Vuonna 2023 War Resisters’ Internationalin eteläkorealainen paikallisjärjestö World Without War juhlisti 20-vuotista taivaltaan. Heidän ja muiden Etelä-Korean rauhanaktivistien ponnistelujen kautta maahan säädettiin siviilipalvelus vaihtoehtona asepalvelukselle pari vuotta sitten. Yksi tapa viettää juhlavuotta oli järjestää 18.-20.11.2023 kansainvälinen “Conscientious Objection in Asia” -konferenssi Soulissa. Yhteistyökumppaneina tapahtuman järjestämisessä toimi War Resisters’ International sekä Connection e.V. ja sponsoreina toimi Evangelical Mission in Solidarity ja Ev. Kirche in Hessen und Nassau. Tänä vuonna 50 vuotta täyttävä Aseistakieltäytyjäliitto lähetti minut edustajakseen.
1. konferenssipäivä
Kansanedustaja Hye Young Jang ja hänen kansliansa oli kutsunut meitä pitämään ensimmäisen päivän ohjelman kansanedustajien toimistorakennuksessa. Avajaispuheen piti Etelä-Korean perustuslakituomioistuimen entinen tuomari Lee Seok-Tae. Hän juhlisti sitä, että aseistakieltäytyjät eivät ole enää rikollisia vaan heillä on oma väylänsä palvella yhteiskuntaa. Ukrainan ja Gazan sota sekä niissä tapahtuva sairaaloiden ja lasten pommittaminen osoittavat aseistakieltäytymisen ideologian olevan hyväksi koko maailmalle. Hän tiedosti, että Etelä-Korean järjestelmässä on vielä kehitettävää: siviilipalvelus on liian pitkä ja palveluspaikkoja ei ole paljoa.
Toisen puheenvuoron piti siviilipalvelusta suorittava Jang Gil-wan, joka lykkäsi asevelvollisuuttaan kunnes siviilipalvelusjärjestelmä otettiin käyttöön Etelä-Koreassa. Aseistakieltäytymisen määrä ei ole noussut, vaikka siitä enää ei tuomita rikoksena, ja hänen puheensa keskittyi listaamaan syitä tähän. Militarisoituneessa yhteiskunnassa ei ole helppoa olla eri mieltä massan kanssa. Aseistakieltäytyjiä käytetään lähinnä vankiloissa ja muissa rangaistuslaitoksissa (engl. “correctional facility”) korvaavana henkilökuntana. He käyvät kolmen viikon koulutusjakson ja kokeen, jonka jälkeen siirtyvät rangaistuslaitokseen suorittamaan lopun palveluksestaan. Kännykän käyttö on velvollisille sallittu vain tietyn aikavälin sisällä ja loma voi olla yhtäjaksoinen maksimissaan vain 84 tuntia. He tekevät rangaistuslaitoksissa samankaltaisia töitä kuin sosiaalityöntekijät, mutta myös esimerkiksi siivoamista. Rangaistuslaitokset ovat militarisoituja tiloja ja sivarit nähdään vankeina. Vakinaiset vankilan työntekijät pitävät kypäriä ja käyvät harjoituksia, joissa he varautuvat vankien, mukaan lukien sivarien, pakoyrityksiin. Kaiken kaikkiaan sivarit ovat asemansa puolesta jossain sotilaan, vangin ja vanginvartijan välimaastossa. Rikkeitä tekevät sivarit saavat rangaistuspisteitä ja niitä tarpeeksi keränneet sivarit joutuvat armeijaan tai vankilaan kalterien toiselle puolelle. Rangaistuslaitokset ovat ahdistavia palveluspaikkoja sivareille ja pitäisi olla enemmän monipuolisuutta palveluspaikoissa. Lainsäätäjät harkitsivat myös 5 vuoden pituista sivaria lainsäädännössä, joten siksi 36 kuukauden sivaria pidetään kohtuullisena. Osa aseistakieltäytyjistä sanoo, että mielummin palvelisi puolentoista vuoden vankeuden, joka oli vakiintunut käytännöksi aseistakieltäytyjille ennen nykyistä lakia, mutta sivarin suorittavat tekevät sen osoittaakseen eettisen näkökantansa olevan aito.
