Jehovan todistajien vapautuslain kumoamisen lisäksi eduskuntakäsittelyssä on talven aikana ollut esitys esitys siviilipalveluslain muuttamiseksi. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta antoi mietintönsä laista helmikuun lopussa ja tätä kirjoitettaessa se on menossa hyväksyttäväksi täysistuntoon.
Kovin suuria muutoksia lakiesitys ei tuo mukanaan. Merkittävimpiä ovat vähäinen korotus valtion korvausosuuteen sivareiden palvelusaikaisista asumiskustannuksista sekä reservinkieltäytyjien sodanaikaisen aseistakieltäytymisoikeuden vahvistaminen. Jatkossa kaikki täydennyspalvelukseen hakeneet on vapautettu armeijan palveluksesta myös sodan aikana, kun tällä hetkellä vapautus koskee automaattisesti vain täydennyspalveluksen suorittamisen aloittaneita.
Lainmuutosprosessi käynnistettiin pari vuotta sitten puolustusministeriön aloitteesta. Puolustusministeriön useista aloitteista toteutui kuitenkin vain yksi: jatkossa täydennyspalvelusta aloittamattomat reservistä eronneet voivat palata armeijan kirjoihin myös yli 28-vuotiaina.
Sen sijaan ehdotukset siviilipalveluksen militarisoimisesta, muun muassa sivareiden keskittäminen ”kokonaisturvallisuuteen” liittyviin tehtäviin, eivät juurikaan edistyneet. Asiaa selvitettiin nyt tuloksetta kolmannen kerran reilun kymmenen vuoden aikana ja Aseistakieltäytyjäliitto epäilee, että sitä halutaan selvittää vielä neljännenkin kerran.
Yksi jälki militarisoimispyrkimyksistä kuitenkin jäi: siviilipalveluslaissa esitetään jatkossa aikaisempaa yksityiskohtaisempi luettelo mahdollisista palveluspaikoista ja luettelossa mainitaan Pelastusopisto. Tällä ei ole juurikaan merkitystä siviilipalveluksen käytännön toteutukselle, sillä Pelastusopisto voisi toimia palveluspaikkana muutenkin, eikä sillä käytännössä ole aikeita kasvattaa sivareidensa pienehköä määrää. Sen sijasta taustalla on ideologisluontoinen pyrkimys korostaa pelastustoiminnan merkitystä siviilipalveluksen sisältönä. Lakiesityksen perusteluissa Pelastusopiston nostamista puolustellaan ”pelastusopiston kasvaneella merkityksellä täyden-
nyspalveluskoulutuksen tarjoajana”. Samalla logiikalla lakipykälässä tosin pitäisi mainita erikseen myös Rauhankasvatusinstituutti, joka tarjoaa vuonna 2019 koulutuksen yhtä monelle reservinkieltäytyjälle kuin Pelastusopistokin.
Lakiesityksen valmistelutyön osana toteutettu selvitys eri tahojen tarpeista käyttää siviilipalvelusvelvollisia kriisin aikana paljasti taas, ettei järjellisiä sodanaikaisia tehtäviä löydy kuin murto-osalle siviilipalveluksen suorittaneista. Tästä huolimatta asiaa koskevat säädökset säilytettiin laissa ja luetteloa sodanaikaisista tehtävistä jopa täsmennettiin. AKL toteaa, että halu löytää itsetarkoituksellisesti sivareille tehtäviä sodan aikana vie huomion pois todellisista ongelmista.
VALIOKUNTA HALUAA LISÄÄ SELVITYKSIÄ
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta muutti lakiesitystä parista kohtaa. Se tarkensi siviilipalvelusrekisteriä koskevia säännöksiä ja poisti maakunnat palveluspaikkojen joukosta, koska maakunta- ja sote-uudistus ei ole valmis.
Tärkeintä lienee kuitenkin se, että valiokunta kiinnitti huomiota myös ongelmiin, jotka sivarilain muutosesityksen valmistellut työryhmä päätti jättää silleen, vaikka AKL ne sen käsiteltäväksi toikin. Lausunnossa todetaan:
"Valiokunta katsoo, että esimerkiksi siviilipalveluksen kestoa suhteessa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (SopS 8/1976), viimeaikaisen oikeuskäytännön vaikutuksia totaalikieltäytyjien vapausrangaistuksiin, Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa annetun lain (645/1985) kumoamisen vaikutuksia samoin kuin siviilipalvelushakemuksen käsittelyä erityisoloissa koskevan 4 luvun säännösten ja siihen liittyvän vakaumuksentutkintamenettelyn tarpeellisuutta on syytä selvittää vielä jatkossa."