Julkisessa keskustelussa Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa esitetään usein idän ja lännen yhteenottona. Myös Suomen hakeutumista sotilasliitto NATOn jäseneksi on perusteltu sillä, että Suomen paikka on länsimaana länsimaiden joukossa. Mutta kuinka mairittelevaa kuuluminen Länteen itse asiassa on?
Raja railona aukeaa,
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa; varjelen, vartija, sitä.
Vuonna 1931 julkaistu Uuno Kailaan runo Rajalla kuvaa Suomen ja silloisen Neuvostoliiton rajaa ikiaikaisena erottajana, jonka itäpuolella riehuu verta janoten Iivana Julman haamu, kun taas länsipuolella aaveratsastavat karhukeihäin aseistautuneet esi-isät nykyisen sotaurhojen sukupolven kanssa puolustamassa naisen rukkia ja lapsen kehtoa. Vielä jokin aika sitten runo nauratti koomisena muinaisjäänteenä, mutta nyt se kuulostaa riimitellyltä ja mittaan sovitetulta versiolta tavallisesta suomalaisesta aamu-tv-keskustelusta.
Suomi ei kuitenkaan ole sotatilassa, mutta Lännen ja Euroopan puolustajaksi on monissa lehtijutuissa, pääkirjoituksissa ja somejulkaisuissa nostettu Ukraina. Usein toistetun hokeman mukaan Ukraina taistelee koko Euroopan puolesta, Aamulehden 24.2.2023 ilmestyneen pääkirjoituksen mahtipontisin sanankääntein “lännen pyhien arvojen puolesta ikuista vainoojaa vastaan”.
Lisäksi eri mediat ovat haastatelleet tutkijoita saadakseen vahvistusta sille, että Ukraina kuuluu kulttuurinsa puolesta pikemminkin Keski-Eurooppaan kuin itään. Tätä johtopäätöstä ei tietenkään ole mitään syytä vastustaa, mutta mistä oikeastaan kertoo se, että Ukrainan tu- kemista halutaan perustella nimenomaan maan eurooppalaisuudella ja läntisyydellä? Ansaitsisivatko ja saisivatko ukrainalaiset vähemmän solidaarisuuttamme, jos heidän kulttuurinsa asemoitaisiin maantieteellisesti eri tavalla?
Valitettavasti moni näyttää ajattelevan, että Ukrainan tukeminen on perusteltua nimenomaan sen läntisyyden ja eurooppalaisuuden vuoksi, sen verran tiuhaan tätä perustelua on käytetty. Samaan johtopäätökseen näyttää viittaavan se, etteivät monet muut maailman sodat ja miehitykset erityisesti globaalissa etelässä onnistu nostamaan samanlaista voimakasta samaistumista ja sympatiaa uhreja kohtaan.
MIHIN LÄNSI ASETETAAN PYÖREÄLLÄ PALLOLLA?
Kuten edellä esitetyssä Uuno Kailaan runossa ja koko tässä artikkelissa, myös muussa kielenkäytössä Lännen ja Euroopan käsitteet esiintyvät usein yhdessä, joskus lähes synonyymeinä tai ainakin toisiinsa linkittyneinä ja lomittuneina. Jonkinlainen jako on kuitenkin mahdollista tehdä: Eurooppa viittaa maanosaan, johon kuuluu noin 50 itsenäistä valtiota. Länsi puolestaan liitetään yleensä Länsi-Eurooppaan sekä niinkin laajasti karttapallolle aset- tuviin valtioihin kuin Yhdysvaltoihin ja jopa Australiaan ja Japaniin. Molemmat käsitteet viittaavat maantieteen lisäksi historiallisiin vaikutuksiin, arvoihin ja instituutioihin. Käsitteet ovat alttiita monenlaiselle kritiikille. Yksi kritiikin muoto liittyy näiden käsitteiden käyttöön yleistävänä ryhmittelynä, joka peittää alleen maiden ja kansojen moninaisuuden. Esimerkiksi Euroopan käsite perustuu maantieteelliseen ja historialliseen jakoon, joka ei välttämättä ota huomioon alueen monimuotoisuutta. Euroopan valtiot eroavat toisistaan kieleltään, kulttuuriltaan, politiikaltaan ja taloudeltaan, ja ne ovat myös osa globaalia yhteisöä, jossa kansainväliset suhteet vaikuttavat niiden kehitykseen. Tämä monimuotoisuus ei kuitenkaan näy Eurooppa-käsitteessä, joka voi johtaa yleistämiseen ja stereotypioihin.
