Oppimisesta ja kansainvälisestä laista

kansainvälinen laki

Julkisuudessa on kuluneen vuoden aikana esitetty useasti, että Euroopan maiden ja länsimaiden on tärkeää näyttää Venäjälle, ettei hyökkäyssota kannata, ja tällä tavoin opettaa kyseinen valtio paremmille tavoille. Muun muassa kesäkuussa 2022 ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho sanoi, ettemme saa luoda Venäjälle “kannusteita ryhtyä tällaisiin operaatioihin tulevaisuudessa”. Toisessa esimerkissä tammikuulta 2023 europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natri kertoi länsimaiden “tehneen Venäjälle selväksi, ettei rajojen siirtely voimapolitiikalla ole mahdollista”. Filosofian professori Thomas Wallgren tiivisti ajatuksen sodan intensiivisen vaiheen vuosipäivänä seuraavaan muotoon: “Jollei Ukrainaa tueta, Venäjä ja koko maailma oppivat, että hyökkäyssota kannattaa”.

Näitä kommentteja vasten haluaisin nostaa esiin sen, että tämä asia on jo opittu. Kaikki tietävät jo, että hyökkäyssota on taloudellisesti kannattavaa, eikä sitä voi enää uudestaan oppia. Noin 20 vuotta sitten, 20.3.2003, Yhdysvallat ja Iso-Britannia hyökkäsivät kansainvälisen lain vastaisesti Irakiin. Hyökkäyksen seurauksena yhdet maailman suurimmista öljykentistä ovat nyt Chevronin, Exxonin, British Petroleumin, Totalin, ynnä muiden ‘länsiliittouman’ maiden öljy-yhtiöiden operoitavissa ja hyödynnettävissä. Sodan alkamisen jälkeen myös Venäjän Lukoil pääsi Irakiin tekemään bisnestä, ja tänä päivänä maassa operoivat myös kiinalaiset ja malesialaiset öljy-yhtiöt.

Tarkastellaan esimerkiksi Majnoonin suurta öljykenttää. Vain vuosi ennen hyökkäystä Saddam Hussein oli hylännyt sopimuksen, jonka myötä Ranskan Total olisi päässyt hyödyntämään kyseistä öljykenttää. Neljä vuotta hyökkäyssodan alkamisen jälkeen, vuonna 2007, Yhdysvaltojen Chevron ja Ranskan Total alkoivat operoida Majnoonin kentällä. Omistus- ja operointisuhteiden kulkua on vaikea selvittää tarkasti, mutta Reutersin uutisessa kerrotaan, että vuonna 2018 Royal Dutch Shell luopui oikeudestaan kenttään ja luovutti sen Irakin valtion omistamalle Basra Oil Companylle. Samassa uutisessa kerrotaan Shellin myyneen osuutensa West Qurna 1 -öljykentästä japanilaiselle Itochu Corp -kauppahuoneelle. Tänä päivänä Majnoonin kentällä toimii Irakin valtionyhtiön kanssa muun muassa kiinalaisia yhtiöitä.

Katsotaan seuraavaksi Rumailan öljykenttää, jonka on arvioitu olevan maailman kolmanneksi suurin öljykenttä. Kun kansainvälisen lain vastainen hyökkäys Irakiin alkoi, Irakin armeija oli miinoittanut alueen ja sytytti kentän öljylähteitä tuleen. Länsiliittouma ja kuwaitilaisen öljy-yhtiön sammutusryhmä sammuttivat tulipalot. Asiasta kertoi Turun Sanomat 24.3.2003. Irakin uusi hallitus antoi kentän operoinnin vuonna 2009 British Petroleumin ja Kiinan CNPC:n yhteisyhtiölle seuraaviksi 20 vuodeksi. Hyökkäyksestä ei seurannut minkäänlaisia sanktioita sen tekijöille tai toimeenpanijoille. Sen sijaan hyökkäyksen jälkeen useiden vieraiden valtioiden öljy-yhtiöt pääsivät istumaan sellaisille öljykentille, joiden vuokrausta ulkomaisille yhtiöille olisi katsonut hyvin eri tavalla syrjäytetty ja suorassa lähetyksessä teloitettu aikaisempi hallitsija Saddam Hussein.

