Petteri Orpon hallituksen tavoitteena pyrkii uudistamaan siviilipalveluslain vuoden 2026 aikana. Hallitusohjelman mukaan “hallitus kehittää siviilipalvelusjärjestelmää tarkoituksenmukaisemmaksi parlamentaarisen työryhmän raporttia hyödyntäen ja kytkien palveluksen nykyistä selkeämmin kokonaisturvallisuuden toimintamalliin.” Lisäksi "hallitus mahdollistaa siviilipalvelushenkilöstön käyttämisen väestönsuojelutehtäviin."
Aseistakieltäytyjäliiton tietojen mukaan lakihanketta edistävä työryhmä nimetään tammikuussa 2025 ja sen toimikausi olisi alustavasti helmikuusta 2025 huhtikuuhun 2026. Myös Aseistakieltäytyjäliiton edustaja ollaan kutsumassa työryhmään.
Lain esivalmistelua on jo tehnyt epävirallinen verkosto, jossa on ollut edustus useimmista ministeriöistä ja joka on toteuttanut valtion virastoille ja hyvinvointialueille kyselyn siviilipalvelusvelvollisten normaali- ja poikkeusolojen tehtävistä.
Verkoston toteuttaman kyselyn ohella Työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt lausunnon siviilipalveluslainsäädännön kehittämiseen liittyvistä perusoikeus- ja Ihmisoikeuskysymyksistä oikeustieteilijä Tuomas Ojaselta, joka toimii Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professorina. Lausunnossaan Ojanen katsoo muun muassa, että kansainvälisten ihmisoikeussopimusten tulkintakäytännöstä johtuu peruste arvioida uudelleen siviilipalveluksen kestoa, josta YK:n ihmisoikeuselimet ovat olleet huolissaan. Lisäksi siviilipalvelusta uudistettaessa on huolehdittava siitä, ettei siviilipalvelus ole edes välillisesti puolustushallinon ohjaus- ja määräysvallan piirissä.
Muun muassa juuri puolustushallinnon ohjauksen riskin vuoksi Aseistakieltäytyjäliitto suhtautuu kriittisesti lainsäädäntöuudistuksen lähtökohtiin. Lliiton mukaan siviilipalveluslain ongelmat ovat muualla kuin siinä ettei se tukisi tarpeeksi “kokonaisturvallisuuden toimintamallia”. Parlamentaarisen asevelvollisuuskomitean vuonna 2021 esittämä työpalveluspaikkojen ohjaaminen valtionhallinnon puolesta tietyille aloille ei ole liiton mielestä sen enempää siviilipalvelusvelvollisten kuin yhteiskunnankaan edun mukaista verrattuna nykyiseen tilanteeseen, jossa velvollisilla on hyvät mahdollisuudet hakeutua oman mielenkiintonsa ja osaamisensa mukaisiin palveluspaikkoihin.
Liitto kuitenkin näkee uudistamistyössä mahdollisuuden korjata siviilipalveluksen todellisia ongelmia, kuten professori Ojasen lausunnossaan esiinnostamat siviilipalveluksen kesto, vakaumuksentutkinta kriisioloissa sekä totaalikieltäytyjien asema “yhtenä Suomen vakavimpana ihmisoikeusongelmana”. Lisäksi kehittämistyön yhteydessä voitaisiin ottaa käsittelyyn käytännön kysymyksinä esimerkiksi siviilipalveluksen nykyisen portaattoman kurinpito- ja rangaistusjärjestelmän kohtuullistaminen sekä mahdollisuudet suorittaa siviilipalvelus ulkomailla.
