Lähi-itää vuosia terrorisoineen ääri-islamilaisen Isis-järjestön viimeiset alueet vapautettiin alkuvuodesta, kun Isisin viimeinen Syyriassa sijainnut tukikohta Baghuz vallattiin. Samalla useita tuhansia Isisin kannattajia jäi vangeiksi. Isisin kannattajakunta on kotoisin monista eri maista, ja merkittävä osa vangeiksi jääneistä on lähtöisin länsimaista.
Tällä hetkellä monessa Euroopan maassa keskustellaan, pitäisikö vangeiksi jääneitä Isisiin liittyneitä ihmisiä päästää takaisiin kotimaihinsa. Toisinaan uutisissa tätä tilannetta kehystetään vihjailemalla, että länsimaisilla hallituksilla ”on käsissään iso ongelma”, kun ne pohtivat, mitä tehdä Isisin riveihin liittyneille kansalaisilleen. Ikään kuin korkeintaan muutaman kymmenen ihmisen tilanne yhtä maata kohti muodostaisi kansallisen hätätilan.
Myös Suomessa on viime viikkoina keskusteltu, mitä tehdä suomalaistaustaisille Isisin riveihin liittyneille naisille ja heidän lapsilleen. Näitä Suomen kansalaisia, jotka aikanaan liittyivät Isisiin mutta ovat nyt vangittuina Syyrian koillisosan kurdialueella, ei ole montaa. Silti heidän kohtalostaan on noussut varsin suuri ja myös huolestuneita sävyjä saanut poliittinen debatti. Aihetta on käsitelty esimerkiksi television ajankohtaisohjelmissa parhaaseen katseluaikaan.
Monien mielestä Isisiin aikanaan liittyneitä naisia tai heidän lapsiaan ei tule päästää takaisin Suomeen, sillä he muodostavat liian suuren turvallisuusuhan. Tässä keskustelussa radikaali islamilainen arvomaailma ja ideologia nähdään liian suurena uhkana liberaalille yhteiskunnalliselle järjestykselle.
On kuin jo Isis-naisten ulkoinen olemus huokuisi uhmaa länsimaista arvojärjestelmää kohtaan. Näin uutiskuvissa esiintyvät, mustiin ja täysin peittäviin kaapuihin pukeutuneet naiset asettuvat länsimaisen yhteiskunnan torjumaksi abjektiksi.
Tällainen epäinhimillistäminen ei kuitenkaan sovi erityisen hyvin yhteen oikeusvaltioperiaatteen kanssa. Ensinnäkään oikeusvaltioon eivät kuulu kollektiiviset rangaistukset. Jokaisen naisen mahdollista rikosoikeudellista vastuuta on tarkasteltava yksilöllisesti tuomioistuimessa. Kyseenalaisen ideologian kannattaminen ei voi kumota ihmisyksilön perusoikeuksia. Lisäksi perustuslaki takaa jokaiselle kansalaiselle oikeuden lähteä maasta ja palata maahan takaisin. Paluuta ei saa estää.
Kun myös vankileirejä hallinnoiva Syyrian kurdien paikallishallinto on esittänyt toiveenaan, että länsimaat ottaisivat omat kansalaisensa takaisin, on selvää, että naiset on lapsineen autettava takaisin Suomeen. Vankileireillä huonoissa oloissa naisten ja lasten saaminen takaisin Suomeen on tärkeää jo ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Olosuhteet vankileireillä ovat todella ankarat ja niin lapset kuin heidän äitinsä ovat hengenvaarassa. Suomen valtio on vähäisemmissäkin tilanteissa auttanut omia kansalaisiaan.
Naiset on lapsineen autettava takaisin Suomeen ja heille on järjestettävä kaikki mahdollinen tuki radikalismista irtautumiseen. Lapsia ei tule erottaa vanhemmistaan. Kun kyse on vain muutamasta ihmisestä, niin kotouttamisen taloudelliset kustannukset eivät ole kansantaloudellisia merkittäviä. Riittävää apua tarjoamalla ehkäistään samalla tehokkaasti myös tulevaa radikalisoitumista ja tulevaisuudessa tapahtuvaa tarpeetonta vastakkainasettelua.
JUUSO KOPONEN, KUVA: YPG MEDIACENTER