nationalistiseen ja militaristiseen maailmankatsomukseen.
Kutsuntojen välttely mielenterveyden tai fyysisen terveyden nojalla on tänä päivänä yleistä. Noin 20-25% jokaisesta ikäluokasta välttää palveluksen terveydellisillä syillä. Vaikka valtio tietää kutsuntojen välttelystä, asiaan ei puututa. Kyseessä on tietynlainen varaventtiili, jolla vähennetään avointa kritiikkiä armeijaa ja valtakoneistoa kohtaan. Olen avoimesti aseistakieltäytyjä, sillä en halunnut esittää olevani sairas, vaan päätin seistä arvojeni takana ja näyttää, että en aio tehdä yhteistyötä sellaisen valtakoneiston kanssa, joka alistaa kansalaisiaan, käyttää väkivaltaa pakolaisten käsittelyssä ja lakkojen murtamisessa. En halunnut alistua järjestelmälle, joka on osallistunut hirveyksiin ensimmäisestä päivästään lähtien, sen sijaan halusin liittyä aseistakieltäytyjäliikkeeseen, joka rohkaisee kyseenalaistamaan monet jokapäiväisen vallankäytön muodot. Mielestäni aseistakieltäytyjät valavat esimerkillään perustan modernille maailmalle, jossa sota, väkivalta ja lopulta armeijat on pyyhitty pois.
Mielestäni aseistakieltäytyjä
valavat esimerkillään perustan
modernille maailmalle, jossa
sota, väkivalta ja lopulta
armeijat on pyyhitty pois.
Kuluneen kevään aikana eri sukupolvien aseistakieltäytyjät kokoontuivat yhteen, ja uudelleenperustivat paikallisen aseistakieltäytyjäliiton, joka tunnetaan nimellä ΣΑΣ. Järjestön tarkoituksena on tarjota julkista ja poliittista tukea aseistakieltäytyjille ja antimilitaristeille. Järjestön lisäksi Kreikan antimilitaristisella kentällä toimii anarkisteja ja ympäristöaktiiveja, jotka pyrkivät kehittämään väkivallattomuuden teoriaa, ja järjestävät muun muassa julkisia puhetilaisuuksia ympäri kreikkaa.
Vaikka tämä kirje kertoo tilanteesta kreikassa, mielestäni antimilitarismi on kuitenkin ajattelua ilman rajoja, ajattelua, joka ei syrji sukupuolen, ihonvärin, sijainnin tai seksuaalisuuden perustein. Kyseessä on kaikille yhteinen kamppailu, jonka tarkoituksena on varmistaa se, että autoritäärisyys, seksismi ja nationalismi eivät tukahduta meidän arvojamme ja elämäntapojamme. Antimilitarismin on yhdistyttävä monenlaisiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin, meidän on jaettava tietoa, toimittava yhdessä ja tuettava aktivisteja, jotta jonain päivänä antimilitarismi selättäisi armeijan ja valtion ylivallan.
Lopuksi haluan kiittää ystäviäni ja sukulaisiani, sillä vaikka he eivät aina ymmärrä valintojani, he jatkavat silti tukemistani näissä karuissa olosuhteissa, joihin kreikkalaiset antimilitaristit joutuvat. Haluan omistaa siviilipalvelukseni heille, sillä ilman heitä, en olisi se ihminen, joka olen tänään.
Michos, Andreas
Aseistakieltäytyjä
Spártissa 25.5.2023
TEKSTI: ANDREAS MICHOS
KÄÄNNÖS: MITJA JAKONEN
