Tietyt asiat ne vain pysyvät ja tulevat joka vuosi uudestaan. Sain valitettavasti tänäkin syksynä säännöllisesti lukea Pohjois-Karjalankin paikallislehdistä juttuja kutsunnoista, mikä oli tylsää saman ja vanhan toistoa.
Juuassa ilmestyvän Vaarojen Sanomien mukaan näyttivät siellä aluksi Veteraanien perintö -nimisen elokuvan, jonka Combat Cameraksi kutsuttu armeijan propagandaporukka on ulospusertanut. Kunnioittaisivat veteraanien uhrausta edes sen verran, että jättäisivät heidät jo lopultakin rauhaan. Vanhat miehet!
On näet yksinkertaisesti irvokasta, että armeijan kuukausipalkansaajat, joista useimmat eivät ole oikeaa sotaa nähneetkään, turauttelevat nyt todellisten sankareiden nimissä jotain yksimielisyydestä sekä isänmaasta. Jos seassaan oli varusmiehiäkin, hiphurraa. Mikä Suomessa on vikana, että tällaista pitää tehdä?
Pahaa pelkään, että vika on militarismi eli suomeksi sotilaskiihkoilu, joka on kaikissa suomalaisissa. Ihmekö tuo? Armeijamyönteistä aivopesua riittää koko iäksi, aseellinen varusmiespalvelus esitetään normaalina vaikka se on valinta, ja reserviläisyydellä pädetään. Ei tämä ole vapaan maan menoa, ei sinne päinkään.
2020-luvun kynnyksellä yleinen asevelvollisuus, joka oli 1800-luvun paras sotilaskeksintö, on museoesine. Yleistä siinä on enää pelkkä nimi, koska armeija valitsee koko ajan vain enemmän ihmisiä pois joukosta oman mielensä mukaan. No, jotkut ajastaan jääneet oudot tyypithän kehuvat itseään ihan ammattisotilaiksikin.
Militarismi ei ole sanana liikaa, jos varusmiespalveluksen jälkeenkään reservistä ei pääse pois ilman täydennyspalvelusta. Sen toteutus voi olla asiallinen ja sisältö yleissivistävä, mutta ”palveluksen” ainoa todellinen merkitys on silti olla tekaistun velvollisuuden tukipönkkä reserviin jääville ja santsimarssi siitä poistuville.
Vielä äsken tekoyleinen pakkoasevelvollisuus tosiaan heilui hetken, mutta olkaahan uskolliset huoletta: tuoreinkin este kierrettiin kätevästi kyylänkonstilla. Jehovan todistajien onnahtavasta erivapaudesta sorvattiin keppihevonen, jonka poistamisella karataan yhteistä leikkiä ja salaisuutta uhkaavalta ulkoiselta todellisuudelta.
Leikki on puolustusministeri Jussi Niinistön (sin) kulttuurisota, jossa kuuminta juuri nyt on ruokarintamalla. Salaisuus on, että kyse on poliittisesta eloonjäämisestä, jossa isänmaa sivuutetaan ja varusmiesten hyvinvointiin viitataan kintaalla. Nimittäin käytöstä poistetun sotilaspuvun kierrätykseen joutuneella villakintaan jämällä.
Yleinen asevelvollisuus on ollut maailmalla huonossa huudossa jo pitkään. Jos sitä ei ole romutettu täysin, on siirrytty valikoivaan asevelvollisuuteen. Niin kuin Suomessakin on tehty jo kauan, vaikka virallisesti muuta puhutaankin. Siispä, sota soijasta voi olla asevelvollisarmeijamme viimeinen taisto, ja sen ne voivat vielä voittaakin!
JARI KÄHKÖNEN
