Eritrea ei ole ollut laajalti otsikoissa, vaikka maa tunnetaan Afrikan vastineena Pohjois-Korealle. Maa on äärimmäisen militaristinen sulkeutunut diktatuuri, joka rikkoo ihmisoikeuksia lähes kaikilla kuviteltavissa olevilla menetelmillä. Totalitaaristen valtioiden tavoin se pyrkii hallitsemaan kaikkea kansalaistensa toimintaa. Tähän se pääsee orjuuden kaltaisen kansalaispalvelusjärjestelmän avulla samalla kuitenkin uhraten valtiontalouden ja eritrealaisten tulevaisuuden.
Eritrean kansalaispalveluksessa on kyse asevelvollisuuden kaltaisesta armeijajohtoisesta järjestelmästä, joka koostuu ensin 6 kuukauden sotilaskoulutuksesta ja sen jälkeen 12 kuukauden mittaisesta palveluksesta sotilas- tai siviilitehtävissä. Virallisesti kansalaispalveluksen kesto on 18 kuukautta, mutta käytännössä se kestää mielivaltaisen pitkään. Jotkut maasta paenneet ovat kertoneet olleensa palveluksessa yli 10 vuotta.
Kuten Suomessakin jotkut ovat ehdottaneet, kansalaispalvelusjärjestelmä koskee sekä miehiä että naisia. Se alkaa suoraan oppivelvollisuuden suorittamisen jälkeen 12:lta luokalta. Nuoret suorittavat viimeisen opiskeluvuotensa Sawan sotilastukikohdassa, jossa he aloittavat kansalaispalveluksen. Tämä tarkoittaa, että monet värvätyt ovat vain 16–17 -vuotiaita. Muita merkittäviä värväysreittejä ovat maasta pakoa yrittäneiden ja koulupudokkaiden pakkovärväys.
Käytännössä kuitenkin kuka tahansa eritrealainen voidaan pakottaa järjestelmän piiriin täysin mielivaltaisesti. Joidenkin kerrotaan joutuneen uudelleenvärvätyiksi jopa yli 60-vuotiaina.
Sota järjestelmän oikeuttajana
Kuten yleensä ihmisoikeuksia rikkovaan järjestelmään päädyttäessä, myös Eritrean kansalaispalvelusmalliin päädyttiin sodan seurauksena. Eritrea itsenäistyi Etiopiasta vuonna 1993 Afrikan verisimmän sisällissodan lopputulemana. Vaikka Etiopia toki rikkoikin ennen sitä eritrealaisten ihmisoikeuksia, ei vapaus koittanut itsenäisyyden myötä. Kapinallisliike EPLF järjestäytyi Eritrean ainoaksi lailliseksi puolueeksi ja järjesti vain yhdet vaalit. Seuraavia vaaleja ei ole käyty tähänkään päivään mennessä.
Eritrean ja Etiopian välinen vihanpito jatkui aivan viime vuosiin saakka. Konflikti toimi Eritrean hallituksen tärkeimpänä perusteena kansalaispalvelusjärjestelmän oikeutukselle. Vihdoin syyskuussa 2019 Eritrea ja Etiopia allekirjoittivat rauhansopimuksen.
Monet toivoivat tuolloin maan vapautuvan ja kansalaispalvelusjärjestelmän lakkautettavan, kun sen perusteena ollut sotatila katosi. Mitään käytännön muutoksia ei kuitenkaan ole tehty.
Kansalaispalveluksen vaikutukset
Vaikka Eritrean hallitus perustelee kansalaispalvelusjärjestelmää sen hyödyillä ja välttämättömyydellä, on siitä enemmän haittaa kuin hyötyä ja on pikemminkin välttämätöntä, että Eritrea luopuu siitä. Kansalaispalveluksesta maksettavat korvaukset eivät riitä elämiseen ja palvelusvelvolliset joutuvat elämään ylempiarvoisten upseerien mielivaltaisen kohtelun alaisena tehden jopa yli 70-tuntisia työviikkoja. Heitä saatetaan käyttää ilmaistyövoimana upseerien omistamissa yrityksissä tai heidät saatetaan vuokrata työvoimaksi yksityiselle yritykselle upseerien ottaessa heille tarkoitetun palkan.
