Virallinen aseistakieltäytyjän asema on Suomessa vain siviilipalvelukseen tai täydennyspalvelukseen hyväksytyillä. Kuitenkin myös asevelvollisuudesta vapautetut ja asevelvollisuuden ulkopuolella olevat henkilöt voivat aseistakieltäytyä.
Asevelvolliset, joita ei todeta sairauden tai vamman takia palveluskelpoisiksi, vapautetaan palveluksesta rauhan ajaksi ja heidät siirretään armeijan varareserviin. C-paperit saa vuosittain noin neljännes asevelvollisista. Vapautuksen saaneet voidaan kuitenkin liikekannallepanon aikana kutsua ylimääräiseen kutsuntaan tai terveystarkastukseen.
Kertaalleen vapautuksen saaneiden palvelukseen joutuminen olisi epätodennäköistä liikekannallepanon aikanakin, sillä Suomen asevelvollisuus tuottaa jatkuvasti enemmän sotilaita kuin sodan oloissa on tarkoitus kutsua aseisiin. Silti erityisesti lievempien sairauksien kohdalla tämä on ainakin teoriassa mahdollista. On myös hyvä huomioida, ettei liikekannallepanon aikana voi hakea siviilipalvelukseen yhtä helposti kuin rauhan aikana, vaan tällöin käytössä on vakaumuksentutkintamenettely.
Kuinka vapautettu voi aseistakieltäytyä?
Siviilipalvelushakemuksen voi palveluskelpoisuuden puuttumisesta huolimatta tehdä kutsunnoissa tai koska vain kutsuntojen jälkeen. Lomake löytyy googlaamalla "siviilipalvelushakemus". Täytetty lomake lähetetään joko siviilipalveluskeskukseen tai armeijan aluetoimistoon. Hakemuksen automaattisen hyväksymisen jälkeen asevelvollisesta tulee siviilipalvelusvelvollinen ja paikka armeijan varareservistä vaihtuu siviilipalveluksen lisävarantoon. Siviilipalvelusvelvollista ei voida pakottaa enää missään tilanteessa armeijan alaisuuteen.
Siviilipalveluksessa ja varusmiespalveluksessa käytetään samoja perusteita palveluskelpoisuusluokituksissa. Poikkeuksina perusteissa saattavat tulla kyseeseen ylipaino sekä sellaiset fyysiset vammat, jotka ovat esteenä varusmiespalveluksen suorittamiselle, mutteivät siviilipalvelukselle. Asevelvollisuuden mukaisesta palveluksesta vapautuksen saanutta ei kuitenkaan kutsuta rauhan aikana uuteen palveluskelpoisuustarkastukseen, mikäli hän hakee siviilipalvelukseen.
Määräaikaisen vapautuksen saanut siviilipalvelukseen hakeva puolestaan kutsutaan aikanaan uuteen terveystarkastukseen siviilipalveluskeskuksen toimesta. Mikäli henkilöllä taas on sairauden tai vamman takia vapautus läsnäolovelvollisuudesta kutsunnoissa, tulee aseistakieltäyjän aseman haluavan lähettää siviilipalvelushakemus suoraan siviilipalveluskeskukseen tai armeijan aluetoimistoon.
Aseistakieltäytyminen kuuluu kaikille
Englanniksi aseistakieltäytyjää tarkoittava conscientious objector -termi ilmaisee, että henkilö kieltäytyy jostakin, joka on voimakkaasti ristiriidassa hänen omantuntonsa kanssa. Termi laajentaa Suomen aseistakieltäytyjä-sanasta mieleen tulevaa määritelmää. Laajemmin käsitettynä aseistakieltäytyminen voi olla henkilökohtaisen aseista ja armeijasta kieltäytymisen lisäksi myös kieltäytymistä sodan syiden tukemisesta. Yksi esimerkki tällaisesta aseistakieltäytyjästä on sotilaallisiin tarkoituksiin kerätyistä veroista kieltäytyvä henkilö.
Aseistakieltäytyminen ei missään tapauksessa ole vain asevelvollisten asia. Esimerkiksi Suomessa jokainen juridinen nainen, ahvenanmaalainen, kansalaisuudeton tai muusta syystä asevelvollisuuden ulkopuolella oleva henkilö voi olla aseistakieltäytyjä. Ollakseen aseistakieltäytyjä ei tarvitse tehdä muuta kuin kieltäytyä osallistumisesta sotimiseen – oli asia omalla kohdalla ajankohtainen tai ei. Esimerkiksi Aseistakieltäytyjäliitossa sodan syitä vastaan kamppailee jatkuvasti henkilöitä, joita asevelvollisuus ei kosketa suoraan. Suomessa on lisäksi useita siviilipalveluksen tai täydennyspalveluksen suorittaneita juridisia naisia kuten myös totaalikieltäytyjiä.
War Resisters’ International julkaisi vuonna 2010 naisaseistakieltäytyjien antologian Women Conscientious Objectors. Antologia esittelee useita esimerkkejä, joissa asevelvollisuuden ulkopuolella olevat naiset julistautuvat aseistakieltäytyjiksi. Julistuksissa toistuu usein ajatus siitä, että militarismi sortaa lopulta kaikkia. Turkkilainen Ayse Girgin kirjoittaa omassa aseistakieltäytyjäksi julistautumisessaan: “Vaikka en ole naisena asevelvollinen, törmään militarismiin kaikilla elämänaloillani. Annan kaikkeni kamppailussa militarismia vastaan maailmassa, jossa heikompia sorretaan vahvemman oikeudella, ja jossa on epätasa-arvoa ja väkivaltaa. Kieltäydyn militarismista sen kaikissa muodoissa.”
Varareserviläisestä siviiliksi
Timo Kuusiola sai vapautuksen armeijasta synnynnäisen selkäydinvamman takia. Koulukiusatuksi joutuminen vaikutti siihen, että kutsuntaikäisenä hän olisi halunnut olla mahdollisimman tavallinen – 2000-luvun alun Helsingissä tämä tarkoitti armeijan suorittamista. Armeijan suorittamatta jättäminen aiheutti stigmaa, josta toiset samanikäiset miehet mutta myös naiset kuittailivat.
Aseistakieltäytymisvakaumus kypsyi vähitellen. "Viime vuosina rauhanjärjestöjen kanssa toimiessani olen tutustunut enemmän aseistakieltäytymiseen”, Kuusiola kertoo. “Olen kaikkea väkivaltaa vastaan enkä halunnut edistää sitä millään tavalla. En usko väkivallan kautta tapahtuvaan puolustukseen, joka on pelosta käsin nouseva tapa vastata uhkiin. Haluan olla rakentamassa väkivallatonta maailmaa ja aseistakieltäytyminen on yksi askel sen toteutumiseen. Siksi päätin ryhtyä aseistakieltäytyjäksi.”
Kuusiola lähetti täydennyspalvelushakemuksen siviilipalveluskeskukseen virallistaakseen aseistakieltäytyjän statuksensa. "Itse asiassa oikea tapa tähän olisi ollut siviilipalvelushakemuksen lähettäminen, sillä täydennyspalvelusta ei voida järjestää muille kuin armeijan suorittaneille. Keskus kuitenkin hyväksyi hakemukseni ja minut siirrettiin pois armeijan varareservistä".
TEKSTI: ESA NORESVUO
KUVA: KRISTINA TSVETKOVA
