Kiina kasvattaa vaikutusvaltaansa sekä maailmalla että myös omia kansalaisiaan kohtaan. Kontrollin välineenä toimii kaikkialle ulottuva valvonta, joka muistuttaa orwellilaista dystopiaa. Seuraavaksi esittelyssä Kiinan käyttämiä valvontateknologioita sekä pohdintaa siitä, miten niitä voi välttää.
Valvontakamerat
Kiinassa on enemmän valvontakameroita kuin missään muussa valtiossa. Samaan verkkoon kytkettynä ja kasvojentunnistusteknologiaan yhdistettynä ne tarjoavat mahdollisuuden löytää valtavasta ihmismassasta vain muutamassa sekunnissa kenet tahansa, jonka kasvot ovat tiedossa. Ihminen voidaan tunnistaa kasvojen lisäksi muun muassa analysoimalla hänen kävelytyyliään, vaatetustaan tai ruumiinmuotojaan. Zhengzhoun miljoonakaupungissa lisäksi myös poliiseja on alettu varustaa kasvojentunnistusteknologiaa hyödyntävillä älylaseilla, ja levottomassa Xinjiangin maakunnassa on jopa käytetty kameroilla varustettuja robottilintuja.
Valvontakameroita sekä niihin liittyvää kasvojentunnistusta voidaan tietenkin torjua välttelemällä joutumasta kameroiden näkökenttään, joka Kiinassa on lähes mahdotonta (jos ei halua asua metsässä). Siksi onkin järkevämpää suojata kasvonsa kasvojentunnistusteknologialta. Tämän voi saavuttaa mm. peittämällä kasvonsa kokonaan tai osittain, joskin vaikka kommandopipo päässä julkisilla paikoilla liikkuminen voi vaikuttaa hieman epäilyttävältä.
Toinen keino on käyttää kasvomaalauksia, joiden on todettu heikentävän kasvojentunnistuksen luotettavuutta merkittävästi. Kasvojentunnistukselta suojautuminen on herättänyt myös monien tutkijoiden mielenkiinnon. Vuonna 2015 japanilainen tutkijaryhmä kehitti lasit, joissa on infrapunavaloa heijastava kehys, joka häikäisee infrapunakameroita ja estää näin kasvojen kuvaamista. Lasit on myös muotoiltu siten, että ne peittävät silmän ja sen ympäristön tunnistamista estävillä kuvioilla.
Internetin ja verkkoyhteyden valvonta
Kiina valvoo kansalaistensa netin käyttöä. Jokaiselta uuden internet- tai puhelinliittymän avaajalta vaaditaan rekisteröitymistä ja kasvojentunnistusta. Tavoitteena on, että jokaisen on pakko käyttää internetiä omalla nimellään ja naamallaan. Tämän ansiosta Kiinan viranomaiset saavat valtavasti tietoa kansalaisista sekä heidän käyttäytymisestään verkossa. Lienee sanomattakin selvää, että jokainen internet- ja puhelinliittymä on jäljitettävissä. Tämän lisäksi tietoa saadaan siitä, millä sivuilla kukakin on vieraillut, kenen kanssa kukakin on viestitellyt sekä mitä viestit sisältävät.
Pelkän valvonnan lisäksi Kiina myös estää kansalaisiaan pääsemästä tietyille ulkomaalaisille nettisivustoille. Tästä huolehtii Kiinan kuuluisa suuri palomuuri. Estettyjä nettisivustoja ovat mm. Facebook, Twitter, Youtube, Google, Wikipedia, BBC ja monta muuta. Valvonta ei välttämättä ulotu vain Kiinan rajojen sisäpuolelle. On todennäköistä, että kiinalaiset teknologiayhtiöt kuten esimerkiksi matkapuhelimia ja verkkolaitteita valmistava Huawei, tekevät yhteistyötä Kiinan tiedusteluviranomaisten kanssa.
Elektroniselta verkkolaitteiden valvonnalta lienee mahdotonta välttyä kokonaan ellei sitten ole Merlinin veroinen tietokonevelho tai lopeta verkkolaitteden käyttämistä kokonaan. Kiinan verkkovalvontakaan ei kuitenkaan ole aukoton. Monet kiinalaiset osaavat kiertää palomuuria käyttämällä salattuja VPN-yhteyksiä, joilla kaksi tai useampia yksityisiä verkkoja voidaan yhdistää julkisen verkon yli. Tällaisten palveluiden tarjoaminen on kuitenkin kiellettyä Kiinassa, mutta kiinalaiset voivat käyttää ulkomaisia VPN-palveluita. Muita keinoja suojata netinkäyttöään on esimerkiksi tor-verkon käyttäminen, joskin Kiina osaa ainakin osittain estää tor-verkkoa toimimasta.
Sosiaalinen pisteytys
Kiina on ottamassa käyttöön niin sanotun sosiaalisen luottoluokitusjärjetelmän, jonka ylläpitämistä edellä kuvattu valvonta palvelee. Käytännössä tämä tarkoittaa kansalaisten pisteyttämistä sen mukaan kuinka luotettavia he ovat hallituksen näkökulmasta. Kansalaisen luottoluokitukseen vaikuttavat esimerkiksi se, kuinka lainkuuliainen hän on, mitä hän on kirjoittanut sosiaaliseen mediaan ja miten hyvin hän on käyttäytynyt. Esimerkiksi liiallinen tietokonepelien pelaaminen voi vaikuttaa pistesaldoon alentavasti, kun taas ahkera työnteko nostavasti. Alhaisen pistesaldon omaavilta kansalaisilta voidaan evätä matkustusoikeus, internetyhteys, luottokortti, pääsy yliopistoon tai sosiaalipalveluita. Pistesaldoon vaikuttaa myös se, kenen kanssa aikaa viettää. Jos on paljon tekemisissä alhaisen pistesaldon omaavien ihmisten kanssa, on vaarana, että myös omat pisteet laskevat. Tässä mielessä luottoluokitusjärjestelmä voi hyvinkin johtaa luokkayhteiskuntaan, kun korkean pistesaldon "ensimmäisen luokan" kansalaiset välttelevät alemman pistesaldon "toisen luokan" kansalaisia, joilla on vieläpä vähemmän oikeuksia kuin ensiksi mainitulla ryhmällä.
Kuten kaikki totalitääriset systeemit, luottoluokitusjärjestelmäkään tuskin toimii käytännössä yhtä hyvin kuin teoriassa. Sen uhriksi joutumista voi välttää olemalla jäämättä kiinni mistään paheksuttavasta tai moitittavasta käytöksestä edellämainituin välttelykeinoin, mutta silti jatkaa aktivismia. Toisaalla rikkaat kansalaiset voivat vaikkapa lahjoa viranomaisia nostamaan sosiaalista luokitustaan.
Miksi ihmisiä sitten valvotaan? Virallinen selitys niin Kiinassa kuin muissakin maissa on klassisesti kansallinen turvallisuus sisältäen terrorismin ja rikollisuuden torjunnan. Luottoluokitusjärjestelmää puolestaan perustellaan sillä, että se lisää ihmisten välistä luottamusta (luottoluokitustiedot ovat nimittäin julkisia), mutta on ilmiselvää, että tarkoituksena on vallitsevan eliitin vallassa pitäminen. Valvonta nimittäin mahdollistaa ihmisten väkivaltaisen hallinnan kohdistui se sitten terroristeihin tai toisinajattelijoihin. Se on jatkuvaa jokapäiväisen elämän lävistävää väkivallan uhkaa.
Lähteet: https://en.wikipedia.org/wiki/Mass_surveillance_in_China | https://yle.fi/uutiset/3-10135093 | https://www.tivi.fi/uutiset/tama-on-paras-asekasvojentunnistusta-vastaan... | https://www.rd.com/culture/chinasecurity-cameras/ | https://en.wikipedia.org/wiki/Social_Credit_System | https://www.popsci.com/read/anti-facial-recognition-glasses
TEKSTI JA PIIRROS: JARNO NISKANEN