Länsi-käsitettä on myös kritisoitu siitä, että se perustuu erilaisiin arvoihin ja instituutioihin, jotka ovat lähtöisin antiikin Kreikasta, roomalaisesta oikeusperinteestä, kristinuskosta ja valistuksesta. Tämä kulttuurinen perusta on vaikuttanut Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan kehitykseen ja identiteettiin, mutta se ei välttämättä vastaa kaikkien maiden ja kansojen kokemuksia ja arvoja.
Antiikin Kreikan ja Rooman kulttuuripiirit eivät rajoittuneet Eurooppaan tai länsimaihin, vaan levittäytyivät Pohjois-Afrikkaan ja Lähiitään, ja kristinuskonkin synnyinseudut sijaitsevat nykyisessä Lähi-idässä. Lisäksi usein läntisyyteen samaistettujen instituutioiden taustalta löytyy myös muualla kuin nykyään Länneksi katsotussa kulttuuripiirissä kehitettyä ajattelua. David Graeberin ja David Wengrow’n teos “Alussa oli...” esittää, että vuoropuhelu esimerkiksi Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen ja muiden eurooppalaisille vieraiden kulttuurien kanssa tuotti valistukseksi kutsutun aatevirtauksen.
EUROOPPALAISEN IMPERIALISMIN PERINTÖ
Länsi- ja Eurooppa-käsitteiden käyttöä voi pitää poliittisesti motivoituneena, sillä ne ovat olleet osa Euroopan ja Länsi-Euroopan valtioiden kolonialismin ja imperialismin oikeutusta. Eurooppa-käsite on usein liitetty eurooppalaiseen ylivertaisuuteen ja kulttuuriseen imperialismiin, joka on oikeuttanut eurooppalaisten valtioiden vaikutusvallan levittämisen muualle maailmaan.
Siirtomaahallinnon aikana eurooppalaiset valtiot käyttivät hyväkseen paikallisia resursseja ja työvoimaa taloudellisen hyödyn tavoittelussaan. Tämä johti epäoikeudenmukaisiin käytäntöihin, kuten veronkorotuksiin, maanomistusoikeuden rajoittamiseen ja luonnonvarojen ryöstöön. Toimien seurauksena paikalliset yhteisöt joutuivat usein köyhyyden ja nälänhädän uhreiksi, ja siirtomaavallan aika- na ihmisoikeuksia rikottiin usein rankalla kädellä.
Kolonialismi toi mukanaan myös suoraa väkivaltaa ja sortoa. Siirtomaavallan aikana paikalliset yhteisöt kärsivät väkivallasta, poliittisesta vainosta, kidutuksesta ja murhista, ja joissakin tapauksissa jopa kansanmurhista. Siirtomaaisännät ottivat käyttöön rotuerottelun ja syrjinnän, joiden jäljet ovat edelleen näkyvissä..
Esimerkkejä kolonialistisesta raakuudesta ovat esimerkiksi belgialaisen kuningas Leopold II:n Kongoon kohdistama julma hallintotapa, joka johti miljoonien kongolaisten kuolemaan. Myös brittiläinen siirtomaahallin- to Intiassa johti nälänhätiin ja epäoikeudenmukaisiin käytäntöihin, kuten kuten ylhäältä päin pakotettuihin maanviljelyskäytäntöihin ja kuristavaan verotukseen.
JÄLKIKOLONIALISMI JATKUU YHÄ
Vaikka länsimaiden siirtomaavaltakaudet ovat loppuneet, niiden vaikutukset ovat edelleen nähtävissä monissa entisissä siirtomaissa. Globaalista etelästä rikkaisiin maihin ja veroparatiiseihin karkaa edelleen maailmankaupan epäreilujen rakenteiden vuoksi laittomina rahavirtoina yli nelinkertainen määrä rahaa kansainväliseen kehitysapuun verrattuna, eivätkä luvussa ole edes mukana laillisesti verotetut pääomatulot saati aiempina vuosisatoina ryöstetyt rikkaudet.
Joissakin tapauksissa entiset siirtomaavallat ovat jopa tukeneet diktatuureja ja ihmisoikeusloukkauksia. Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan ja sotilasoperaatioihin kohdistuva kritiikki on hyvin tunnettua ehkä kylmän sodan perinnön, maan poikkeuksellisen suurien sotilasmenojen ja amerikkalaisen populaarikulttuurin suosion vuoksi, mutta myös Euroopan valtiot ansaitsevat osansa kritiikistä.