Seuraavassa esityksessä vakaumuksen tutkinnan komission jäsen Kang In-hwa kritisoi komissiota ja muutenkin nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää. Sotavoimien edustusta komissiossa hänen mukaansa pitäisi vähentää. Siviilipalvelusjärjestelmää perustellaan muiden valtioiden vastaavilla järjestelmillä. Kolmen vuoden pituutta perustellaan armeijan pituudella, joka on minimissään puolet tästä, mutta jotkut armeijapalvelusta suorittavat voivat tehdä sitä korkeaan sotilasasemaan noustuaan saaden parempaa palkkaa kuin sotilaat, jotka eivät ole armeijapalveluksessa sillä hetkellä. Sivarijärjestelmää kehittäessä sivareita pitäisi verrata siviilihenkilöihin eikä asepalvelusta suorittaviin.
Ennen taukoa esityksen vielä piti tutkija (Institute of Gender and Culture) Si-woo. Hänen mukaansa aseistakieltäytyjien määrä ei ole kasvanut siviilipalveluksen päädyttyä lakiin, koska siviilipalvelus rakennettiin armeijan tarpeita palvelemaan, eikä sivarien tai laajemman yhteiskunnan. Hän luetteli useita esimerkkejä tästä. Vakaumuksen tutkinta komission tutkimus on tiukka ja kokoonpano tarpeettoman armeijavaltainen. Siviilipalvelukseen hakeneet kohtaavat 3-4 vuotta odottamista hakemuksensa hyväksymisen jälkeen ennen kuin voivat aloittaa siviilipalveluksen. Etelä-Koreassa on maailman pisin siviilipalvelus ja palkka on puolet armeijassa palvelevien vastaavasta. Sivarit tekevät samoja tehtäviä kuin totaaleina ennen lain muutosta, mutta vain eri univormuissa. Heitä käytetään työvoimapulan paikkaamisessa. Kuri siviilipalveluksessa ei paljon poikkea armeijassa olevasta – sivarien täytyy varoa, ettei putoa pomonsa suosiosta. Sivarit eivät voi poistua palveluksesta edes läheisen ollessa hengenvaarassa.
Lyhyen tauon jälkeen vakaumuksen tutkinnan komission entinen jäsen Ryu Eun-suk kertoi, kuinka suuri sivareiden palveluspaikkojen laajentamisen potentiaali on. Esimerkiksi vanhustenhoidon ja paloturvallisuuden alalle olisi hyvä saada sivareita. Varsinkin vanhustenhoito on alana kriisiytymässä eläkepommin vuoksi. Hänen mukaansa yhteiskunnassa sotilaallisesta maskuliinisuudesta onkin siirryttävä hoitavaan maskuliinisuuteen. Tässä vanhustenhoito sivarin muotona auttaisi.
yhteiskunnassa sotilaallisesta maskuliinisuudesta onkin siirryttävä hoitavaan maskuliinisuuteen.
World Without War-järjestön ohjaavaan komiteaan kuuluva Ahn Ak-hee esityksessään antoi parannusehdotuksia siviilipalvelusjärjestelmään. Hän ei halua käsitellä tasa-arvon käsitettä, koska se nielaisee koko keskustelun kuin musta aukko ja vie sen mukanaan. Hän painottaa enemmän keskustelua vaihtoehtojen tarjoamisesta. Taiwanissa sisäasioiden ja hyvinvoinnin ministeriö huolehtii sivarin järjestämisestä ja vakaumuksen tutkinnan komissioon kuuluu vähintään puolet ei-armeijan edustajia. Hän huomautti kuinka Saksoissa 1980-luvulla oli samankaltainen kurijärjestelmä sivarissa kuin nyky- Etelä-Koreassa, mihin pitäisi saada muutos. Lisäksi Etelä-Koreassa aktiivisessa asepalveluksessa oleva ei saa vaihtaa sivariin, mikä on selvä omantunnonvapauden rike.
Daniel Møgster toi YK:n ihmisoikeusasioiden korkean edustajan toimiston terveiset ja suositukset Etelä-Korean siviilipalvelusjärjestelmään. Sivarin kesto on liian pitkä ja aseistakieltätymisoikeus pitäisi sallia kaikille, kuten aktiivisessa palveluksessa sekä reservissä oleville. Vakaumuksen tutkinnan komiteoita ei pitäisi olla tai jos on, niiden jäsenistöissä ei saisi olla armeijan edustajien ylivaltaa.
Seuraavaksi pidettiin keskustelu kuudesta edellisestä esityksestä. Kang In-hwa mainitsi, että jos hakija rastittaa siviilipalvelushakemuksessa ruudun "Kieltäytymisen syy on uskonnollinen", miten esimerkiksi Jehovan todistajat toimivat, niin vakaumuksen tutkinnan komitea kyselee erilaisia kysymyksiä kuin muusta syystä kieltäytyviltä. Yksi esimerkki kyseltävistä asioista on, kuinka ahkerasti henkilö osallistuu uskonnon harjoittamiseen. Tutkija Si-woo valotti omia taustojaan aktivismille: kristilliset arvot rakkaus ja rauha sekä queer-feministinen arvo moninaisuuden hyväksymisestä tekivät hänestä aseistakieltäytyjän. Sivareille esitettiin kysymys siitä, miten he jaksavat kamalaa palvelusta. Jang Gil-wan tunnusti välillä miettivänsä, miksi tekee tätä. Vankiloissa ihmisoikeudet vangeilla ovat kavennettuina, joten hän oli melko sujut sen kanssa, että edistää vankien hyvinvointia esimerkiksi myymällä heille vaatteita. Mutta muut tehtävät saavat kyseenalaistamaan, tekeekö hän tätä armeijan hyväksi. Yleisöstä kysyttiin myös, että miten velvollisia kohdellaan siviilipalveluksen suorittamisen jälkeen. Onko esimerkiksi työpaikan saannin kanssa vaikeuksia? Tilaisuuden juontaja Garam vastasi, että vielä ei ole dataa, koska vasta ensimmäiset maan historian sivarit ovat vielä palveluksessaan. Yksi sivari on saanut palveluksen loppuun, mutta hän ei päässyt puhumaan. Siviilipalvelusjärjestelmän myötä he eivät enää saa rikosrekisterimerkintää huonontamaan työasemaansa, mutta kansalaisten asenteet yhä negatiivisia ja sivareita pidetään marginaalissa elävinä. Si-woo täydensi, että sivarit joutuvat jatkossakin aina selittämään valintaansa keskusteluissa.
Minä itse esittelin puheessani Suomen asevelvollisuusjärjestelmää, siviilipalvelusta ja muutakin rauhanaktivistien kontekstia täällä. Tein selväksi, että miltei miljoonan sotimisikäisen reserviläisen maassa, jossa sodan ajan sijoituspaikka on vain reilu neljännesmiljoonalle, muutaman tuhannen ihmisen armeijan välttely vuodessa ei tuota suurta turvallisuusuhkaa. Erittäin lyhyessä ja pelkistetyssä historiakatsauksessa toin esille, kuinka rauhanaktivistit ovat ahkeralla kampanjoinnillaan saaneet aikaan positiivisia muutoksia lainsäädäntöön. Liikkeemme kohtaamista vaikeuksista listasin edelleen armeijaa käymättömiin kohdistuvan huonon asenteen, poliitikkojen ja vastaavien toimijoiden yritykset laajentaa asevelvollisuutta sukupuolten tasa-arvon nimissä sekä armeijan vaihtoehtoja koskevan tiedon vähäisyys kutsuntaikäisille. Yleisökysymyksissä oltiin kiinnostuneita siitä, miten Suomessa on syntynyt näin militaristinen järjestelmä ja miten sitä perustellaan edelleen. En osannut siinä tilanteessa muuta kuin viitata itänaapurin pelkoon.
Rudi Friedrich Connection e.V.-järjestöstä kertoi Saksan siviilipalvelusjärjestelmästä. Vuonna 1956 Itä- ja Länsi-Saksassa uudelleen asetettiin asevelvollisuus, kun se oli aiemmin kumottu vuonna 1949. 1970-luvulla aseistakieltäytyminen miellettiin poliittiseksi aktiksi, mutta 1990-luvulla henkilökohtaiseksi valinnaksi. Kun asevelvollisuus lopulta laitettiin tauolle, yksi syy siihen oli se, että sotilaita oli jo niin paljon. Myös Friedrich huomasi historiassa samankaltaisuuksia Etelä-Korean kanssa: henkilökohtaisten oikeuksien vieminen on sivareille arkea.
Kveekareiden YK:n toimiston edustaja Rachel Brett piti seuraavan esityksen. Hän oli mukana Etelä-Korean siviilipalvelusjärjestelmän muodostamisessa. Jo ennen virallista päätöstä hän ja monet muut tiesivät, että asevelvollisuuslaista tulee huono. Hän esitteli puheessaan, kuinka YK:n mekanismeja voi hyödyntää asevelvollisuuden parantamiseen. YK:n ihmisoikeuskomitea käsitteleekin juuri Korean siviilipalvelusta. Lasten oikeuksien julistuksessa todetaan, että lasta ei saa kohdella eriarvoisesti vanhemman poliittisen vakaumuksen vuoksi. Lisäksi julistuksessa taataan lapselle oikeus tavata vanhempiaan, sekin vaikeutuu kolme vuotta kestävän sivarin takia. Myös naisten oikeuksien kautta voi kritisoida tätä järjestelmää: Miten käy naisen tulotasolle, jos aviomies on siviilipalvelusta suorittamassa? Taloudellisen tasa-arvon komitean kautta voi myös tarkastella asiaa: Millaisia vaikutuksia palveluksella on sivarin taloudelliselle tulevaisuudelle?
Ukrainan ja Gazan sota sekä niissä tapahtuva sairaaloiden ja lasten pommittaminen osoittavat aseistakieltäytymisen ideologian olevan hyväksi koko maailmalle.
2. konferenssipäivä
Toinen ja kolmas konferenssipäivä vietettiin People’s Solidarity for Participatory Democracy -järjestön rakennuksen Areumduri Hall-huoneessa. Thai aseistakieltäytyjä Netiwit Chotiphatphaisal oli toisen päivän ensimmäinen puhuja. Hänen mukaansa Thaimaassa nykyäänkin entisen hierarkkisen feudaalisysteemin vaikutus on vahvasti läsnä. Kuningas Rama V teki vapaaehtoisesta palveluksesta pakollista. Nykyään asevelvollisuuteen menevät määritellään arpomalla: kutsuntaiän saavuttaneet miehet vetävät kortin pussista, jossa punainen kortti johtaa 2 vuoden armeijapalvelukseen ja musta kortti vapauttaa palveluksesta. Historian monet sotilasvallankaappaukset motivoivat Netiwitiä aseistakieltäytymiseen. Lisäksi armeijassa kohdistetaan väkivaltaa sotilaisiin. Aseistakieltäytymisen täytäntöönpanon hän aikoo ensi vuonna käynnistää menemällä kasarmille ilmoittamaan, ettei suostu palvelukseen. Militarismi on myös ulottunut koulumaailmaan Thaimaassakin. Koulussa tietyillä asteilla vaaditaan oppilailta "sotilaallista kampausta" tai heitä ei pidetä “kunnon thaina”. Vaikka miesopiskelija saisi mustan kortin kutsuntatilaisuudessa, hänen on mahdollista koulussa ottaa vapaaehtoista sotilaskoulutusta tunti viikossa monen vuoden ajan.
Päivän toisen esityksen piti Merve Arkun. Vuonna 1989 ilmaantuivat ensimmäiset aseistakieltäytyjät Turkissa, jonka myötä aihe päätyi tapetille. 2000- ja 2010-lukujen vaihteessa myös kurdien aseistakieltäytymisliike nousi esiin. Laskenta vuodesta 1989 aivan lähivuosiin asti tuottaa 600 aseistakieltäytyjää, mutta kaikki eivät ole julkisesti julistaneet aseistakieltäytymistään, mikä vaikeuttaa laskentaa. Asevelvollisuus koskee 20-41-vuotiaita miehiä ja aseistakieltäytymisestä voidaan antaa tuomioita ketjutettuna. Armeijan välttelijöitä ei saa palkata töihin ja näin tekeviä työnantajia odottaa vankeustuomio. Tämän on rikkomus kansainvälisten sopimusten linjaamaa oikeutta työhön vastaan. Asevelvollisuuden voi suorittaa maksamalla satoja tuhansia liiroja, jolloin ei joudu reserviinkään, mutta tässäkin tilanteessa vaaditaan yhden kuukauden asekoulutus. Tämä on esitetty valtion taholta aseistakieltäytymisen vaihtoehtona, mutta tietenkään aseistakieltäytyjät eivät voi palvella armeijassa lainkaan, rahasumma on liikaa tavalliselle kansalaiselle ja rahat menevät armeijalle. Eräässä militaristisessa propagandakampanjassa todettiin, että "jokainen poikalapsi syntyy sotilaana". Eräs rauhanaktivisti korjasi tämän muotoon "jokainen syntyy vauvana". Kyseinen aktivisti joutui oikeuteen ja hän pyysi äitejä todistamaan oikeudessa, että vauvat syntyvät vauvoina ilman kypärää.
Kolmannen esityksen piti Israelissa sijaitsevan New Profile-järjestön Or. Hän aseistakieltäytyi 15 vuotta sitten, josta on seurannut vankeutta ja muita sosiaalisia vaikeuksia. Hän järjestöineen tekee selvityksiä esimerkiksi asekaupasta ja levittää tietoa esimerkiksi pinkkipesusta. Israelissa on käytössä kaikkia sukupuolia koskeva 2-3-vuotinen armeijapalvelus. Puheessa on yleistä, että aseistakieltäytyjiä kuvataan “vapaamatkustajiksi”, “pettureiksi”, “terroristeiksi” ja “ei oikeiksi israelilaisiksi”. Sotilaat tekevät propagandavierailuja aseiden kanssa päiväkoteihin. Viralliset tahot koittavat julistaa kansalaisille, että armeijan välttäminen johtaa ongelmiin. Näin ei kuitenkaan ole kaikilla elämänaloilla – osa poliitikoista tai lääkäreistä ei ole käynyt armeijaa. Aseistakieltäytymisellä on monia muotoja: jotkut sotilaat kieltäytyvät tietyistä sodista, esimerkiksi Libanonin sodasta, osa kieltäytyy tietyillä alueilla sotimisesta, kuten Gaza tai Länsirannikko, ja jotkut kieltäytyvät armeijakoulutuksesta. Jopa osa oikeistolaisesti ajattelevista on kieltäytynyt, koska Gazan sota pakotti heidät muuttamaan pois Gazasta. Israelin asevoimat eivät ole armollisia – Ukrainasta ja Venäjältä tulleet pakolaiset lähetetään jonkin ajan kuluttua saapumisestaan kutsuntoihin. Hamasin isku 7. lokakuuta on vaikuttanut valtavasti. Sen jälkeen myös jotkut vasemmistolaiset ovat tulleet kostonhimoisiksi ja rasistisiksi. Tämä ei kuitenkaan ole sodan alku – sota on jatkunut jo vuosikymmeniä ja koston kierre vain jatkuu. Or itse tuntee osan kidnapatuista ja tapetuista israelilaisista, mutta tiedostaa, että palestiinalaisille on tehty pahempaa. Tulitauoista huolimatta miehitys ja "erikoisoperaatiot" jatkuvat – apartheidin purkaminen on todennäköisesti paljon pidempi prosessi kuin Etelä-Afrikassa. Or myös huomautti, että kun kasvatetaan ihmisiä uskossa, että jokaisesta tulee sotilas, ihminen alkaa valjastamaan väkivaltaa enemmän elämäänsä ja tottumaan väkivaltaisuuteen, jolloin on suurempi todennäköisyys esimerkiksi puukottaa jotakuta parkkipaikalla. Tämänhetkisessä tilanteessa antimilitarismin harjoittaminen on kaksipiippuinen asia: toisaalta järjestetään isoja mielenosoituksia, jotka tuovat näkyvyyttä, mutta toisaalta konfliktinaikainen laki on nyt voimassa, jonka myötä esimerkiksi rintamakarkurin suojelusta voi seurata 10 vuotta vankeutta ja sosiaalisen median päivityksiä valvotaan.
Seuraavaksi pidettiin keskustelu edellisistä esityksistä. Israelin armeija on homo-, trans-, nais- ja vegaaniystävällinen itsensä mukaan. Mutta oikeasti armeijassa häiritään LGBT-ihmisiä, raiskataan tuhansia naisia (ja näistä tapauksista vain noin 3% käsitellään) ja armeija tuhoaa eläinten elinalueita. Armeijassa koitetaan epätoivoisesti suunnitella transinklusiivisia pesutiloja ynnä muuta osoittamaan heidän edistyksellisyyttään. Arabijuutalaisille mainostetaan, että armeija parantaa heidän työllistymismahdollisuuksiaan, mutta tämä ei ole totta. Turkissa voi saada vapautuksen armeijasta LGBT-identiteetin perusteella, mutta tämä on vaikea prosessi ja aikanaan se täytyi todistaa videoilla ja kuvilla. Nykyään vapautuksen saamiseksi täytyy vanhempien todistaa LGBT-identiteetin olevan aito. Yleisöstä kysyttiin, mikä auttaa heitä jaksamaan tässä rankassa aktivistielämässä. Yhteisöjen luominen auttaa, esimerkiksi palestiinalais-juutalais-ystävyystoiminta. Myös Thaimaan edustaja toivoi yhteisön apua, sillä siellä monet ihmiset olettavat kaikissa muissa maissa kaikkien asevelvollisten palvelevan armeijassa ja olevan tyytyväisiä siihen. Tämä ei tietysti ole totta ja meidän pitäisi osoittaa heille pasifisteja olevan kaikkialla maailmassa esimerkiksi menemällä paikan päälle mielenosoitukseen.
yhteiskunnassa sotilaallisesta maskuliinisuudesta onkin siirryttävä hoitavaan maskuliinisuuteen.
Tauon jälkeen Yurii Sheliazhenko piti etäyhteydellä kotiarestistaan Kiovasta esityksen Ukrainan kontekstista. Esityksen valmistelulle jäi vähän aikaa, koska hänen piti mennä toistuvasti kylmään pommisuojaan. Jo 1920-luvulla WRI:n alajärjestö oli toiminnassa Ukrainassa. Vuonna 2019 Ukrainian Pacifist Movement perustettiin osana väkivaltaisten kutsuntojen protestoimista. Järjestö tuomitsee kaikki sodat ja on sitoutunut väkivallattomaan vastarintaan. Sheliazhenko oli koostanut informatiivisia kaavioita, joista yksi valotti Ukrainan ja Venäjän suhteiden kylmentymistä. Ukraina ei yhtäkkisesti vuonna 2014 Maidanin aukion tapahtumien myötä hypännyt Venäjän leiristä lännen leiriin vaan kyseessä on pitkän ajan kehitys. Sheliazhenko jätti vetoomuksen presidentti Zelenskylle rauhanomaisesta suunnasta, josta seurasi hänelle uhkailua viiden vuoden vankeudella sekä kännykän ja tietokoneen takavarikointi. Asevelvollisuuden välttelyä kuitenkin on ollut jo vuosisatoja. Koska aseistakieltäytyjiä kohdellaan huonosti, he eivät uskalla kertoa avoimesti kannastaan, vaan turvautuvat porsaanreikiin ja korruptioon armeijan välttelyssään. Meidän täytyy yhdistää voimamme. Ongelma on järjestelmä ja aseistautumiskilpa ei ratkaise sotaa. Jo esityksensä alkupuolella Sheliazhenko totesi viholliskuvien olevan aina fiktiivisiä. Tarvitaan lauluja, elokuvia, pelejä ja muuta kulttuurituotteita tekemään näistä uusista ideoista hyväksyttäviä. Paras tapa auttaa Ukrainan aseistakieltäytyjiä on levittää sanomaa sekä Object War-kampanjalle lahjoittaminen.
Seuraavaksi Taras ja Natalia Venäjän sisarjärjestöstämme tulivat esittelemään Venäjän tilannetta. Järjestölle asetettiin ulkomaisen agentin status tämän vuoden kesäkuussa. Moni järjestön työntekijä nykyisin asuu Venäjän ulkopuolella, mutta moni vapaaehtoinen asuu vielä Venäjällä. Koska miespuoliset aktivistit suurilta osin pakenivat maasta, järjestö on vahvasti "naiskasvoinen". Toimintamuotonaan järjestö konsultoi aseistakieltäytyjiä Telegramin kautta. Tärkeitä aiheita heille ovat rauhanvankien auttaminen ja globaalius.
Marah Frech Connection e.V.-järjestöstä kertoi Euroopassa tapahtuvasta venäläisten, valkovenäläisten ja ukrainalaisten aseistakieltäytyjäpakolaisten auttamisesta #ObjectWarCampaign-kampanjan muodossa. Kyseessä on EU:n alueellinen kampanja. Sen tiimoilta järjestetään toimintaviikko kansainvälisen ihmisoikeuksien päivän aikoihin.
Lee Yong-suk World Without War-järjestöstä esitteli, kuinka Etelä-Koreassa on toimittu venäläisten pakolaisten suhteen. Virallinen luku mediassa Etelä-Koreaan saapuneista venäläisistä aseistakieltäytyjistä oli alkujaan 3, mutta oikeasti heitä arvioidaan olevan satoja. Ennen kuin tehtiin virallinen päätös antaa venäläisille mahdollisuus hakea turvapaikkaa, he pysyivät lentokentän odotusalueella saaden vain muffinssien palasia ruoaksi ja ilman pääsyä peseytymään. Turvapaikan saajien hyväksymisprosentti ei vieläkään ole korkea. World Without War antaa lakiapua venäläisille turvapaikanhakijoille, lähettää tukikirjeitä ja kerää rahoja heille.
Lopuksi käytiin keskustelu näistä Kremlin aloittamaan sotaan liittyvistä esityksistä. Venäläisiä on arviolta 250 000 paennut asevelvollisuutta Eurooppaan ja valkovenäläisiä 22 000. Toisten aktiivien tapaaminen tällaisissa tapahtumissa kerrottiin auttavan esimerkiksi suunnittelemaan, vaikka sotia ei ratkaistakaan hetkessä. Keskusteltiin myös siitä, onko parempi auttaa Venäjän rajojen sisällä vai ulkona. Sisällä on helpompi auttaa suoraan, mutta rajojen ulkona se on turvallisempaa ja todennäköisemmin jatkuvaa.