Käytännössä totaalinen sanktioimattomuus antaa erittäin huonon esimerkin tuleville hallitsijoille ja varsinkin pikkudespooteille, joilla voi herätä samankaltaisia ideoita lisäresurssien hankkimisesta hyökkäyssotien avulla. Vielä vuoden 2006 alussa Husseinin asianajaja ilmoitti tämän aikovan haastaa George W. Bushin, Tony Blairin ja Donald Rumsfeldin oikeuteen Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Kuitenkin hänet ehdittiin tuomita ensin Irakin erikoistuomioistuimessa Dujailin verilöylyn toteuttamisesta vuonna 1982 kuolemaan, joka laitettiin täytäntöön joulukuussa 2006 Yhdysvaltojen hallinnoimassa Camp Justice’n sotilastukikohdassa.

ESIMERKKEJÄ SYYRIASTA JA LIBYASTA

Tarkastellaan seuraavaksi myöhempää esimerkkiä Syyrian sodasta. Maan laajin öljykenttä, Al-Omarin kenttä, on tällä hetkellä viimeisimpien tietojen mukaan yhdysvaltalaisten ja mahdollisesti saudi-arabialaisten öljy-yhtiöiden hallussa. Asiasta on vaikea löytää uusinta tietoa. Syyrian öljyministerin mukaan Yhdysvallat kontrolloi 90 prosenttia maan öljy-reserveistä vuonna 2021, mutta väitettä on vaikea vahvistaa.

Yhdysvaltojen aikaisempi presidentti Donald Trump lausui kuitenkin 25.2.2020 lehdistötilaisuudessa New Delhissä seuraavasti: “Olemme tehneet hienoa työtä, olemme ottaneet sotilaamme pääosin ulos Syyriasta, lukuunottamatta muutamia keskeisiä alueita, joita päätimme kehittää. - - - Olemme ottaneet öljyn, ja sotilaat, joita meillä siellä on, ovat ne jotka vartioivat tuota öljyä.”

Turkki on “oppinut” edellä mainituista esimerkeistä, ja tekee omia sotilaallisia operaatioitaan Syyrian ja Irakin valtioterritorioiden alueella lähellä niiden öljyalueita ja -infrastruktuuria. Syyrian öljyä on virallisen hallinnon kanssa pumppaamassa myös Venäjä, joka kävi kovan kilpajuoksun Yhdysvaltojen kanssa siitä, kumpi syrjäyttää nopeammin ISIS:in sen valtaamilta alueilta. Yhdysvaltojen asevoimien USCENTCOM raportoi toisinaan, esimerkiksi 18.9.2022, raketti-iskuista niin sanottua “Green Village base” -sotilastukikohtaa vastaan. Kyseinen tukikohta sijaitsee Al-Omarin öljykenttien alueella.

Minkälaisen esimerkin niin sanotun läntisen arvoyhteisön toiminta näissä kohteissa antaa maailmalle? Saman- kaltainen logiikka on ollut käytössä myös Libyassa, jossa esimerkiksi italialainen öljy-yhtiö Eni solmi juuri tuottoisan öljysopimuksen alkuvuodesta 2023. Libyan öljyntuotanto oli Yhdysvaltojen pakotteiden alaisena vuodesta 1982, kunnes vuoden 2003 Irakin hyökkäyksen jälkeen maan johtaja Muammar Gaddafi teki myönnytyksiä muun muassa luopuen ydinohjelmastaan. Tämä ei kuitenkaan pelastanut maansa öljyntuotannon vuonna 1970 kansallistanutta Gaddafia, vaan sotilasliitto NATO:n johtama läntinen liittouma jahtasi hänet kirjaimellisesti maanrakoon. Liittouman viralliset hyökkääjät olivat NATO-maista Yhdysvallat, Iso-Britannia, Italia, Ranska, Kreikka, Tanska, Kanada, Bulgaria, Belgia, Hollanti, Norja, Romania, Espanja ja Turkki, joiden lisäksi hyökkäykseen osallistuivat Ruotsi, Arabiemiraatit, Qatar ja Jordan. Tällä hetkellä esimerkiksi Libyan suurimmalla El Shaharan öljykentällä operoi espanjalainen öljy-yhtiö Repsol.