Monet nuoret jättävät koulun kesken välttääkseen kansalaispalveluksen. Armeija kuitenkin tekee säännöllisesti ratsioita löytääkseen palveluksen välttelijöitä tai sellaiseksi epäiltyjä. Tällaisissa ratsioissa ihmisiä on jopa ammuttu. Siksi monet eritrealaiset joutuvat piileskelemään jatkuvassa pidätyksen pelossa vailla mahdollisuuksia koulutukseen tai palkallisen työn tekoon.
Itsetuhoinen kansalaispalvelusjärjestelmä on kaiken lisäksi ajanut kokonaisen kansakunnan köyhyyteen. Eritrean bruttokansantuote on vain noin 6 miljardia euroa. Kansalaispalvelusjärjestelmän tarkoituksena ei ole taloudellinen tuottavuus vaan hallituksen pyrkimys kontrolloida eritrealaisia. Monet eritrealaispakolaiset ovat kuvailleet kansalaispalveluksessa oloa enemmän vankeudessa olemiseksi kuin työnteoksi.
Kansalaispalvelusjärjestelmän onkin sanottu riistäneen maan nuorten unelmat ja luoneen kokonaisen eritrealaispakolaisten sukupolven. Maailmalla on yli puoli miljoonaa eritrealaispakolaista, jotka ovat lähteneet etsimään parempaa tulevaisuutta. Tämä on paljon kun ottaa huomioon maan väkiluvun, noin kolme ja puoli miljoonaa ihmistä.
Eritrea ei tunnusta oikeutta aseistakieltäytymiseen millään tavalla ja jotkut eritrealaiset aseistakieltäytyjät ovat olleet vangittuina vuodesta 1994 asti.
EU:n rahoittamassa tieprojektissa käytettiin orjia
Eritrea nousi otsikoihin lyhytaikaisesti alkuvuodesta 2020, kun kävi ilmi, että EU on rahoittanut kansalaispalvelusvelvollisilla teetettävää tieprojektia. Tätä perusteltiin työpaikkojen luomisella ja pakolaisuuden syiden poistamisella. On kuitenkin vaikea kuvitella varsinaisia työpaikkoja syntyvän ja pakolaisuuden syiden poistuvan, jos tuetaan orjatyövoiman käyttöä.
Foundation Human Rights For Eritreans -järjestön mukaan EU rikkoikin omaa ihmisoikeusperuskirjaansa, joka kieltää orjuuden. EU puolustautui väittämällä, että kansalaispalveluksesta maksettavat korvaukset ovat nousseet viimeaikoina, mutta eritrealaisten aktivistien mukaan tämä ei pidä paikkaansa.
Kansalaispalvelusorjuuden lopettamiseksi on käynnissä kampanja nimeltä Stop Slavery In Eritrea, jonka etenemistä voi seurata sen sosiaalisen median tilien kautta. YK määrittelee orjaksi kenet tahansa, joka ei voi vapaaehtoisesti poistua työstään uhkauksien, väkivallan, pakottamisen, petosten ja/tai vallan väärinkäytösten vuoksi.
TEKSTI: JARNO NISKANEN
Lähteet:
The Stop Slavery In Eritrea Campaign
Amnesty international: Eritrea: Just deserters: Why indefinite National Service in Eritrea has created a generation of refugees [December 2015 edition]
YLE: "Afrikan Pohjois-Korea" ei avautunutkaan, vaikka Eritrea ja Etiopia tekivät rauhan – "Kuin asuisi saarella, elämässä on niin monia rajoitteita"
YLE: EU:n syytetään rahoittavan Eritreassa pakkotyövoimalla tehtävää tienrakennusprojektia