Yksi esimerkki tästä on Ranskan apu diktatuurille entisessä siirtomaassaan Tšadissa, jossa se on tukenut useita eri hallintoja vuosikymmenten aikana. Vuonna 1982 Ranskan tukema kenraali Hissène Habré kaappasi vallan Tšadissa ja hallitsi maata ankaralla kädellä. Habré syyllistyi laajamittaisiin ihmisoikeusloukkauksiin, kuten po- liittisten vastustajien kiduttamiseen ja murhaamiseen, ja arvioiden mukaan jopa 40 000 tšadilaista kuoli hänen hallintonsa aikana. Lopulta Ranska kääntyi Habrén hallintoa vastaan, ja Habré joutui pakenemaan maasta.
Samaan tapaan Ranska tuki voimakkaasti 1960-70-luvuilla Keski-Afrikan despoottista johtajaa Jean-Bédel Bokassaa, kunnes hänen terrorinsa ylitti entisten liittolaisten sietokyvyn ja hänetkin syrjäytettiin vallasta Ranskan tuella.
Siirtomaavaltojen rikokset eivät ehdottomasti mitenkään oikeuta tai perustele Venäjän hallinnon raakuuksia valloitussodassaan, mutta ne tekevät osaltaan ymmärrettäväksi sen, miksi monet globaalin etelän maat eivät ole ottaneet voimakasta kantaa Ukrainan sotaan tai liittyneet “Lännen” pakoterintamaan. Tästä näkökulmasta Putin saattaa olla roisto, mutta hänen nähdään ainakin “laittavan kampoihin” länsimaille, joiden toiminta ennen ja nyt näyttäytyy monin paikoin päällimmäisenä ongelmana.
LÄNTISET JA EUROOPPALAISET ARVOT
“Mitä ovat kuuluisat ‘läntiset arvot’ tai ‘eurooppalaiset arvot’?
Poliitikkojen puheiden hurskastelevaa bulkkitäytettä.
Kun niitä pitäisi alkaa muuntaa toiminnaksi torjumalla ilmastokriisi, auttamalla köyhien valtioiden ihmisiä tai lopettamalla Putinin rahallinen tukeminen, alkaa hirveä venkulointi, välttely ja selittely, jonka lopputule- mana on aina sama lause: mutta kun sitten me tienataan vähemmän rahaa.
Tämä on kohtuuttomassa hyvinvoinnissa lilluvien itseriittoisten paskanpuhujien johtama maanosa.”
Näin lohduttomasti luonnehti Aamulehden “pyhiksi” kutsumia läntisiä ja eurooppalaisia arvoja koomikko Iikka Kivi Facebook-julkaisussaan 4.5.2022.
Kiven suomimissa poliitikkojen puheissa läntisiä arvo- ja ovat esimerkiksi demokratia, tasa-arvo, ihmisoikeudet, naisten ja vähemmistöjen oikeudet ja niin edelleen. Jos tarkastelua rajaa sopivasti, tälle voi löytää perusteluja. Toisaalta yhtä hyvin voisi sanoa, että läntisiä arvoja ovat rasismi, kolonialismi, imperialismi ja pohjaton tekopyhyys. Euroopan historiaan kuuluvat lukemattomat hyökkäys- ja valloitussodat ympäri maailmaa, miehitykset, joukko- ja kansanmurhat, siviiliväestön kaltoinkohtelu, kidutukset ja aiheutetut nälänhädät. Näitä läntisiä arvoja ja perinteitä Putinin Venäjä edustaa puhtaimmillaan hyökätessään Ukrainassa.
Lähteitä ja luettavaa:
Graeber, David & Wengrow, David (2022). Alussa oli... Ihmiskunnan uusi historia.
Jouhki, Jukka (2015). Venäjä, Ukraina ja sumea länsi: Banaali oksidentalismi Helsingin Sanomissa. Media & Viestintä, 38(4). https://doi.org/10.23983/mv.62068
Knuuti, Karoliina (2023). Kehitysapua köyhiltä rikkaille – hyödymmekö köyhistä maista enemmän kuin ne hyö- tyvät avustamme? Maailman Kuvalehti, 1/23. https:// maailmankuvalehti.fi/2023/1/pitkat/kehitysapua-koyhilta-rikkaille-hyodymmeko-koyhista-maista-enemman-kuin-ne-hyotyvat-avustamme/
TEKSTI: AKU KERVINEN
KUVA: MIHAI SURDU / UNSPLASH