Eduskunta ehti kumota lain Jehovan todistajien vapauttamisesta helmikuun lopussa, reilut kaksi viikkoa ennen vaalikauden loppumista. Lain kumoaminen astuu voimaan aikaisintaan huhtikuun alussa. "Ratkaisu ei ole yllättävä, mutta osoittaa silti tyrmistyttävää piittaamattomuutta Suomen ihmisoikeusvelvoitteista", Aseistakieltäytyjäliitto toteaa.
YK:n ihmisoikeuskomitea on vaatinut Suomea useaan otteeseen ratkaisemaan ongelman nimen omaan laajentamalla vapautuslakia koskemaan myös muita vakaumuksia. Vaatimus perustuu YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen sisältämään omantunnon, ajatuksen ja uskonnonvapauden suojaan. Aseistakieltäytymisoikeus sisältyy vakiintuneen tulkinnan mukaisesti näiden vapauksien piiriin, ja komitean kannanotto merkitsee sitä, että se pitää aseistakieltäytymisestä langetettavia vapausrangaistuksia kyseisiä perusoikeuksia loukkaavina. Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus on voimassa Suomessa laintasoisena ja YK:n ihmisoikeuskomitealla on sen tulkintavalta. Tästä huolimatta puolustusvaliokunta ei edes mainitse YK:n kannanottoja mietinnössään. Ei sitä toki tehnyt asiasta edellisellä viikolla lausunnon antanut perustuslakivaliokuntakaan.
Vapautuslain kumoaminen ei ratkaise totaalikieltäytyjien tuomitsemiseen liittyvää ongelmaa, vaan pahentaa sitä. Ihmisoikeusloukkaukset jatkuvat ja totaalikieltäytyjien lukumäärä todennäköisesti lisääntyy entisestään. Alkuvuoden aikana uusia totaalikieltäytyjiä on tullut ennätysvauhtia: kieltäytymisilmoituksen siviilipalveluksesta on jättänyt vuoden alusta jo 26 totaalikieltäytyjää. Tässä luvussa eivät näy asevelvollisuudesta kieltäytyneet totaalikieltäytyjät, joita on tavallisesti vuosittain kymmenkunta. Aseistakieltäytyjäliitto pitää todennäköisenä
että huomattava osa Jehovan todistajista valitsee jatkossa totaalikieltäytymisen, mikä nostaa lukumäärää entisestään.
Ratkaisevaa asian käsittelyssä oli eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunto, jonka se antoi helmikuun alussa. Kovin paljon lausunnolta ei ehkä odotettu, mutta vielä vähemmän saatiin.
Perustuslakivaliokunta asettuu kannattamaan vapautuslain kumoamista yhdenvertaisuuden perusteella. Se viittaa kyllä lausunnossaan yhdenvertaisuussäännösten lisäksi myös perustuslain 11§:n säädökseen uskonnon ja omantunnon vapaudesta. Se ei kuitenkaan pidä niitä esteenä lain kumoamiselle: perustuslain maanpuolustusvelvollisuus on valiokunnan mukaan hyväksyttävä peruste rajoittaa uskonnon ja omantunnon vapautta ja siviilipalvelus toteuttaa perustuslaissa mainitun oikeuden saada vakaumuksen perusteella vapautus sotilaallisesta maanpuolustuksesta.
Tämän perustuslaillisen tarkastelun näkökulmasta ei siis ole ongelma, että Suomi tuomitsee ainoana Euroopan Unionin jäsenmaana totaalikieltäytyjiä säännönmukaisesti pitkiin ehdottomiin vapausrangaistuksiin. Ongelma ei ole myöskään se, että valiokunta tekee perustuslain uskonnon ja omantunnon vapautta koskevasta pykälästä täysin päinvastaisen tulkinnan kuin YK:n ihmisoikeuskomitea on tehnyt Suomea sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapautta koskevasta artiklasta. Ihmisoikeuskomitea on näihin perusoikeuksiin viitaten kehottanut Suomea laajentamaan vapautuslakia koskemaan myös muita vakaumuksia, ei kumoamaan sitä.
Perusoikeusuudistusta valmisteltaessa reilut 20 vuotta sitten eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi, että perusoikeuksien "rajoitukset eivät saa olla ristiriidassa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa" (PeVM 25 vp 1994, s. 5). Nyt tämän itse asetetun riman alittaminen näytti kuitenkin onnistuvan vaivatta. Huomioida kannattaisi tietysti myös se, että perustuslaki (22 §) asettaa julkiselle vallalle erityisen velvoitteen turvata perusoikeuksien toteutuminen. Itse asiassa perustuslakivaliokunnan lausunto muutti lakiesityksen näiden perusoikeuksien kannalta alkuperäistäkin huonommaksi. Vapaustuslaki on toiminut käytännössä niin, että Jehovan todistajat ovat hakeneet ensin lykkäystä useaan kertaan peräkkäin, kunnes lopullinen vapautus rauhan aikana on myönnetty sinä vuonna, jona he täyttävät 29 vuotta. Puolustusministeriön esityksen mukaan niillä Jehovan todistajilla, jotka ovat hakeneet vapautuslain mukaisesti lykkäyksiä ennen sen kumoamista, olisi sen kumoamisen jälkeen kolmen kuukauden määräaika hakea lopullista vapautusta. Tällöin lykkäysputkeen jo ehtineet yhteisön jäsenet olisivat välttyneet asevelvollisuuden ulottamiselta heihin.
Perustuslakivaliokunta halusi kuitenkin yhdenvertaisuuden nimissä poistaa tämän mahdollisuuden laista. Tämä merkitsee sitä, että jo lykkäyksiä saaneet Jehovan todistajat joutuvat voimassa olevan lykkäyksen päätyttyä palvelusvelvollisuuden ja siitä kieltäytyessään vapausrangaistusten kohteeksi.