KRITIIKKIÄ KAKSIJAKOISTA SUHTAUTUMISTA KOHTAAN

Onko sillä sitten erityisen suurta merkitystä, jos emme aina ole täysin johdonmukaisia, ja välillä tuomitsemme tai hyväksymme erilaisia toimia ikään kuin fiilispohjalta? Ainakin Yhdysvaltojen mielestä on. Suomen ulkoministeriön julkisiksi tulleista salaisista asiakirjoista käy ilmi, että vuonna 1985 Yhdysvallat painosti Suomea tuomitsemaan Neuvostoliiton hyökkäyksen Afganistaniin, koska Suomi oli aikaisemmin tuominnut myös Yhdysvaltojen tekemän vuoden 1983 Grenadan valloituksen. Valkoisessa talossa oli heidän mukaansa ”yhä voimistuva irritaatio ja suuttumus YK:ssa ja muilla multiforumeilla harjoitettua kaksijakoista suhtautumista kohtaan”, kerrotaan MTV Uutisten jutussa vuodelta 2010. Suomi oli ottamassa Afganistanin suhteen neutraalin kannan, jonka mukaan kyseessä oli ”suurvaltojen ristiriitojen kohteena oleva kysymys”. Ärtymys kaksijakoista, epätasa-arvoista suhtautumista kohtaan on ymmärrettävää, ja siksi olisikin tärkeää, että olisimme jatkossakin tarkkoja siitä, ettemme syyllistyisi omaa etuamme suosiaksemme tällaisiin kaksoisstandardeihin. Suomihan toki oli tuolloin Neuvostoliiton läheisessä huomassa, mikä osaltaan varmasti teki vaikeammaksi heidän Afganistanin hyökkäyksensä tuomitsemisen.

Yhdysvaltalaisen ajatuspaja Institute for Peace and Diplomacyn David C. Hendrickson kirjoittaa toukokuussa 2022 julkaistussa artikkelissaan, kuinka olemme hyväksyneet käsityksen kansallisvaltioista, joissa valtioiden rajojen koskemattomuus on kansainvälisen yhteisön vaalima keskeinen periaate, mutta kansoilla on myös pysyvä oikeus vallankumoukseen, mikäli kansa kohtaa sietämätöntä alistamista hallitsijansa taholta. Woodrow Wilsonin näkemyksessä vuodelta 1916, kansalaisilla on oikeus kumota alueellaan vallitseva epäoikeudenmukainen perustuslaki, ja tämän jälkeen oikeus itse valita, mitä auktoriteettia he haluavat totella, ja minkä suvereniteetin alla he haluavat elää.

Tätä periaatetta on valitettavasti sovellettu epärehellisesti historian kuluessa, ja sen avulla on voitu ylittää muutoin koskemattomiksi katsottuja kansallisvaltioiden rajoja. Esimerkiksi juuri Irakin ja Libyan hyökkäysten tapauksia tarkasteltaessa huomataan, että molemmat niistä perusteltiin tarpeella syöstä kansaansa kaltoin kohdellut hirmuvaltias vallasta. Nyt Venäjä pyrkii perustelemaan kansainvälisen lain vastaista hyökkäystään samankaltaisella perustelulla, jossa se vetoaa muun muassa väitettyyn venäjänkielisen väestön “vainoon” Ukrainan alueella tai Krimillä. Periaatteessa mikä tahansa vaikkapa julkisessa tilassa käyty tappelu voi toimia perusteena ja todistuksena tällaisen vainon olemassaolosta, joka sitten kutsuu valtiotason interventiota. Todellisuudessa kyse on vain valtion etujen edistämisestä, joka pyritään kätkemään inhimillisten kasvojen taakse.

Läntisen arvoyhteisön, jos se haluaa seurata omia ääneenlausuttuja arvojaan, tulee mahdollisimman nopeasti irtaantua vastaavanlaisista törkeistä, kansainvälisen lain (hengen) vastaisista hyökkäyksistä, ja aloittaa sovittelutoimet historiassa tapahtuneiden rikosten sovittamiseksi. Vain siten voimme saada aseman, josta voimme aidosti ja uskottavasti puolustaa kansainvälistä lakia sen törkeitä rikkomuksia vastaan – myös globaalin yleisön edessä.

Kirjoituksen lähdeluettelo pyydettävissä sähköpostitse osoitteesta antimilitaristi@akl-web.fi.

TEKSTI: KASPER KOTISAARI

KUVA: ELISA RIVA / PIXABAY

Perjantai, maaliskuu 31, 2023

Oppimisesta ja kansainvälisestä laista

Aiheeseen liittyen

Ihmismieli ydinaseiden maailmassa

Sosiaalisen etäisyyden ylittäminen väkivallattomassa kamppailussa

Karseimmat inttikokemukset

Kohtaamisia Kuggomissa

Mielikuvien valtava voima

Armeija ilman aseita

Harjoitellaan välillä rauhaakin

Armeijoiden päästöt on huomioitava ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa