YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston tuore raportti käsittelee aseistakieltäytymistä sotapalveluksesta ihmisoikeutena ja esittää suosituksia, joiden avulla valtiot voivat turvata tämän oikeuden toteutumisen kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti.
Raportissa painotetaan, että aseistakieltäytymisen oikeus perustuu ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen, joka on turvattu muun muassa YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa. Valtioiden tulisi tunnustaa tämä oikeus omassa lainsäädännössään kattavasti ja varmistaa, että oikeus ulottuu kaikkiin asepalveluksen muotoihin, mukaan lukien reserviläispalvelus. Raportti kehottaa valtioita lisäämään tietoisuutta aseistakieltäytymisen oikeudesta julkisen hallinnon ja laajemmin yhteiskunnassa.
Raportti suosittelee, että asevelvollisuusjärjestelmän säilyttävät valtiot tarjoavat aidon vaihtoehdon asepalvelukselle. Vaihtoehtoisen palveluksen tulisi olla siviililuonteista, yhteiskunnan hyväksi ja vastata aseistakieltäytyjien vakaumuksia. Sen ei tulisi olla rangaistusluonteinen, esimerkiksi suhteettoman pitkä verrattuna sotilaalliseen palvelukseen.
Ihmisoikeuksien näkökulmasta paras käytäntö olisi hyväksyä aseistakieltäytyminen ilman vakaumuksentutkintaa. Jos tutkinta kuitenkin on käytössä, sen tulisi olla puolueeton ja siviiliviranomaisten valvonnassa.
Erityistä huomiota kiinnitetään siihen, että valtioiden tulisi tunnustaa pakolaisaseman hakijoiden aseistakieltäytymisen syyt ja suojella heitä palauttamasta maihin, joissa heitä uhkaavat vakavat ihmisoikeusloukkaukset, kuten vaino tai mielivaltainen vangitseminen.
Suomen tilanteesta raportti nostaa esille erityisesti totaalikieltäytyjille annetut syytteet ja vankeusrangaistukset. Raportissa todetaan myös, että Suomen nykyinen järjestelmä saattaa asettaa aseistakieltäytyjät ja asepalvelusta suorittavat eriarvoiseen asemaan, esimerkiksi siviilipalveluksen pidemmän keston suhteen.