3. konferenssipäivä
Viimeisenä päivänä suunniteltiin rauhanliikkeiden yhteistyötä: mikä on nykytilanteemme, mitä me haluamme ja mitkä ovat seuraavat askeleet. Muutenkin sain vielä lisää tietoa rauhanliikkeestä ja erinäisiä vinkkejä, mitä mahdollisesti voi soveltaa omassa työssämme. Venäjän rauhanliike pohti botin hankkimista heidän Telegram-kanavalleen helpottamaan neuvontaa. Tosin välillä heihin otetaan yhteyttä vertaistuen haun takia, joten täysin ei voi automatisoida tätä järjestelmää. Thaimaan edustajien liikkeellä ei ole virallista rauhanjärjestöä, vaan he toimivat perustamansa kustannustalon kautta. He julkaisevat esimerkiksi tietoa Kiinan kommunistipuolueesta taiwanilaisten ja hongkongilaisten aktivistien kanssa. World Without Warin lisäksi Etelä-Koreassa on muitakin rauhanjärjestöjä: esimerkiksi Peace Momo työskentelee rauhankasvatuksen alalla. Sain myös kuulla, että Suomen laissa ollut kirjaus, joka ei sallinut aseistakieltäytymistä sodan aikana, kumottiin YK:n huomautuksen avittamana. War Resisters Internationalin sivustojen uudistamisesta puhuttiin – allekirjoittanut lupautui informaatioarkkitehtuurianalyysin tekemiseen sivustosta. WRI:ssä halutaan uusia ihmisiä tuottamaan tekstejä sivustolleen ja Broken Rifle-lehteen. Sivusto on avoin jäsenjärjestöjen sisällölle. Keskusteluissamme todettiin, että verkostoitumisen ja yhteistyön keinoja on parannettava ja tiivistettävä, koska vihollisemme ovat massiivisia. USA:n tukikohdat Japanissa, Koreassa ja muuallakin Aasiassa ovat verkottuneet, joten meidänkin täytyy.
Vierailu demilitarisoidulla vyöhykkeellä
Viralliseen ohjelmaan kuulumaton, mutta World Without Warin meille tarjoama, retki demilitarisoidulle vyöhykkeelle alkoi tiistaiaamuna. DMZ-tour onkin hyvin vahvasti turistien viihteeksi rakennettu elämys. Pajun kaupungissa oli keskus, jossa tehtiin ilmoittautumiset matkalle ja pääsi näkemään jo joitakin Korean sotaan liittyviä nähtävyyksiä – huvipuistokin oli aivan tämän keskuksen vieressä. Keskuksesta siirryimme bussilla demilitarisoidulle vyöhykkeelle, kun ensin aseistetut sotilaat olivat tarkastaneet passimme. Ensimmäinen pysäkki oli museorakennus, jonka läpi kuljettuamme meidät ohjattiin pieneen elokuvateatteriin. Luulin tiedossa olevan turvallisuusinfo tai vastaava, mutta kyseessä olikin propagandavideo, jonka tarkoitus oli listata Pohjois-Korean provokaatiot ja aggressiot, mutta vaieta täysin Etelä-Korean vastaavista. Militarismi olikin läsnä vahvasti koko kiertueella: käsittääkseni jokainen kyseisellä alueella ollut kauppa myi edes joitain sotaleluja tai maastokuvioisia tavaroita. Onneksi meille oli hankittu entinen World Without Warin aktiivi matkaoppaaksi, joka nykyisin tekee työkseen tällaisia rauhan tutustumismatkoja, joissa hän tuo ei-militaristista näkökantaa perinteisiin turistinähtävyyksiin. Seuraavaksi kävimme luolassa, jonka Pohjois-Korean armeija oli kaivanut yrityksenään hyökätä salaa Etelään maan alta. Viimeinen nähtävyys alueella oli näköalatorni, josta pystyi näkemään Pohjois-Koreaan. Tämä kiertue opetti, että sekä Pohjoisessa ja Etelässä haaveillaan Korean yhdistymisestä, mutta kumpikin haluaa tehdä sen omilla ehdoillaan eikä ole valmis kompromisseihin.
Kirjoittaja: Matias Kaskiluoto
Kuvat: World Without War
